15.4.2019

Prinsessan pyörityksessä

Tätä kirjoittaessani kevät alkaa vihdoin voittaa talvea, mutta pihamme näyttää yhä aika lailla samanlaiselta kuin näissä kuvissa. Koirilla pysyvät tassut yhä puhtaina kun juoksevat lumisesta pihasta sisälle. Paitsi Prinsessalla joka juoksee karkuun pitkin peltoja.

Talvi tuntui kestävän ikuisuuden, mutta näin jälkikäteen katsottuna kaikenlaista ehdittiin tehdä vaikka mm. treenimäärät olivat pienimmät vuosiin. Helmikuussa meillä oli hoidossa miltei 13-vuotias Tiki-pappabordercollie, miltei kuuro hurmaava pappa. Kuurous ei kyllä ollut hurmaavaa kun pappakoira sai virtapiikin ja paineli pitkin hankikantoa pellolla vastakkaiseen suuntaan eikä tietenkään kuullut mitään kun sitä kutsuin.

 

 Tiki ja Prinsessa tutkivat kuoppaa hangessa.

Helmikuun lopussa meillä kävi kylässä Mauran veli Romulus.

 

Nopan ihana serkku Karkki oli hoidossa viime viikolla. Mummokoira piti seuraa erityisesti Taralle ja minne tahansa sisällä liikuinkin, mukana oli kaksi vanhuskoiraa jotka ympäröivät minut heti pysähdyttyäni. Ne nukkuivat kylki kyljessä makuuhuoneen oven edessä ja paheksuivat pellolla nuoriso-osaston hepulointia (Prinsessa ja Maura).

Karkilla askel nousee vielä kepeästi.
 

 Prinsessa Alice Lahden satamassa helmikuussa, hieman vajaa puolivuotiaana.
 

Prinsessa Alice on nyt reilu puolivuotias, painaa alle kuusi kiloa ja omaa norsunkokoisen egon. 
Sattuneesta syystä Prinsessan lempinimet ovat viime aikoina olleet Tiina Tuunaaja (heihei tersassihortensiani jonka erehdyin viemään koirahuoneeseen pakkasyöksi suojaan), Outi Nyhtäjä (kaikki vaatteet ja kankaat jotka ovat sheltinpennun korkeudella, nyhdetään alas), Niinä Nirppanokka (nirso!) ja viime päivinä PerhananPentuMihinSeNytHävisi. Prinsessa kun ei ole taipuvainen minkään sortin mielistelyyn tai muuhunkaan liian kilttiin toimintaan, joten jos hän ei näe tarpeelliseksi tulla kutsusta, niin hän ei tule. Ja jos hän haluaa tehdä tuttavuutta naapuripellon joutsenten kanssa, niin hän myös sinne menee, tosin suppea omistaja on deletoinut nämä(kin) itsemurhayritykset. Ja jos sisävessa on mukavampi kuin kastella tassuja märässä metsässä, tehdään tarpeet sisälle. 

Prinsessa liikkuu edelleen hyvin vauhdikkaasti, mutta nyt sulanut maa on tuonut niin paljon hajuja että se malttaa olla jo enemmän maan pinnalla. 



 

 

Liitomarsu Mauran mukana.
 

Prinsessahepuli :)
 

Niin että se siitä tissienvälikoirasta taas. Tämä Prinsessa kun on kaikkea muuta. 

Prinsessa puri Mauraa jatkuvasti ulkona niin reteästi että oli pakko hankkia sille kuonokoppa pihaleikkien ajaksi. Maura-reppanalla oli haava hännässä ja reikiä kyljessä Prinsessan jäljiltä. Eivätkä sen lihaksetkaan tykäneet siitä että täydessä vauhdissa iskee kylkeen tai häntään viisikiloinen karvapallo. Kuonokoppa estää myös Prinsessan omatoimivälipalat metsästä, sillä vaikka kotona se on nirso, ulkona kaikki kuolleet myyrät, hiiret, supikoirankakat ja linnunraadot maistuvat.


