Fiona, Tara ja Maura itsenäisyyspäivänä 2017. Kuva: Kristiina Kerttula

26.11.2011

Vuoden 2011 viimeiset kitkemiset ja istuttamiset?

Kun flunssainen kuntoni tänään vihdoin salli, istutin viime viikonloppuna ostamani tulppaanit, krookukset, lumikellot ja talventähdet.

Maa oli aivan sula ja kostea, löysin jopa sellaisen paikan jossa ei myyränkoloja ole näkynyt. Toivottavasti ei tule näkymäänkään.

Samalla kitkin riesaksi levinnyttä maahumalaa ja viiruhelpiä. Kummatkin ovat ikuisia kitkettäviä, mutta harvoin enää tässä vaiheessa vuotta.

Viimeiset kesäkukat nakkasin kompostiin myös, ne olivat jo kärsineet valon puutteesta.  Jos sitten sitä pakkastakin tulisi...

Asiantuntijoiden arviot vrt. todellisuus (puutarha-asiaa)

Uusimmassa Viherpiha-lehdessä (10/11) on artikkelisarjassa "Puu joka pihalle" vuorossa koristekirsikkapuut. Artikkelissa kerrotaan, että koristekirsikkapuut ovat kukkapuiden eliittiä. Siinä mainitaan useasti myös, miten ne ovat hillittykasvuisia ja osa ihan hidaskasvuisia.

Vastalause. Meillä nuo "hillittykasvuiset kaunottaret" ovat riesa, jotka leviävät miltei tarha-alpin tahdilla ympäri pihaa ja kukkapenkkeihin. Ne kasvavat parimetriseksi reilussa kesässä ja aiheuttavat minulle jokasyksyisen puusavotan.

Etupihan parimetrisenä ostettu taimi (siis se, jonka ostin oikeana kirsikkana, ennen kuin vasta kotona tajusin että olin ostanut koristekirsikkapuun, joita oli jo takapiha täynnä...) sai toisena kesänä päälleen naapurin jättikokoisen haapapuun sitä kaadettaessa. Koristekirsikkapuu katkesi latvasta ja hajosi kahteen osaan. Ei haitannut. Nyt se on valtavan kokoinen tuuhea puu, joka peittoaa tuota kasvuvauhtia sen naapurin entisen haapapuun...

Takapihalla oli yksinäinen, kaunis siro koristekirsikkapuu. Noin pari vuotta. Sen jälkeen se on levittäytynyt  ympäri takapihaa ja kasvanut itse jättikokoiseksi.

Joka kesä kitken kirsikkapuun taimia kukkapenkeistä ja jaan toista metriä korkeita taimia halukkaille ja joka syksy sahaan niitä loppuja pois.

Niitä "Hillittykasvuisia kaunottaria" on siis jaossa ensi keväänä halukkaille. Toistakymmentä taimea on rinteessä taas kasvamassa..

Etupihan koristekirsikkapuu vielä pienenä ja sievänä
 Takapihan koristekirsikkapuu toissakeväänä. Osa sen jälkeläisistä näkyy oikealla sen sivulla, loput ovat kuvan ulkopuolella. Niitä on monta!

20.11.2011

Viimeiset kukkasipuliostokset tältä vuodelta?

Kävimme pikaisesti Kukkatalo Pirilässä ja Tuusulan Kodin Terrassa. Ta-daa, Pirilässä oli loput tulppaaninsipulit (tosin vain keltaisia, yksinkertaisia darwin-lajikkeita) eurolla kymmenen kappaletta ja Kodin Terrassa keltaiset krookukset ja sadan kappaleen pikkukukkasipulisekoitukset puoleen hintaan!

Ulkona on -7 astetta, mutta maa ei ole vielä roudassa. Säätiedotus uhkasi taas hivenen lämpenevää ainakin pariksi päiväksi, joten jonain tulevan viikon iltana olen pihalla otsalampun, lapion ja kukkasipuleiden kanssa...

Näin väsytät bordercollien - tok tok tokoilemalla(kin)

Herätys sunnuntaiaamuna seitsemältä, lenkki Juhan kanssa ja muiden aamutoimien jälkeen kaksi mustavalkoista autoon ja nokka kohti Korsoa. Perillä miltei 5 tuntia tietoa, neuvoja ja vinkkejä koiran kouluttamisesta, myös henkilökohtaista opastusta omat koirat koekappaleina. Sitten kotiin ja taas liikenteeseen vajaaksi pariksi tunniksi, koirille ruuat ja hivenen lepoa ja tokotreeneihin reiluksi tunniksi. Johan hyytyivät!

