Fiona, Tara ja Maura itsenäisyyspäivänä 2017. Kuva: Kristiina Kerttula

23.12.2012

Vuosi loppuu ja tahti kiihtyy

Viime viikot ovat olleet taistelua lumen, kellon ja asioiden edistymisen kanssa, mutta tunnelin päässä näkyy jo valoa. Eikä se näytä vastaantulevalta junalta...

Vantaan kerrostaloasunnossani ei ole enää muuta kuin osa vaatteistani ja sänky, siellä kaikuu! Ensi viikonloppuna sekin tyhjenee, sen sijaan tämä Hämeen talo on täyttynyt liiankin kanssa. Kun toinen puoli talosta on remonttivaiheessa betonilla ja toinen puoli täynnä muuttolaatikoita ja muuta tavaraa, on joulun tunnelma todella tiivis.

Nopan harmiksi jouduimme luopumaan isosta sohvasta toistaiseksi. Noppa ei mielellään lattialla nukkuisikaan, vaan mahdollisimman korkealla ja mahdollisimman leveästi.

Vaikka lenkit puhtaassa lumessa pakkasen napsuessa puissa on ihanaa, ei viime viikkojen lumisateet ole saaneet minulta mitään riemunkiljahduksia, päinvastoin. Jouduimme jättämään yhden Hyvinkään koirauimalareissun väliin huonon ajokelin takia, tosin kävimme Vilja-bortsun luona sitten touhottamassa muuten vain. Myös ajomatkat Hämeen ja Vantaan välillä ovat saaneet hartialihakseni ja hermoni huutamaan Hoosiannaa jo kauan ennen joulua. Olen jäänyt paljon kiitollisuudenvelkaa virolaisille naapureilleni jotka ovat  auttaneet autoni pois parkkipaikalta Vantaalla kiinteistöyhtiön surkean työn jäljiltä. Ihanat työkaverini olivat huomanneet lumituskailuni myös (itse asiassa eivät voineet välttyä kuulemasta...), sain heiltä läksiäislahjaksi erittäin tarpeellisen ja erittäin mieluisen auton talvitarvikepaketin!

Tänään oli parkkihallissa jokasunnuntaiset treenit. Taran kanssa meinasi homma mennä lässytykseksi, mutta hienosti se teki kaiken mitä pitikin. Tosin luoksetulo on auttamattoman hidas ja hypyssä se jää yrityksistäni huolimatta edelleen nököttämään rinta kiinni esteessä.

Noppa teki taas täyden kympin tunnarit, mutta himmaili luoksetulossa eikä tänään ymmärtänyt millään seiso-käskyä. Oli kuulemma ihan uusi juttu sille...

Taran pissaongelma on toistaiseksi poistunut, takuulla jatkuvan takin käytön ansiosta (BOT-takki tai W-woolin villatakki joka kerta lenkillä). Lämpö selvästi auttaa sen selkään ja sitä kautta tuohon pissaongelmaan. Virtsatien tulehdushan se ei ole, vaan selästä johtuvaa.

Jos kulunut vuosi olikin monine muuttoineen (4 muuttoa puolessa vuodessa...) ja tapahtumineen vilkas, raskas ja vaihteleva, niin ei tulevakaan vuosi tylsältä näytä. Olo on jo nyt kuin Nissen polkassa ja vauhti vain tästä kiihtyy. Mutta tylsää ei takuulla tule!

Sitä ennen nautitaan joulun pyhistä, hyvästä ruuasta ja läheisten seurasta - myös niiden karvaisten versioiden!

Hämeen Hönöt Noppa ja Tara sekä allekirjoittanut ja laumanjohtaja toivottavat

Leppoisaa, rentoa ja mukavaa joulua!


6.12.2012

Hirrrrveitä petoja - eli bordercollien pentuja katsomassa

Mitä tekee pentukuumeinen, jolla on selvästi masokistisia taipumuksia?

-  Menee katsomaan reilun viiden viikon ikäisiä bordercollien pentuja! (onneksi kaikille pennuille on jo omistajat :) )

Kävin siis maanantaina lulluttelemassa, nauramassa ja ihastelemassa Surin ja Falcon kauniita, rohkeita ja tomeria pentuja Kirkkonummella. Otin "muutaman" kuvan myös...