Prinsessan ensimmäinen näyttely on parin viikon kuluttua ja heti sen perään toinen pentunäyttely vappuna. Ollaan harjoiteltu, mutta mielenkiinnolla odotan mitä neiti näyttelyistä ja ennen kaikkea tuomarista tuumaa. Joko se ei ole moksiskaan tai sitten se ilmoittaa että sori vaan, meikäläisellä on tämä koskemattomuusperiaate. Prinsessa ei nimittäin vieläkään välitä ihmisistä. Se ei pelkää, mutta sitä ei vaan kiinnosta vieraat ihmiset. Ei tipan tippaa. Vaikka yritetty on tutustuttaa mahdollisimman moniin vieraisiin niin ei. Ei vaan kiinnosta.

 

Viime viikon lauantaina olimme Lahdessa shelttitapaamisessa jossa oli yli 20 shelttiä harjoittelemassa näyttelyesiintymistä ja opettelemassa samalla häiriötä. Prinsessa oli aivan järkyttynyt. Niin  monta shelttiä ja ihmistä yhtä aikaa ja vielä joutui pöydällä "tuomarin" (kasvattaja Sirkka-Liisa) kopeloitavaksi. Kerrassaan pöyristyttävää.

Kuva: Marja Peltonen

Tämä kuva kertonee aika lailla Prinsessan asenteesta: mustavalkoinen hoviväki ja Minä.

Hankikannon aikaan (eli koko maaliskuun ajan) oli helppoa ulkoiluttaa junioriosasto



Tara säikäytti meidät perinpohjin kun sen tammikuussa liukastumisesta alkanut toisen etujalan ontuminen ei loppunut levosta ja särkylääkkeistä huolimatta. Käytin sen Hämeenlinnan Evidensiassa jossa se sai lisää särkylääkettä, mutta ontuminen vain jatkui ja paheni. Vein sen Tervakoskelle eläinlääkäriasema Helmeen Lauralle tutkittavaksi, hän aikoinaan kuvasi Taran selän ja olkapäät (jossa toisessa on pentuna tapahtunut ja loppuun asti hoitamaton murtuma joka sillä oli meille tullessa ja toisesta olkapäästä löytyi OCD). Koska Tara reagoi voimakkaasti rauhoitusaineisiin, sitä ei kuvattu eikä tarvinnutkaan, sillä Laura totesi sillä olevan selvä nivelrikko molemmissa etujalan ranteissa. Olin tutkituttanut Taran veriarvot ja ultrauttanut sen tammikuussa ja koska kaikki oli OK niin Tara syö nyt pitkävaikutteista särkylääkettä (Trocoxil) sekä lisätyn määrän hermosärkylääkettä (Neurontin) niin kauan kun sen kunto kestää. Uusi lääkeannostus vaikutti heti, mutta takapakkia seurasi aika pian. Uusi annostus lääkettä ja toistaiseksi kaikki on ollut hyvin sen jälkeen. Tara on ollut koko ajan hyväntuulinen, touhukas, leikkisä ja pirteä joten hirvittäviä kipuja sillä ei ole ollut. Jos sen olo olisi ollut huono tai kivulias, en olisi enää uutta lääkettä kokeillut. Lenkeille Tara ei ole tammikuun jälkeen päässyt eikä valitettavasti tule pääsemäänkään. Mutta tontilla teputtelu, kyläilyt ja treenikentällä hengailu näyttävät sille riittävän, sen lisäksi että Prinsessa pitää sisällä huolta mummokoiran aktivoinnista.

Tara 10,5 vuotta, takana stalkkeri-Maura.
 

Tara ja Maura

Kuvan kohteet asettuivat ihan itse paikoilleen :) Tara, Maura ja Prinsessa. Fiona oli kuvaushetkellä vieressäni eikä mahtunut mukaan.