Tosin hyytyi emäntäkin, aikamoista tulemista, menemistä ja oppimista koko päivä.

Sirke Viitasen vetämä koulutusaamupäivä oli erittäin antoisa, mielenkiintoinen ja hieman tuskainenkin kun tajusin, mitä virheitä olen koirieni treenaamisessa tehnyt. Onneksi Sirkellä oli neuvot virheiden korjaamiseen ja uusien asioiden opettamiseen oikealla tavalla. Aika ei riittänyt kun parin liikkeen läpikäymiseen per koira, mutta muiden koirien suorituksista ja ongelmista sekä niiden ratkaisuista oppi paljon.

Noppa sai oppia ruudusta ja minä ruutuun lähettämisestä (namialusta piiloon jotta koira oppii hahmottamaan ruudun eikä etsi vain alustaa nameineen), kauko-ohjauksessa (aloitetaan uudestaan takapalkalla jotta Nopan eteenpäin liikkuminen loppuisi ja se nousisi oikein eikä myös sivusuuntaan), Tara seuraamisessa (minun mokani, pitkänä ihmisenä  "kaadun" koiran päälle tarkistamaan että se on varmasti siinä, ja siten varmistan, että koira ottaa sivusuunnassa liikaa etäisyyttä. Ihme, että Tara pysyy edes lähellä kun minä huojun sen yläpuolella seuraamisessa ja kaiken lisäksi liikerytmini on epätasainen ja hermostunut) sekä noudossa (harjoiteltiin saalistamalla että Tara ottaisi edes kapulan suuhun tai/ja nostaisi sen maasta).

Erinomainen aamupäivä, kiitos kaimalle järjestämisestä!

Illan tokotreenit "omalla" eli TuuKK:n kentällä olivatkin näillä näkymin viimeiset. Kentän tokotreenit loppuvat, eikä uusista treeneistä ole tietoa. Harmi, jokasunnuntainen traditiomme päättyy ja samalla monet hauskat hetket ja neuvot sekä mukavien treenikavereiden tapaaminen. Noppa oli pikkupentu kun aloitimme TuuKK:n pentukoulutuksessa ja siitä lähtien olemme käyneet siellä joka sunnuntai, vain kellonaika on vaihdellut.

Otin kentällä Taralle avoimen luokan hyppyä, jota se ei ymmärrä lainkaan. Miksi pitää istua esteen takana, kun on opetettu, että seistään? (Alokasluokan ja avoimen luokan hyppyliikkeen ero). Tara teki liikkeen taas väärin ja meinasi teloa itseään, korjasin kädellä sen asentoa ja nostin ääntä hieman ja kas - siinähän se sitten olikin. Tara meni niin lukkoon, ettei kyennyt enää lähestymäänkään estettä. Aloitetaan alusta sen kanssa siis..

Muuten se oli ihmeen reipas ja osaavainen, teki taas parhaansa. Noppa jaksoi myös hienosti, tosin kuuloon tuli taas vikaa luoksetulokäskun kohdalla. Tuplakäsky ja sitten se tuli vauhdilla.

Misty-kelpie oli viikonloppuna Jyväskylän kansainvälisessä näyttelyssä omistajansa Taina Määttäsen kanssa. Tuloksena lauantaina paras narttukelpie ja tänään se pesi sitten muut kelpiet ollen rotunsa paras.

Rankka oli viikonloppu näemmä Mistyllekin, lattialla on kaksi mustavalkoista karvakasaa ja yksi lyhytkarvainen ruskea tapaus selällään.

18.11.2011

Talvihorroksen tarpeessa

Minä siis. Koirat touhottavat pimeästä, märkyydestä ja emännän lievästä flegmaattisuudesta välittämättä.

Misty-kelpie leikittää karvahirviöitämme erikseen ja yhdessä ja jos ei saa kumpaakaan leikkimään, leikkii itsekseen. Nopan pahimmat hormonihöyryt tuntuvat helpottaneen, tosin jokailtaisesta "Tahtoo lisää puruluita"-kiukuttelusta se ei ole luopunut.

Kummallakin mustavalkoisella on silmätulehdus. Noppa näyttää päässeen helpommalla kun lääkärin määräämät silmätipat tehosivat heti. Taralla on vielä hieman tulehdusta. Mistylla ei ole onneksi mitään oireita.

