Tara 13 vuotta

Yli vuosi on kulunut edellisestä postauksestani. Koiralauman kokoonpanossa ei onneksi ole tapahtunut muutoksia vuoden aikana, Prinsessankin toukokuun lopuissa syntyneistä kolmesta pennusta yksikään ei muuttanut meille. Huh :)

Tara ja Prinsessa Alicen kuusiviikkoisia pentuja kesäkuussa 2021 

 

Silimen Aamun Kruunuprinssi ja hetken kuluttua entinen pihahyrrä :)

Mummokoira Tara on yhä mukana, mutta yhteinen aikamme on käymässä vähiin. Se kuulee hyvin, näkeekin kohtalaisesti ja se oli ylen tyytyväinen kun Prinsessa Alice tuli kasvattajalta kotiin pentujen lähdettyä uusiin koteihinsa. Muut koirat eivät uskalla Taraa leikittää, mutta Prinsessan kanssa se leikkii, tosin yhä harvemmin. Tara jumppaa yhä itsekseen ja hakeutuu helliteltäväksi, mutta enimmän aikaa nukkuu, hyvinkin sikeästi. 

 Koko lauma heinäkuussa 2021

 

Viime talvi runsaine lumineen oli Taralle todella vaikeaa. Sen nivelrikkoiset jalat eivät kantaneet hangessa ja liikkuminen jäi vähiin, lähinnä vain poluille omalle tontille. Keväällä se taas piristyi, kunnes kesän hirmuhelteet veivät voimat ja Tara lepäsi sisällä ilmalämpöpumpun alla. Onneksi pääsimme uimaan Lammille, matalaan hiekkarantaan jossa Tara seisoi lämpimässä rantavedessä muiden uidessa. Se selvästi nautti niistä kerroista, pääsi mukaan ja vielä "uimaan" kun oma mökkirantamme on jo sille liian jyrkkä. Kävin uittamassa koiria öisin jolloin saimme olla siellä rauhassa. Ne valoisat, lämpimät kesäyöt järven rannalla jäävät varmaan ikuisesti mieleeni.

 

Taralle rutiinit ovat olleet aina erittäin tärkeitä. Se nukkuu aina keittiön pöydän alla syödessämme, makuuhuoneemme portin edessä yöt, iltaisin sohvan vieressä ja etätöitä tehdessäni se on aina työpöydän vieressä, aivan kiinni työtuolin jaloissa.

Tara 13-vuotissyntymäpäivänään 13.8.2021 

 

Reilu pari viikkoa sitten olimme syömässä ja luulin että Tara on pöydän alla, niin kuin aina. Se olikin tuolini alla ja noustessani se satutti etujalkaansa tuoliin. Mitään ei murtunut, mutta pelkkä kolaus satutti sen jalkaa niin ettei se kyennyt liikkumaan hetkeen. Kannoin sitä pihalle tarpeilleen ja mietin että onko yhteinen aikamme jo tässä. Vähitellen Tara pystyi taas liikkumaan, mutta huonommin kuin ennen. Lähimetsään se ei enää pääse, omalle pihalle vain. Sielläkään se ei enää viihdy kuten ennen, vaan haluaa sisälle lepäämään.

Tara tuli meille 8 kuukauden ikäisenä, fyysisesti rikkinäisenä, laihana, pelokkaana, kokemattomana ja mittaamattoman hellyydenkipeänä. Mutta se luotti meihin alusta asti eikä koskaan, ei koskaan ole ollut ihmisille vihainen. Siitä laihasta rääpäleestä tuli omanlaisensa persoona, rakastettava ja luotettava koira josta olisi tullut hieno paimenkoira jos se ei olisi ollut niin rikki ja minulla olisi ollut enemmän aikaa. 

 Lauma tammikuussa 2021

Noppa oli Taran pelastus, ei me. Nopalta Tara oppi koiraa, oppi miten asioihin reagoidaan ja sai Nopalta turvaa ja kaverin, jota se selvästi kaipasi. Kun Noppa kuoli, Tara oli monta kuukautta aivan eksyksissä. Hätääntynyt suorastaan. Se ei lähtenyt lenkille koska jäi odottamaan että Noppa tulee mukaan. Se ei syönyt millään, koska odotti että Noppa saa ruokansa ensin ja illat se etsi Noppaa leikkimään. Olimme jo lähes varmoja että Tara kuolee suorastaan ikävään. Onneksi ei, lauman muut koirat pitivät sen pirteänä. Pentujen kanssa se on ollut aivan uskomattoman hienosti aina. Kun Prinsessa Alice sai pennut kesän alussa, se vahti pentujaan raivoisasti, mutta Tara sai tulla mukaan pentuja katsomaan. Prinsessa jopa imetti selällään pentuja - Taran sylissä. 

Tara seuranani rantasaunaa lämmittämässä mökillä juhannuksena 2021

Mauran kanssa puoliksi sängyn alla mökillä kesäkuussa 2021

 

Taran eläinlääkärikuluihin, hierontoihin, akupunktio- ja osteopaattihoitoihin on mennyt uuden henkilöauton verran rahaa, puhumattakaan kaikista lääkkeistä ja lisäravinteista joita se syö. Mutta kaiken olen ilolla maksanut ja maksan, vastikkeeksi sen hoidoista olemme saaneet aitoa ja vilpitöntä koiranrakkautta yli 12 vuoden ajan.

Toivon pikkulapsen lailla että ihmeitä tapahtuu ja Tara on mukanamme, seuranamme, osana perhettämme vielä pitkään.