Koko poppoo (myös Prinsessa) on käynyt talven aikana pari kertaa Virpin Vikapala-koirahieronnassa faskia-hoidossa. Hoito on ollut tarpeen, sillä Prinsessa on sisällä juossut sananmukaisesti päin seiniä (kun iltahepulissa ei jarrut aina toimi) ja aiheuttanut Mauralle lihas- ja ihovammoja tarraamalla siihen kiinni kesken juoksemisen ulkona, Tara tarvitsee hoitoa lihas- ja nivelvammojensa takia säännöllisesti ja Fiona silloin tällöin aineenvaihdunnan ja ihan peruslihas- ja nivelhuollon takia. Fiona on voinut hyvin vaikka se ruokavalion muuttamisesta huolimatta kerää hieman kuonaa kroppaansa. Talvella ollaan päästy treenaamaan vain ahtaissa sisätiloissa, mutta positiivista että ollaan saatu kouluttaja-Kristiinan kanssa silti hyviä tuloksia Fionan mielialan suhteen. En tiedä saadaanko Fionan ylenmääräisen kommentoinnin takia ikinä tulosta tokosta EVL:stä, mutta treenataan ainakin. PK-tottista päästään tekemään vasta nyt kun ulkokenttä on sulanut.

Fionalla on ollut suuri vastuu nyt kun se alkaa ottaa laumanjohtajan asemaansa, puolitoista vuotta Nopan poismenon jälkeen.


Jotkut asiat eivät muutu: Fionan lumimörköjen jahti päivittäin pihalla.

Fiona ja Tara

Mauran treenit ovat ottaneet askeleita taaksepäin, sillä kerta viikossa on ollut sille ihan liian vähän sillä seurauksella että se yrittää liikaa. Aika on mennyt perusasioiden kertaamiseen eikä voittajaluokan liikkeitä ole edes yritetty aloittaa ahtaissa sisätiloissa. Vajaan kuukauden kuluttua on ensimmäiset tokokisat, mennään siis edelleen avoimeen luokkaan ja hieman skeptisenä. Ensimmäiset kisat talven jälkeen ovat yleensä silkkaa mieliin palauttamista eikä tuloksen hakemista. Tottiskentälläkin käytiin, saatiin sille hurjan hieno eteenmeno. BH-kokeeseen se olisi valmis, mutten olen niihin ilmoittautunut kun en halua makuuttaa sitä kylmällä parkkihallin lattialla tai ulkokentällä. Palataan asiaan kun säät ja maa lämpiää.

Prinsessa ja Maura, parivaljakko.

Seuraavat puolitoista kuukautta ovat todella kiireisiä (toukokuu on vuoden ruuhkaisin aika puutarhassa ja koiraharrastuksessa): olen menossa talkoolaiseksi pariin kisaan ja lisäksi olen ilmoittanut Mauran esineruututreeneihin, PK-tottiskurssille, jälkitreeneihin ja tietenkin tokotreenit päälle, lisäksi Fiona on menossa PK-hyppykoulutukseen. Fionalle en ole vielä jälkikisoja katsonut, Mauralle olisi muutama tokokoe kalenterissa. Niin ja näyttelyissäkin pitäisi käydä, Maura menee vappuna ja molemmat mustavalkoiset neidot erikoisnäyttelyyn kesäkuun alussa. Ja kesällä vielä jonnekin niin eiköhän ne ole sitten siinä.

Maura vaanii Taraa

Toukokuussa on myös Dreamoor-leiri Virroilla jota odotan innolla.

Mutta kaikki nuo jäävät toteutumatta jos Mauran juoksut alkavat. Alun perin suunnitelma oli pennuttaa Maura ensi syksyn juoksuista kasvattaja-Sannan luo ja nimissä Dreamoor-kenneliin, mutta kun talven juoksut jäivät välistä, on suunnitelmaa aikaistettu. Eli Maura astutetaan seuraavista juoksuista jotka alkavat hetkenä minä hyvänsä. Pientä lisäjännitystä asiaan tuo se, että uros asuu Itävallassa. Kasvattaja-Sannalla oli aika urakka löytää haluamillamme ominaisuuksilla varustettu terve ja tervesukuinen uros. Onneksi sellainen vihdoin löytyi, odotan innolla ja toivon parasta pennutuksen suhteen. Hemp vaikuttaa kaikin tavoin erinomaiselta urokselta Mauralle!