Eilen oli mielenkiintoiset tokotreenit Järvenpäässä, paikalla oli monta bordercollieta ja muutama uusi tuttavuus. Kaimalla oli mukana Hertta-pentu, Nooan sisko. Hertta on hurmaava kakara, Tara tykästyi heti (niin kuin aina pentuihin).

Treenipaikka oli meille uusi ja pienempi kuin edellinen treenikenttä. Hyvää häiriöharjoitusta! Noppa oli ihmeen pirteä, reipas ja kuulolla, luoksetulotkin tulivat vauhdilla! Oma mieli piristyi kun näki miten koira tekee töitä innolla ja hyväntuulisena, selvästi nauttien touhusta.

Taran kanssa otin vain muutaman liikkeen, ihmeen hyvin se pystyi keskittymään monesta häiriötekijästä huolimatta.

Tänään ja huomenna on tiedossa vain laiskaa kotitokoilua (jos kokeilisi taas Taran kanssa noutoa, eli edes kapulan suussa pitämistä..), sunnuntaina sitten tuplatreenit aamulla ja illalla.

11.11.2011

Laulavat lintukoirat - ei kun siis paimenkoirat!

Havaintoja jokapäiväisistä koirien äänirepertuaareista:

Aamulla kelpie havahtuu heräämiseeni ja aloittaa aamulaulun "Se on hereillä, se on hereiiiiiiiiiiiillllä!", naukumista, josta moni kissakin olisi kateellinen.

Tara säestää pehmolelu suussa kiljumalla kovaa ja korkealta, mutta onneksi vaimennettuna pehmolelun ansiosta. Noppa on hiljaa, kuten yleensäkin.

Sen sijaan Noppa on meillä se palohälytin, joka kiljuu portista sisääntulijat. Ei hauku, kiljuu. Säikäyttää karaistuneemmankin myyntiedustajan ja jopa muutamat tutut. Se on tehnyt sitä pennusta asti, ilmoittanut kiljumalla pihalle tulijoista.

Samanlaista kiljumista mutta kärttyisämpänä versiona kuulee pihalta kun Noppa riitelee oravien kanssa. Oravien säksätys kuuluu terassille asti ja Nopan kiihkeä vastakommentti naapurustoonkin..

Nopalla on raivostuttava tapa kitistä mölisemällä asioista joskus iltaisin. Yleensä se kitisee ruuasta (sen muka-puutteesta), puruluusta (tahtoo lisää puruluita) tai muuten vain ("Mulla on tylsää, viihdyttäkää mua"). Mööh mööh - hiljaisuus - mööh mööh...

Autossa Tara - tuo meidän kaheli apukuskimme - hihkuu niin kauan, kunnes auto on kunnolla liikkeellä. Sitten se hiljenee, mutta jumppaa tauotta koko matkan. Ihan sama kuin kauan matka kestää, Tara ei ole paikoillaan. Se paimentaa vastaantulevat, ohitettavat ja taakse jäävät autot.

Misty-kelpie on tuhahtelun ja kysyvien naukaisujen mestari. Sillä on laaja skaala erilaisia "pieniä", mutta hyvin ymmärrettäviä kommentteja eri tilanteisiin.

Palliton narttumme Noppa

Lisää Nopan hormonitoiminnan marmatusta: se mokoma Tuusulan Tupajumi on omaksunut kylämme koirakingin (siis ehdottomasti urospuolisen) roolin.

Noppa rähisee vastaantuleville koirille (!), nostaa jalkaa ja kiukuttelee illat kotona.

Kyllä, olemme menossa koirahierojalle jos syy olisikin lihasjumituksessa yms. joka sitä vaivaa niin että ärsytyskynnys nousee. Kyllä, olemme menossa selvittämään myös muita mahdollisia syitä sen käytökseen ja kyllä, haen sille jotain ainetta joka toivottavasti helpottaisi sen oloa.

Kadulla se käyttäytyy vastaantuleville koirille kuin ei olisi ikinä sivistyneestä ohitutuksesta kuullutkaan, täysin poikkeuksellista käytöstä. Mitään tappomeininkiä sillä ei todellakaan ole, mutta minä en_kestä_huonokäytöksisiä_koiria, etenkään jos sellainen on omani. Meillä on sangen mielenkiintoisia keskusteluita Nopan kanssa katulenkeillä. Liikunnan puutteesta ei ole kyse, eikä kyllä virikkeistäkään, sen verran niiden kanssa touhutaan.