Harmitti kun kameran tehot eivät riittäneet parempiin kuviin, ilta oli pimeä ja pennut niin vauhdikkaita, ettei kuvien laadussa ole kehumista.

Pentujen oma blogi on täällä.

Pennut olivat nukkumassa kun tulin
 
 
"Tyyppi räpsii salamalla kesken unien."
 
Ei kestänyt kauaa kun koko jengi oli hereillä ja paini alkoi
 
 
 
Hurja irvistys! :)
 
Välillä joku otti tirsat
 
Tämän voisi laittaa eläinsuojeluyhdistyksen julkaisuun - jos ei tietäisi että sekunti kuvan oton jälkeen tuo riiviö nappasi kameran hihnasta ja sitten tappoi lelua...
 
Väsy tuli
 
Suri-emä leikitti omaa miniatyyrikopiotaan. Suri on lempeä ja hyvä emä ja leikki nätisti pentujen kanssa.

Leukatuki!

 

Pullonvieritystä

Pojat painivat

Hyökkäys kesken kaverin torkkujen

Linjakasta :)

2.12.2012

Myyräkekoja, hammashuoltoa ja pissaongelmia

Autotallista löytynyttä suksitervaa ja pahalta haisevia keisarinpikarinliljojen sipuleita, sillä yhdistelmällä sain myyrät pois perennapenkistä toistaiseksi. Sen sijaan perennapenkin reunoilla ja koko etupihan nurmikolla tapahtuu sitäkin enemmän, kuten kuvasta huomaa..


Tara tönöttää etupihalla. Se tuijottaa Noppaa, joka taasen tuijottaa puussa istuvaa oravaa.

Viimeisen viikon karvakorvat ovat olleet luonani kaupungissa, päivät hoidossa vanhemmillani. Joka ilta on ollut ohjelmaa, uinnista eläinlääkärireissuun. Vilja-bortsun kanssa käytiin taas Hyvinkäällä koirauimalassa, saldona jälleen kaksi mukavan uupunutta koiraa :)

Noppa kävi hammaslääkärissä Veikkolassa Anident-eläinlääkärissä. Siltä korjattiin kolme pinnasta lohjennutta hammasta ja tehtiin samalla yleisterveystarkastus. Hampaiden juuret olivat onneksi kaikki kunnossa eikä hammaskiveäkään juuri ollut, mihin lie se oli ne kolme hammasta telonut.

Pakkasten myötä Taralla alkoi taas pissaongelma, eli virtsaa valuu etenkin lenkin jälkeen holtittomasti. Täytyy käyttää se taas hoidossa. Taralla on selässä vikaa joka aiheuttaa sen, että virtsan pidätyksestä vastaava hermo on puristuksissa, eikä Tara itse huomaa pissan valumista. Hoitona on BOT-takki, säännöllinen ulkoilu (ettei virtsarakko ole liian täynnä), hieronta, laser- ja akupunktiohoito ja tarvittaessa tulehduskipulääkitys. Tara ei ole kivulias, eli särkyä ei taida olla. Se on vaan niin jumissa.

Jumissa se on ollut päästäänkin. Siinä missä Noppa on ollut meidän vahtikoira, on Tara ottanut sitä roolia itselleen. Se ei vaan ole vakuuttava rääkäistessään säikähdyksestä kimeällä falsetilla kuullessaan jotain epäilyttävää tai muka nähdessään jotain huomionarvoista. Lähinnä säikäyttää minut puolikuoliaaksi.

Noppa ottaa rennosti sohvalla

Ees taas matkaaminen Vantaan ja Hämeen välillä rauhoittuu muutaman viikon kuluttua kun kerrostaloasuminen jää historiaan ja majoitumme kokonaan Hämeeseen. Siellä on uudet treenimaastot, -kentät, -halli ja -ryhmät. Ja lähempänä kuin pääkaupunkiseudulla asuessamme!

25.11.2012

Kantapään kautta oppii

Tänään oli Taran kolmas tokokisa avoimessa luokassa. Kisat pidettiin aivan naapurissa, Tuuloksessa parkkihallissa. Olin aivan varma että kaikuva halli, jossa liikkuu autoja ja taustalla soi ostoskeskuksen mainospälpätykset, olisivat liikaa Taran hermoille. Yllätyksekseni Tara oli ihmeen rento ja jopa kontaktissa. Enemmän se hermostui minun jännittämisestäni kuin äänistä.

