Prinsessan pyörityksessä
Tätä kirjoittaessani kevät alkaa vihdoin voittaa talvea, mutta pihamme näyttää yhä aika lailla samanlaiselta kuin näissä kuvissa. Koirilla pysyvät tassut yhä puhtaina kun juoksevat lumisesta pihasta sisälle. Paitsi Prinsessalla joka juoksee karkuun pitkin peltoja.
Talvi tuntui kestävän ikuisuuden, mutta näin jälkikäteen katsottuna kaikenlaista ehdittiin tehdä vaikka mm. treenimäärät olivat pienimmät vuosiin. Helmikuussa meillä oli hoidossa miltei 13-vuotias Tiki-pappabordercollie, miltei kuuro hurmaava pappa. Kuurous ei kyllä ollut hurmaavaa kun pappakoira sai virtapiikin ja paineli pitkin hankikantoa pellolla vastakkaiseen suuntaan eikä tietenkään kuullut mitään kun sitä kutsuin.
Tiki ja Prinsessa tutkivat kuoppaa hangessa.
Helmikuun lopussa meillä kävi kylässä Mauran veli Romulus.
Nopan ihana serkku Karkki oli hoidossa viime viikolla. Mummokoira piti seuraa erityisesti Taralle ja minne tahansa sisällä liikuinkin, mukana oli kaksi vanhuskoiraa jotka ympäröivät minut heti pysähdyttyäni. Ne nukkuivat kylki kyljessä makuuhuoneen oven edessä ja paheksuivat pellolla nuoriso-osaston hepulointia (Prinsessa ja Maura).
Karkilla askel nousee vielä kepeästi.
Prinsessa Alice Lahden satamassa helmikuussa, hieman vajaa puolivuotiaana.
Prinsessa Alice on nyt reilu puolivuotias, painaa alle kuusi kiloa ja omaa norsunkokoisen egon.
Sattuneesta syystä Prinsessan lempinimet ovat viime aikoina olleet Tiina Tuunaaja (heihei tersassihortensiani jonka erehdyin viemään koirahuoneeseen pakkasyöksi suojaan), Outi Nyhtäjä (kaikki vaatteet ja kankaat jotka ovat sheltinpennun korkeudella, nyhdetään alas), Niinä Nirppanokka (nirso!) ja viime päivinä PerhananPentuMihinSeNytHävisi. Prinsessa kun ei ole taipuvainen minkään sortin mielistelyyn tai muuhunkaan liian kilttiin toimintaan, joten jos hän ei näe tarpeelliseksi tulla kutsusta, niin hän ei tule. Ja jos hän haluaa tehdä tuttavuutta naapuripellon joutsenten kanssa, niin hän myös sinne menee, tosin suppea omistaja on deletoinut nämä(kin) itsemurhayritykset. Ja jos sisävessa on mukavampi kuin kastella tassuja märässä metsässä, tehdään tarpeet sisälle.
Prinsessa liikkuu edelleen hyvin vauhdikkaasti, mutta nyt sulanut maa on tuonut niin paljon hajuja että se malttaa olla jo enemmän maan pinnalla.
Liitomarsu Mauran mukana.
Prinsessahepuli :)
Niin että se siitä tissienvälikoirasta taas. Tämä Prinsessa kun on kaikkea muuta.
Prinsessa puri Mauraa jatkuvasti ulkona niin reteästi että oli pakko hankkia sille kuonokoppa pihaleikkien ajaksi. Maura-reppanalla oli haava hännässä ja reikiä kyljessä Prinsessan jäljiltä. Eivätkä sen lihaksetkaan tykäneet siitä että täydessä vauhdissa iskee kylkeen tai häntään viisikiloinen karvapallo. Kuonokoppa estää myös Prinsessan omatoimivälipalat metsästä, sillä vaikka kotona se on nirso, ulkona kaikki kuolleet myyrät, hiiret, supikoirankakat ja linnunraadot maistuvat.
Prinsessan ensimmäinen näyttely on parin viikon kuluttua ja heti sen perään toinen pentunäyttely vappuna. Ollaan harjoiteltu, mutta mielenkiinnolla odotan mitä neiti näyttelyistä ja ennen kaikkea tuomarista tuumaa. Joko se ei ole moksiskaan tai sitten se ilmoittaa että sori vaan, meikäläisellä on tämä koskemattomuusperiaate. Prinsessa ei nimittäin vieläkään välitä ihmisistä. Se ei pelkää, mutta sitä ei vaan kiinnosta vieraat ihmiset. Ei tipan tippaa. Vaikka yritetty on tutustuttaa mahdollisimman moniin vieraisiin niin ei. Ei vaan kiinnosta.
