Humalaefekti pihalla
Eli myyrädiagnoosia.
Etupihan nurmikolla kävely ei onnistu ilman vaappuvaa askeltamista, joka näyttää ulkopuolisen silmin siltä että kävelijä on ottanut muutaman punaviinilasillisen liikaa. Nurmikko näyttää miltei normaalilta kauempaa katsoessa, mutta lukuisat multakeot paljastavat että maan alla tapahtuu - paljon. Askel vajoaa ja välillä tuntee kävelevänsä kuin tyhjän päällä kun myyrien onkalot ovat vajottaneet pintaa.
Sekään ei minua niin harmita (lähinnä pelottaa että koirat kompuroivat riehuessaan), mutta enemmän risoo kontiaisten metsästysretkien jäljet kukkapenkissä. Kastematoja jahdatessaan ne pöyhivät perennojen juuret myös, pionit töröttävät vinossa ja nauhuksen juuret ovat nousseet maan pinnalle.
Vesirotan (tai -myyrän, kumpi se nyt lieneekään) käynnit kukkapenkissä ovat niitä, jotka aiheuttavat eniten tuhoa. Jokseenkin turhauttavaa saada tai ostaa perennoja, jotka kuolevat tässä sateessa kuivuuteen juurien roikkuessa tyhjän päällä. Tai sitten ne juuret on syöty kokonaan, puhumattakaan sipulikasveista. Niille voi sanoa jäähyväiset ilman suojaverkkoa.
Eräs puutarha-alan ammattilainen kertoi että myyrät karttavat esikoita, koska ne ovat myrkyllisiä. Ilmankos kasvimaan viereisessä kukkapenkissä ainoat jotka siellä viihtyvät ovat salkoruusu (mitättömät juuret) ja esikot. Arvatkaa mikä on ensi keväänä perennojen hankintalistallani ykköskasvi?
Jostain syystä pionit ja daaliat säästyvät myyriltä. Joko ne ovat pahanmakuisia tai myrkyllisiä myös. Nostin viimeiset maassa olevat daaliat ylös ja laitoin monttuun tulppaaninsipuleita - häkissä. Sielläkin montussa oli kaksi nyrkinkokoista reikää, johon suutuspäissäni tyrkkäsin suksitervaa. Se on kuulemma tehokas myyränkarkoittaja, mutta mahdotonta tälle alueelle levittää niin, että niistä päästäisiin kokonaan.
Sisätiloissa riehuvat toisenlaiset jyrsijät eli hiiret. Vintillä on iltaisin ja öisin armottomat bileet metelistä päätellen. Jyrsijäkammoisen painajainen :)
Etupihan nurmikolla kävely ei onnistu ilman vaappuvaa askeltamista, joka näyttää ulkopuolisen silmin siltä että kävelijä on ottanut muutaman punaviinilasillisen liikaa. Nurmikko näyttää miltei normaalilta kauempaa katsoessa, mutta lukuisat multakeot paljastavat että maan alla tapahtuu - paljon. Askel vajoaa ja välillä tuntee kävelevänsä kuin tyhjän päällä kun myyrien onkalot ovat vajottaneet pintaa.
Sekään ei minua niin harmita (lähinnä pelottaa että koirat kompuroivat riehuessaan), mutta enemmän risoo kontiaisten metsästysretkien jäljet kukkapenkissä. Kastematoja jahdatessaan ne pöyhivät perennojen juuret myös, pionit töröttävät vinossa ja nauhuksen juuret ovat nousseet maan pinnalle.
Vesirotan (tai -myyrän, kumpi se nyt lieneekään) käynnit kukkapenkissä ovat niitä, jotka aiheuttavat eniten tuhoa. Jokseenkin turhauttavaa saada tai ostaa perennoja, jotka kuolevat tässä sateessa kuivuuteen juurien roikkuessa tyhjän päällä. Tai sitten ne juuret on syöty kokonaan, puhumattakaan sipulikasveista. Niille voi sanoa jäähyväiset ilman suojaverkkoa.
Eräs puutarha-alan ammattilainen kertoi että myyrät karttavat esikoita, koska ne ovat myrkyllisiä. Ilmankos kasvimaan viereisessä kukkapenkissä ainoat jotka siellä viihtyvät ovat salkoruusu (mitättömät juuret) ja esikot. Arvatkaa mikä on ensi keväänä perennojen hankintalistallani ykköskasvi?
Jostain syystä pionit ja daaliat säästyvät myyriltä. Joko ne ovat pahanmakuisia tai myrkyllisiä myös. Nostin viimeiset maassa olevat daaliat ylös ja laitoin monttuun tulppaaninsipuleita - häkissä. Sielläkin montussa oli kaksi nyrkinkokoista reikää, johon suutuspäissäni tyrkkäsin suksitervaa. Se on kuulemma tehokas myyränkarkoittaja, mutta mahdotonta tälle alueelle levittää niin, että niistä päästäisiin kokonaan.
Sisätiloissa riehuvat toisenlaiset jyrsijät eli hiiret. Vintillä on iltaisin ja öisin armottomat bileet metelistä päätellen. Jyrsijäkammoisen painajainen :)
"Mä olen NIIN väsynyt näistä pihatöistä!" Hullu Puutarhuri uuvahti.
Viimeisiä kukkijoita ja perennapenkin valopilkku: päivänhattu
Valkoinen daalia
Tämän siirsin talvehtimaan
Ja tässä sen mukula (oli puolikkaan nyrkin kokoinen kevättalvella kun laitoin sen esikasvatukseen...)
Tumman viininpunainen gladiolus ei ehdi enää kukkia...
Kommentit
Lähetä kommentti