Tuomarina oli Ossi Harjula, joten mitään helppoja pisteitä en odottanutkaan. Tara teki parhaansa, virheet olivat niitä joita sillä on aina ollut (vinot perusasennot eteen tullessa, seuraamisessa irtoaminen joka on minun koulutusvikani ja hitaat maahanmenot jotka johtuvat murtuneesta kyynerpäästä). Noudossa (joka edellisenä iltana onnistui taas täydellisesti) Tara tiputti kapulan ja sitten meni minulta pasmat sekaisin. Luulin että liike meni nollille joka tapauksessa ja annoin sitten käskyjä urakalla koulutusmielessä. Tuomari piti pitkän ja hartaan puhuttelun mikä ero on kisatilanteella ja koulutuksella ja kuinka minä mokasin koiran liikkeen. No, opinpahan taas jotain uutta.

Ykköstulos kariutui siihen minun säätämiseeni ja TK2 koulutustunnus jäi 2,5 pisteen päähän. Hieman harmitti, mutta sitten tuli ylpeys Tarasta: se rakas kaheli rääpäle teki hienoa työtä ja seuraavissa kisoissa saadaan se ykköstulos kunhan minä skarppaan.

Tara tuli kolmanneksi luokassaan ja sai ruusukkeen, pokaalin ja herkkulaatikon, jossa oli Taran mielestä superihana vinkupossu. Sitä ollaan kuunneltu iltapäivä...

Pulleron kanssa treenattiin eilen. Ensi kesänä ollaan haasteen edessä kun tuo mukavuudenhaluinen herkkupeppu pitäisi saada toimimaan voittajaluokassa. Siis Noppa, ei Tara. Lisää haastetta kisaamiseen tuo torvelo ohjaaja, siis minä.

Viikonloppu on ollut tapahtumarikas ja koirat ovat aika uupuneita. Pidot sen kuin paranee, sillä ensi viikon ne ovat päivähoidossa vanhemmillani ja joka illaksi on ohjelmaa. Huomenna mennään taas Hyvinkäälle koirauimalaan Vilja-bortsuneidon kanssa. Tiedossa on loppuillasta kaksi märkää ja lopen uupunutta koiraa :)

18.11.2012

Pimeää ja ankeaa, mutta ei anneta sen häiritä

Tätä kirjoittaessani Noppa makaa varpaitteni päällä sikeässä unessa, Tara tuolin takana ja Juha tuhisee olohuoneessa. Ollaan lenkkeilty, tehty pihatöitä, treenattu tokoa hallissa (olipas jännää, tuumasi koirat) ja syöty.

Pirilässä oli kukkasipulit -60 % ja oli ihan pakko käydä ostamassa keisarinpikarililjoja ja kerrottuja narsisseja kun kerran maakin on taas sula... HongKong-tavaratalosta ostamani helmililjojen sipulit olivat umpihomeessa, ne menivät puutarhakompostoriin.

Kontiainen on riehunut etupihalla niin, että olisi saanut sen nostamista multakasoista kerättyä pari kottikärryllistä puhdasta multaa kukkapenkkiin. Tyydyin kuitenkin levittämään kasat takaisin nurmikolle.

Vesimyyrän kiusaksi tyrkkäsin sen tekemiin koloihin keisarinpikarililjat. Haistatin sille siis sananmukaisesti.

Kompostin tyhjensin ja siirsin viime viikonloppuna, nyt siellä on tilaa talven varalle. Vaikka se on lämpökompostorin nimellä niin joka vuosi se on jäätynyt. 

Viime viikolla karvahirviöt olivat taas luonani kaupungissa, oli oikea vauhtiviikko. Silloin ei ollut hiljaiselosta tietoakaan! Kävimme treenaamassa tokoa pari kertaa, mukana oli myös Nopan tyttö Myy ja Hessu-poika, sekä muuta treenijengiämme vaihtelevasti. Saas nähdä miten käy minun ja Nopan voittajaluokan korkkaus ensi kesänä kun joko Noppa pistää homman hösseliksi ("Ai mikä ruutuun meno? En ole kuullutkaan!") tai sitten minä tunaroin.