Viime viikon lauantaina olimme Lahdessa shelttitapaamisessa jossa oli yli 20 shelttiä harjoittelemassa näyttelyesiintymistä ja opettelemassa samalla häiriötä. Prinsessa oli aivan järkyttynyt. Niin monta shelttiä ja ihmistä yhtä aikaa ja vielä joutui pöydällä "tuomarin" (kasvattaja Sirkka-Liisa) kopeloitavaksi. Kerrassaan pöyristyttävää.
Kuva: Marja Peltonen
Tämä kuva kertonee aika lailla Prinsessan asenteesta: mustavalkoinen hoviväki ja Minä.
Hankikannon aikaan (eli koko maaliskuun ajan) oli helppoa ulkoiluttaa junioriosasto
Tara säikäytti meidät perinpohjin kun sen tammikuussa liukastumisesta alkanut toisen etujalan ontuminen ei loppunut levosta ja särkylääkkeistä huolimatta. Käytin sen Hämeenlinnan Evidensiassa jossa se sai lisää särkylääkettä, mutta ontuminen vain jatkui ja paheni. Vein sen Tervakoskelle eläinlääkäriasema Helmeen Lauralle tutkittavaksi, hän aikoinaan kuvasi Taran selän ja olkapäät (jossa toisessa on pentuna tapahtunut ja loppuun asti hoitamaton murtuma joka sillä oli meille tullessa ja toisesta olkapäästä löytyi OCD). Koska Tara reagoi voimakkaasti rauhoitusaineisiin, sitä ei kuvattu eikä tarvinnutkaan, sillä Laura totesi sillä olevan selvä nivelrikko molemmissa etujalan ranteissa. Olin tutkituttanut Taran veriarvot ja ultrauttanut sen tammikuussa ja koska kaikki oli OK niin Tara syö nyt pitkävaikutteista särkylääkettä (Trocoxil) sekä lisätyn määrän hermosärkylääkettä (Neurontin) niin kauan kun sen kunto kestää. Uusi lääkeannostus vaikutti heti, mutta takapakkia seurasi aika pian. Uusi annostus lääkettä ja toistaiseksi kaikki on ollut hyvin sen jälkeen. Tara on ollut koko ajan hyväntuulinen, touhukas, leikkisä ja pirteä joten hirvittäviä kipuja sillä ei ole ollut. Jos sen olo olisi ollut huono tai kivulias, en olisi enää uutta lääkettä kokeillut. Lenkeille Tara ei ole tammikuun jälkeen päässyt eikä valitettavasti tule pääsemäänkään. Mutta tontilla teputtelu, kyläilyt ja treenikentällä hengailu näyttävät sille riittävän, sen lisäksi että Prinsessa pitää sisällä huolta mummokoiran aktivoinnista.
Tara 10,5 vuotta, takana stalkkeri-Maura.
Tara ja Maura
Kuvan kohteet asettuivat ihan itse paikoilleen :) Tara, Maura ja Prinsessa. Fiona oli kuvaushetkellä vieressäni eikä mahtunut mukaan.
Fionalla on ollut suuri vastuu nyt kun se alkaa ottaa laumanjohtajan asemaansa, puolitoista vuotta Nopan poismenon jälkeen.
Jotkut asiat eivät muutu: Fionan lumimörköjen jahti päivittäin pihalla.
Fiona ja Tara
Prinsessa ja Maura, parivaljakko.
Maura vaanii Taraa
Toukokuussa on myös Dreamoor-leiri Virroilla jota odotan innolla.
Mutta kaikki nuo jäävät toteutumatta jos Mauran juoksut alkavat. Alun perin suunnitelma oli pennuttaa Maura ensi syksyn juoksuista kasvattaja-Sannan luo ja nimissä Dreamoor-kenneliin, mutta kun talven juoksut jäivät välistä, on suunnitelmaa aikaistettu. Eli Maura astutetaan seuraavista juoksuista jotka alkavat hetkenä minä hyvänsä. Pientä lisäjännitystä asiaan tuo se, että uros asuu Itävallassa. Kasvattaja-Sannalla oli aika urakka löytää haluamillamme ominaisuuksilla varustettu terve ja tervesukuinen uros. Onneksi sellainen vihdoin löytyi, odotan innolla ja toivon parasta pennutuksen suhteen. Hemp vaikuttaa kaikin tavoin erinomaiselta urokselta Mauralle!
Pentukyselyitä on jo tullut jonkin verran ja ainakin parille pennulle on tiedossa jo koti (meille tulee siis vain yksi...), mutta jos haluaa harrastuskoiraksi (pelkäksi seurakoiraksi näistä ei ole, sen voin vannoa. Toimintaa pitää olla) kiltin (vanhempien ominaisuuksien perusteella), aktiivisen (vanhempien ominaisuuksien perusteella) ja ihmisrakkaan (vanhempien ominaisuuksien perusteella) pennun niin suosittelen ottamaan yhteyttä Sanna Hyytiäiseen dreamoor.bordercollies (at) gmail. com
Maura
Kommentit
Lähetä kommentti