Pentukyselyitä on jo tullut jonkin verran ja ainakin parille pennulle on tiedossa jo koti (meille tulee siis vain yksi...), mutta jos haluaa harrastuskoiraksi (pelkäksi seurakoiraksi näistä ei ole, sen voin vannoa. Toimintaa pitää olla) kiltin (vanhempien ominaisuuksien perusteella), aktiivisen (vanhempien ominaisuuksien perusteella) ja ihmisrakkaan (vanhempien ominaisuuksien perusteella) pennun niin suosittelen ottamaan yhteyttä Sanna Hyytiäiseen dreamoor.bordercollies (at) gmail. com

Maura 
 

11.2.2019

Kuinka kaikki saadaan pienen tassun alle - Prinsessa Alice ja hoviväki



Tunnustan: kun vastassa on kyseinen kuninkaallisella asenteella, diivan egolla, piraijan hampailla ja kanin koolla varustettu tehopakkaus, me olemme ihan tassun alla. Prinsessa Alice on osoittautunut kerrassaan verrattomaksi tapaukseksi, joka on kyllä kaikkea muuta mitä odotettiin. Egonsa, asenteensa ja energiansa puolesta sillä ei ole mitään tekemistä lässyn seurakoiran kanssa. Lisäksi se on pelottavan älykäs, ts. pistää mustavalkoisia jo nelikuukautisena aivan 6-0 ja samaa yrittää meillekin.


Koska Prinsessan mielestä maailma_on_hänen, ei hän koe tarpeelliseksi nöyrtyä hoviväen kutsuihin ulkona, vaan on oikeutettu tutkimaan asioita laajemmiltikin. Kuten loppiaisena kylätielle, josta oli auto tulossa samaan aikaan kun pentu pötki pitkin pihatietä minun huutaessa ja juostessa perässä... Pihalla oli siis neljä mustavalkoista ja kaksi aikuista (Jonna oli Fionan siskopuolen Viljan kanssa kylässä), mutta ei se kiinnostanut Prinsessaa. Onneksi Jonna vislasi niin että Prinsessa pysähtyi sitä kuuntelemaan ja lähti sitten perässäni takaisin tontille. Sen jälkeen Tättähäärä on ulkoillut vain 15-metrisen liinan kanssa ja silti saan juosta sananmukaisesti hippulat vinkuen sen perässä. Yksikään meidän koiristamme ei ole ikinä ollut noin peloton ja itsenäinen. Jopa pentuna hyvin itsenäinen Noppakin oppi aika nopeasti tulemaan käskystä sisälle. Mutta ei tämä neiti. Se juoksee kuin pieni rusakko läpi pihan metsää kohden sillä aikaa kun muut koirat ryhmittäytyvät terassille sisälletuloa varten.


Maura on ollut äärettömän pitkämielinen ja kiltti Prinsessalle, leikkii sen kanssa moneen otteeseen pitkin päivää ja sietää Prinsessan tykinkuula-leikit (lue: karvamarsu ottaa vauhtia ja juoksee suoraan päin nukkuvaa Mauraa) ja terävät hampaat hammaspainissa. Mutta viime päivinä jopa Maura on alkanut komentaa pentua. Pentu alkaa olla jo sen ikäinen että selvästi sille aletaan pitämään kuria. Oli jo aikakin. Taralta Neiti Häärähiiri (Prinsessalla on monta nimeä :) vie lelut tai roikkuu lelun toisessa päässä kun mummo kulkee puristen pitkin huushollia. Täti-Fiona pitää eniten jöötä joten sen suhteen Prinsessa on varovaisempi. Yrittää kyllä tunkea samalle ruokakipolle vaikka saa äkkilähdön pari kertaa päivässä. Sitkeä tyyppi, ei hevillä anna periksi.

Bordercollieta voi käyttää vaikka tukena, ainakin Prinsessan mielestä.

Naapurikyttääjä.

Maura ja Alice, tehopari.