Taran kanssa olisi kisat edessä viikon kuluttua ja huoh... Hallikisat, eli Taralle aika ylivoimainen juttu. Pää pyörii ja sitten se menee ihan lukkoon kun ei_pysty_ei_kykene_nuppi_kestä.

Kävimme viime viikolla myös Hyvinkään koirauimalassa Vilja-bortsuneidon kanssa. Vilja otti homman tosi vakavasti ja ui katse tiukkana ja huulet rullalla ees taas rataa. Noppa ja Tara nauttivat puolen vuoden tauon jälkeen altaassa pulikoimisesta ja uuvahtivat täysin. Loistokeino väsyttää koirat kunnolla!

Nopan kanssa kävimme hammaslääkärissä ja aika operaatioon on varattu reilun viikon kuluttua. Sillä on irronnut pala poskihampaasta eikä tietoa mihin, milloin ja miksi. Johonkin se on sen kolauttanut kunnolla.

Viikko viikolta ja päivä päivältä muuttoni tänne Hämeeseen lähenee, muuttoauto on jo varattu ja vuokra-asunto irtisanottu. Vuodenvaihteesta alkaen ollaan koko lauma taas yhdessä. Paljon on tekemistä ja suunnitelmia talossa, pihalla, mökillä, koirien kanssa, omassa elämässä...

Näinä pimeinä iltoina voi vaikka pohtia mitä kaikkea kaivinkoneella voisi tehdä takapihalla, paljonko tarvitaan aitatarvikkeita, mites ne ensi kesän tokokisat ja ai niin, jättiurakkamme nimeltä oman talon remontti...


28.10.2012

Ei vieläkään sitä joulukorttikuvaa

Meidän anti-kuvaukselliset bordercolliemme, joita ei muka koskaan ole valokuvattu...

Tänään otin 11 kuvaa, joissa yhdessäkään a) Taralla ole silmät auki b) Noppa katsoisi kameraan (silläkin oli joko silmät kiinni tai se katseli taivaalle).

Sori vaan sukulaiset ja ystävät, tänä vuonna saatte aika eksoottiset joulukortit...


Sisällä Nopalla oli varpaat suussa-asento. Kuvauksen ajaksi se sentään nosti päätään.

27.10.2012

On hanget korkeat nietokset...

Ei nyt ihan sentään. Mutta lunta lokakuussa! Kiitin kerrankin onnistunutta aikataulustani, sillä viime viikonloppuna pesin sormet kohmeessa viimeisetkin ruukut, nostin daaliat ja laitoin mukulat kuivumaan sekä istutin viimeiset kevään kukkasipulit sekä yhden orvon päivänliljatupsun.

Tosin kodinhoitohuoneessa odottaa yksi iso kasa leimuja istuttamista ja vielä olisi kiva laittaa muutamat narsissit tai tulppaanit maahan... Aamulla oli -10C ja daalian mukuloiden suojaksi tarkoitettu turve oli säkissä ulkovajassa umpijäässä. Toivottavasti se sulaa huomiseen mennessä. Ulkoeteinen on niin kylmä että mukulat oli otettava sieltä pois, nyt ne ovat liian lämpimässä remontin keskellä toisella puolella taloa.

Koirat nauttivat lumesta ja niiden peuhaamista katsellessa päätin ottaa samalla joulukorttikuvia. Idea hyvä, käytäntö ei toiminut. Ota noista pölhöistä mitään älykästä kuvaa kun toinen pitää silmiään kiinni koko kuvauksen ajan (joka kuvassa!) ja toinen haukottelee tai katselee taivaalle.


Epäonnistuneen poseerausoperaation jälkeen karva-akat lähtivät leikkimään.

Noppa sai hepulit


 Tarakin katsoo hämmästyneenä Nopan pinkomista

Ballerina-Tara

Ja taas mennään, Noppa oikoo kulmat suoriksi (karvatupsu olkapäästä roikkuen!)

Tara ja loikka

 Lisää Tara-loikkia

21.10.2012

Humalaefekti pihalla

Eli myyrädiagnoosia.