Talven kelit ovat olleet haasteellisia myös koirien ulkoilutuksen kanssa. Milloin puetaan koko jengi toppamantteleihin (tosin Prinsessa tuunasi upouuden kalliin takkinsa muutamassa minuutissa..), milloin sulatellaan lämpimässä suihkussa lumipaakkuja neljästä koirasta. Kovina pakkaspäivinä Prinsessan ulkoilu jäi hyvin lyhyisiin pätkiin ja sekös sitä harmitti. Sisäsiistiksi saan sen varmaan vasta lumien sulattua keväällä: nyt tontti on lunta täynnä ja pentu uppoaa korviaan myöten hankeen jos polulta poistuu.

Prinsessa tutkailee Fionan loputonta kaivuuprojektia.

Prinsessalla on nyt hampaidenvaihtoaika ja päinvastoin kun luulin, myös heiluvilla tai juuri puhjenneilla hampailla voi purra kaikenlaista. Kuten keittiön seinänkulmaa tai pyykkejä. Minulla onkin nykyään muikeita tee-se-itse -tyylisiä verkkosukkahousuja. Yksikään meidän mustavalkoisista ei ole syönyt huonekaluja tai seiniä. Fionahan söi kaikenlaista (kuten lasinsiruja), mutta se söi ne syömällä. Tämä karvamarsu kokeilee hampaitaan ihan huvikseen kaikenlaisiin asioihin. Kuten seinään.

Prinsessa supattaa pihaleikin tiimellyksen keskellä Mauralle jotakin.

Olen ihan varma että Prinsessalla on takuulla Ö-Ö -lonkat johtuen siitä kun se ei ole ehtinyt juuri neljällä jalalla liikkua. Iltahepulit suoritetaan sananmukaisesti seinästä seinään ennen kuin kopin pennusta ja pistän sen aitaukseen yöunille. Siellä se rauhoittuu heti ja herättää sitten reippaasti aamuneljän ja viiden välillä. Menee kyllä hetkiseksi vielä nukkumaan viikonloppuisin kun huomaa etteivät muut nouse. Onneksi.

Jos iltahepuli jää jostain syystä väliin, Prinsessa tulee sitten suihkuun. Sille tulee oikein kiire kun kuulee kylpyhuoneen oven avautuvan ja sitten se juoksee suihkun alle häntä suorana, sananmukaisesti. Aamuisin se tulee varta vasten harjattavaksi kun yritän saada omaa kuontaloani kuriin aamutoimien yhteydessä. Kerrassaan hykerryttävä tyyppi siis.

Tappajamarsu hyökkää Mauran niskaan 

Maura vauhdissa pihalla.

Loppiaisena tavattiin Prinsessan sisko Maiko. Kovin olivat siskot samannäköisiä, minulle meinasi tulla jo huoli että otinko oikean pennun mukaani kotiin kun lähdettiin :)

Siskot neuvottelivat kumpi jahtaa kumpaa




Fionalla ja Mauralla on ollut kiireistä ulkona lumimörköjahdissa. Kun kyseessä on kaksi kiihkeää ja aina innokasta koiraa, homma menee helposti överiksi.


Fiona ei älyä lopettaa ja Maura hyppii korkealta lumikasasta hankeen ja juoksee takaisin ylös. Tara vahtii kaivajia ja yrittää pitää tolkkua hommassa, siinä onnistumatta. Etenkin jos pentu on pihalla mukana niin pitää olla tarkkana ettei se jää jahdissa jalkoihin tai tipahda lumikasan päältä (tosin se on sieltä jo hyppinyt ihan itsekin minun järkytyksekseni).

Prinsessa seuraa kiinnostuneena Fionan lumimörköjahtia. 

Muuten meillä on ollut todella tylsä keskitalvi. Lumimäärä ja hiihtäjät ovat estäneet pitkät lenkit metsässä ja treeneissä käydään vain kerran, pari viikossa pienessä hallissa. Se ei selvästi riitä mustavalkoisille. Fiona ja Maura keulivat innosta niin ettei uusien liikkeiden opettelusta tule mitään ja vanhatkin tehdään sähläten. Haastavat kelit aiheuttivat ylimääräisten treenien peruutuksia ja ulkokentät ovat auraamatta, joten näin vähillä treeneillä ei ole kai koskaan talvisin oltu. Samaan syssyyn meni sitten kisakalenterikin uusiksi, kevät on varmaan jo pitkällä ennen kuin saadaan homma taas kutakuinkin kuosiin.

Olin ilmoittanut Mauran jo Hyvinkäälle halliin möllitokokokeisiin, mutta ne peruttiin kun lumikuorma uhkasi romahduttaa hallin katon.

Fiona ja Hillevi Tättähäärä

Fiona on voinut hyvin, vuoden verran sen toipumiseen meni Nopan poismenon jälkeen. Olemme käyneet säännöllisesti faskia-hoidossa Virpi Vuorisen Vikapalassa joka auttoi Fionaa suuresti. Nyt sillä ei ole enää pahempia jumituksia ja aineenvaihduntakin toimii. Maura venäytti takajalkansa syksyllä jalkansa liukastuessaan eikä ole oikein toipunut kunnolla, ts. milläs pidät sen levossa niin että jalka toipuisi nopeasti ja hyvin.

Maurasta tulee loistava emä jos ja kun se saa pentuja ensi talvena. Se on äärettömän pitkämielinen ja vähän liiankin kiltti pennun kanssa ja sovinnontekijänä aina lohduttamassa kun pentua komennetaan.

Maura ei silti vaikuta kovin stressaantuneelta vaikka pentu viekin sen häntäkarvat, hermot ja herkut :)

Tara on voinut mainiosti ja on ollut treeneissä mukana. Voisi miltei sanoa että se elää nyt elämänsä parasta aikaa vaikka toisin luulin Nopan poismenon jälkeen. Tara on saanut hurjasti itsetuntoa ja rohkeutta nyt kun se ei ole enää Nopan henkisen tassun alla vaan joutuu itsenäisesti päättämään asioista, Fionaan ja Mauraan se ei tukeudu. Tara on ollut pitkämielinen pennun kanssa, hyväntuulinen ja reipas. Se on ollut mukana lähes jokaisella lenkillä ja on sisällä aktiivinen lelujensa kanssa. Se tulee rapsutettavaksi, kellii selällään, hymyilee, suukottelee ja pitää seuraa. Tästä(kin) kiitos suuresti Vikapalalle, sillä Virpin hoidot ovat selvästi auttaneet Taraa kipeän selän ja raajojen hoidossa.

Maura, Prinsessa ja Tara. 

Kovien pakkasten aikaan Tara hengitti nopeasti ja vaivalloisesti ja säikähdin että sillä on sydämessä vikaa. Käytin sen Hämeenlinnan Evidensiassa tutkimuksissa jossa kuvattiin sydän ja keuhkot eri kulmista ja otettiin verikokeet. Tara on syönyt voimakkaita särkylääkkeitä muutamaa kuukautta lukuunottamatta koko sen ajan kun se on ollut meillä 8 kuukauden ikäisestä lähtien ja olin varma että sen maksa huutaa jo hoosiannaa. Positiivinen yllätys oli että sen  veriarvot olivat todella hyviä, jopa maksa-arvotkin. Samoin sydän oli aivan kunnossa, sen sijaan henkitorvessa näkyi rakenteellista ahtaumaa ja keuhkoissa kalkkeumaa joka voisi olla syynä hengitysongelmiin. Tosin ongelma väistyi heti kun pakkaset helpottivat, joten luulen niiden olleen pääsyynä.

Prinsessa saa lumet naamalleen ja Tara tuijottaa kameraa. Yritä noista sitten saada jotain asiallista kuvaa...

Prinsessa Alice ja isosisko Hertta joka saa pikkuherttoja parin viikon kuluttua. Meidän pitää olla varovaisia jos käymme katsomassa pentuja ettei käy kuin viime marraskuussa :)

Usva-mummosheltti 12 vuotta ja Prinsessa Alice 4,5 kuukautta.

Mauralla on nyt oma stalkkeri.