Etupihan nurmikolla kävely ei onnistu ilman vaappuvaa askeltamista, joka näyttää ulkopuolisen silmin siltä että kävelijä on ottanut muutaman punaviinilasillisen liikaa. Nurmikko näyttää miltei normaalilta kauempaa katsoessa, mutta lukuisat multakeot paljastavat että maan alla tapahtuu - paljon. Askel vajoaa ja välillä tuntee kävelevänsä kuin tyhjän päällä kun myyrien onkalot ovat vajottaneet pintaa.

Sekään ei minua niin harmita (lähinnä pelottaa että koirat kompuroivat riehuessaan), mutta enemmän risoo kontiaisten metsästysretkien jäljet kukkapenkissä. Kastematoja jahdatessaan ne pöyhivät perennojen juuret myös, pionit töröttävät vinossa ja nauhuksen juuret ovat nousseet maan pinnalle.

Vesirotan (tai -myyrän, kumpi se nyt lieneekään) käynnit kukkapenkissä ovat niitä, jotka aiheuttavat eniten tuhoa. Jokseenkin turhauttavaa saada tai ostaa perennoja, jotka kuolevat tässä sateessa kuivuuteen juurien roikkuessa tyhjän päällä. Tai sitten ne juuret on syöty kokonaan, puhumattakaan sipulikasveista. Niille voi sanoa jäähyväiset ilman suojaverkkoa.

Eräs puutarha-alan ammattilainen kertoi että myyrät karttavat esikoita, koska ne ovat myrkyllisiä. Ilmankos kasvimaan viereisessä kukkapenkissä ainoat jotka siellä viihtyvät ovat salkoruusu (mitättömät juuret) ja esikot. Arvatkaa mikä on ensi keväänä perennojen hankintalistallani ykköskasvi?

Jostain syystä pionit ja daaliat säästyvät myyriltä. Joko ne ovat pahanmakuisia tai myrkyllisiä myös. Nostin viimeiset maassa olevat daaliat ylös ja laitoin monttuun tulppaaninsipuleita - häkissä. Sielläkin montussa oli kaksi nyrkinkokoista reikää, johon suutuspäissäni tyrkkäsin suksitervaa. Se on kuulemma tehokas myyränkarkoittaja, mutta mahdotonta tälle alueelle levittää niin, että niistä päästäisiin kokonaan.

Sisätiloissa riehuvat toisenlaiset jyrsijät eli hiiret. Vintillä on iltaisin ja öisin armottomat bileet metelistä päätellen. Jyrsijäkammoisen painajainen :)

"Mä olen NIIN väsynyt näistä pihatöistä!" Hullu Puutarhuri uuvahti.

Viimeisiä kukkijoita ja perennapenkin valopilkku: päivänhattu


Valkoinen daalia

Tämän siirsin talvehtimaan

Ja tässä sen mukula (oli puolikkaan nyrkin kokoinen kevättalvella kun laitoin sen esikasvatukseen...)

  Tumman viininpunainen gladiolus ei ehdi enää kukkia...

17.10.2012

Ei niin onnistuneet treenit, mutta kivaa oli!

Eilen illalla Veikkolassa paikalla oli vain 4 ihmistä ja 7 koiraa, hyvät treenit saimme silti aikaiseksi. Tai ainakin oli kivaa...

Meidän pitkä treenitauko näkyy ja kuuluu. Siis näkyy koirien tekemisessä ja kuuluu minun äänenkäytöstäni ("NOPPA! EI ruokakassille vaan RUUTUUN!"). Koirilla riitti virtaa, tosin molemmilla meni homma enemmän touhotuksen kuin tarkan tekemisen puolelle. Nopan luoksetulot olivat niin vauhdikkaita että pysähdykset olivat jarrutusmatkoineen luvattoman pitkiä, ruutuun se meni iloisesti täyttä laukkaa - ja jatkoi matkaa... Teki se ruudun lopulta oikein, aivan vihoviimeisenä liikkeenä muiden jo lähdettyä.

Tara unohti mitä noutokapulalle pitää tehdä sen jälkeen kun se on otettu suuhun (maailman älykkäin koirarotu, jep jep...), muutaman muistutuksen jälkeen se toi kapulan komean kaarikierroksen kautta.

Nopan tytär Myy (Borderiinan Hulda Huoleton) teki hienosti tokoa omistajansa Evan kanssa, ovat ihan kisavalmiita! Myy ei ole kokonsa eikä ulkonäkönsä puolesta emäänsä tullut, mistä lie söpöytensä perinyt :) Mamma-Noppa muistutti kurista ja järjestyksestä ja sai Myyn selälleen pelkällä tuijotuksella.

Kiitos Merjalle ja Millalle sekä Evalle motivoinnista ja hyvistä nauruista. Ei tämä harrastus niin vakavaa ole. Tai ei ainakaan saisi olla.

14.10.2012

Syysleikkejä

Eilen pidimme talkoot tontin siivoamiseksi kaikesta roinasta, mitä sinne on vuosien aikana haudattu tai jätetty muuten vain. Koirat osallistuivat innolla, ts. touhottivat koko päivän mukana ja välillä keskenään leikkien. Nopan mielestä marjapensaiden välissä oli kiva leikkiä piilosta, mutta kun Taralla pettivät taas jarrut, se ei ollut lainkaan mukavaa. Tara sai kuulla kunniansa Nopalta kun juoksi sitä päin.

Noppa kuuli hiirien melskaavan roskalavalla ja dyykkasi siellä heti kun silmämme vältti. Kun lavan pääty nostettiin ylös niin ettei se enää päässyt sinne, se istui ja tuijotti lavaa. Maailman älykkäin koirarotu motivoi itseään...

Jos naapurissa on kaksi valtavaa pyreneittenmastiffiurosta ja toisella puolella kaksi valtavaa tanskandoggiurosta, ei se mitään. Mutta auta armias kun naapurin puussa istui orava! Nopan huuto oli melkoinen ja loppupäivän se olisi nököttänyt niskat kenossa oravaa tuijottaen, ellei sitä olisi komennettu pois sieltä.

Tänään kylätiellä tuli vastaan sika. Siis naapurin minipossu. Se oli myös lenkillä omistajansa ja koiran kanssa. Koira oli kiinni, mutta possu vapaana. Se oli rohkea ja itsevarma, tuli tutkimaan Taraa joka oli aivan kauhuissaan moisesta otuksesta. Noppa yritti syödä sen varmuuden vuoksi. En sitten päästänyt Noppaa possun lähelle...

Ensi viikolla koirat ovat taas kaupungissa, päivähoidossa vanhemmillani. Illoiksi on luvassa treenejä (pitkästä aikaa), hierontaa (pitkästä aikaa) ja lenkkejä koirakavereiden kanssa. Aktiiviviikko siis.

Rullahäntä-Noppa pyytää Taraa leikkimään.

 Lähtihän se!

Pullero loikkaa (entiselle perunamaalle)

Molemmat kirmaavat entisellä perunamalla, Taralla häntä pystyssä, Nopalla korvat :)

 "Tule juoksemaan!" Noppa supsuttelee Taralle

 Mustavalkoista leikkiä, Taralla kita auki.

7.10.2012

Lisää istutettavaa

Jonkin sortin hulluutta tämä puutarhainnostus on. Ei kukaan normijärkinen pöyhi vesisateessa syksyllä ahteri pystyssä kukkapenkissä rikkaruohoja kitkien (juu, ne on otettava ennen talven tuloa pois niin pääsee keväällä helpommalla), kun voisi istua sisällä takan ääressä kirja kädessä.

Tai no jaa, meidän tapauksessamme sisällä remonttia tehden tai siivoten. Tai koirien kanssa lenkkeillessä. Eli jotain tehden kuitenkin!

Kävin tekemässä viikolla inventaariota Pirilän kukkasipuleista. Löytyi taas kaikenlaista joita ei Kauppilassa tai Viherpeukaloilla ollut, ostin jonkun verran... Vielä pitää odottaa muutama viikko sitten siellä on yleensä jäljelle jääneitä darwin-tulppaaneita hyvin edullisesti. Ne laitan ilman häkkiä kukkapenkkien reunoille eikä harmita niin jos päätyvät myyrien syömiksi. Jos osa edes niistä ehtisi kukkiakin keväällä.

Ruukuissa olevat daaliat ovat jo siivottu pois, mukulat ovat kuivumassa ja siirtoa vanhempieni kellariin odottamassa. Maassa olevat jättiversiot kukkivat vielä kauniisti ja saavat siellä ollakin ensimmäisiin napakoihin halloihin asti. Talo on onneksi mäen päällä joten ihan ensimmäiset hallat eivät niitä vie.

Pellon ja tontin reunalla nököttää nyt seitsemän isoa (yli parimetristä) terijoen salavaa, neljä on istutettu maakellarin ympärille sitä auringolta suojaamaan (sitten tulevina kesinä). Olipas urakka niiden istutus, meni samaan syssyyn kolmen särkyneen sydämen ja kuuden valkoisen malvan kera...

Ruusut kukkivat yhä, samoin syysvuokot (arvatenkin..) ja tietenkin ne daaliat. Tumma salkoruusu on yli parimetrinen ja viimeiset kukat ovat auenneet. Kerrottukukkaiset salkoruusut nyykähtivät jo.

Koirat olivat riemuissaan kun tulin tänne, Noppa oli jo loppuviikosta ilmoittanut Juhalle että tarvitsee lisää aktiviteettia. Sen kaheli kaveri vielä enemmän. Nyt viikonlopun pihatöiden ja kaiken muun touhuamisen lisäksi ne ovat mukavan uupuneita. Ensi viikonlopun jälkeen vielä väsyneempiä kun meille tulee talo täyteen talkooväkeä.

Löysin lenkillä ihastuttavan kuusikon, josta löytyi suppilovahveroita. Paljon!

Etsi koira kuvasta (Tara jemmassa osittain puun takana)

 Hirvenluita polun vieressä - jonkun jemma oli tullut syksyn aikana esiin

Kippurahäntä-Tara

Lauantaina paistoi aurinko ihan häikäisevästi

Tara houkutteli Noppaa leikkimään kiven päältä

30.9.2012

Toiset istuttavat, toiset kisaavat

Tänä viikonloppuna oli kisasuma, tai ainakin siltä tuntui - ja kuulosti. Lähes kaikki treenikaverimme ovat olleet kisaamassa jossain päin Suomea ja kuulemani mukaan hyvällä menestyksellä.

Onnea tokon ykköstuloksista Sanna ja Alli & Nooa, Sari ja Kitty (Silakka), Tiina ja Wiia, Mia ja Dina! Muista tuloksista luen ja kuulen tarkemmin tämän päivän jälkeen.
Edit: Nopan poika Hessu (Borderiinan Hulivili) sai myös tänään tottelevaisuuskokeista ykköstuloksen ja oli alokasluokan kolmas. Hyvä Hessu ja Katja!

Meidänkin piti kesäisen suunnitelman mukaan olla kisaamassa tänä ja tulevana viikonloppuna, mutta koska koirat ovat nyt Hämeessä Juhan kanssa ja vain silloin tällöin viikot vanhempieni luona (eli minulla illat ja yöt), jää treenaaminen niin vähiin että meidän seuraavat kisat ovat ehkä vasta ensi kesänä. Toisaalta: ei ole kiire eikä mikään erityinen tarvekaan.

Tara ei tule ikinä kilpailemaan voittajaluokassa rikkinäisen kyynerpäänsä takia ja Pullerolle riittää yksi tulos voittajaluokasta. Sitten joskus.

Tämä viikonloppu on mennyt pihatöissä - taas. Toivon pitkää ja lämmintä syksyä, sillä aika ei riitä kaikkeen mitä pihalla pitäisi viikonloppuna ehtiä tehdä. Sisätöistä puhumattakaan! Tänään sain vanhan ja ison pionin, joka oli kauttaaltaan rikkaruohojen valtaama. Juurakossa oli enemmän heinien juuria kuin pionin omia juuria.

Tilasin sen puutarhapäiväkirjan josta jo viimeksi mainitsin. Pakko merkitä jotenkin johonkin mitä mihinkin on istutettu, milloin ja miten ne ovat kasvaneet. Vaikka nyt luulen muistavani erinomaisesti mitä olen minnekin tyrkkinyt, takuulla olen keväällä taas käsi päässä pohtimassa että onko tuo rikkaruoho tai olenko mä ihan oikeasti sen tuohon istuttanut...

Näkymä Hämeessä perennapenkkien välistä, Juhan ottama kuva tänä iltana