Eilen koulutuksessa oli taas ilahduttavan monta bortsua (ja yksi aussikin) paikalla. Tara yllätti ja toimi liikkeissä, vaikka sen ihana leikkikaveri Vilja oli paikalla ja ne pääsivät peuhaamaankin jonkun verran. Toisin kuin minulle on aikoinaan hoettu, minä annan koiran tervehtiä (ja Taran&Viljan tapauksessa leikkiäkin) kentällä tuttujen koirien kanssa jos vastapuoli on samaa mieltä. Jonkunlainen yleistreenikenttäsääntöhän on, että sinne mennään töihin eikä koira saa pahemmin tervehtiä, saati sitten leikkiä muiden kanssa. Mutta tokon on oltava kivaa (kuka sitä muuten jaksaisi) ja kentälläkin voi olla kivaa.

Todistetusti  leikkiminen ei Taraa häirinnyt/haitannut/pilannut suoritusta/aiheuttanut sille käsitystä että treenikenttä on leikkikenttä. Hyvin se toimi ja teki mitä pyysin, vaikka tehtiin välillä kaikkea muuta.
Noutaminen on sille vieläkin aivan utopistista, mutta puolentoista vuoden harjoittelun jälkeen se suostuu sentään ottamaan kapulan suuhun tarjottaessa ja irrottaa sen (tosin liian innokkaasti). Vielä toiset puolitoista vuotta ja se ehkä lähtee kapulan perään eikä toiseen suuntaan. Ehkä viiden vuoden kuluttua voidaan mennä  avoimeen luokkaan sen kanssa.. Huoh.

Noppa oli osittain taas hormonitoiminnasta johtuvista syistä kuulovammainen. Muutama liike meni aivan pipariksi, osaa piti tehdä useamman kerran ja luoksetulossa se ei millään meinannut kuulla hehkeää karjaisuani, jonka kuuli kyllä koko kenttä ja varmaan lähistön asukkaatkin.. Vauhtia sillä oli, mutta väärissä kohdissa ja vääränlaista vauhtia. Tekemisen ja touhotuksen ero on iso.

Onneksi kummankin koiran kohdalla ei ole suorituspaineita kun seuraavista kisoista ei ole tietoakaan. Harkinnassa on Nopalle reilun vuoden kuluttua voittajaluokkaan. Taran kanssa avoimeen luokkaan sitten kesällä 2016?

4.11.2011

Ei tästä tule mitään, pakko se on leikata

Noppa siis. Juoksut ovat tulossa joskus joulukuussa, mutta Noppa on jo nyt kuin häiriintynyt ameeba. Katseessa ei ole ketään kotona, lenkkeilyt tarkoittavat joka puskaan merkkailua ja kuulo ei toimi millään.

Noppaa ei kehtaa viedä  vieraisiin paikkoihin, koska autosta päästyään se nostelee jalkaa joka paikkaan kuin nuoret urokset. Koulutuskin taitaa jäädä tauolle kunnes juoksut ja valeraskaus ovat ohi, eli palataan asiaan helmikuun lopulla... Onneksi kävimme tokokisat syyskuussa, jolloin se oli vielä tolkuissaan. Nyt ei mene ymmärrykseen käskyt ja liikkeet tehdään kuin suossa kahlatessa.

Kun juoksut ja valeraskaus ovat ohi ensi keväänä, vien sen kohdunpoistoon. Noppa on normaali oma itsensä vain kolmisen kuukautta vuodesta ja lopun ajan hormonien sekoittama. Tilanne ei ole mukava kenellekään, Nopalle vähiten.

Eilisissä treeneissä oli ilahduttavan paljon bortsuja omistajineen. Olisi ollut lähes täydellinen treeni-ilta ellei kentällä olisi jyllännyt metsäkone, jonka huomionkipeä kuljettaja halusi selvästi esitellä puunpinotustaitojaan ja möyri sen valtavan koneen kanssa aivan autojemme kyljessä ja koirien vieressä. Isolla kentällä olisi ollut tilaa yllin kyllin, mutta hän pyöri sananmukaisesti keskellämme vaikka olimme sulloutuneet aivan kentän reunaan. Todella raivostuttavaa, piti olla silmät selässä ja varoa konetta alati.

Tosin treenit menivät meiltä aika lailla pepuralleen, Noppa on niin sekaisin, ettei keskity, ymmärrä eikä kykene toimimaan. Kymmenestä liikkeestä se teki seuraamiset oikein, kaikki muut olivat sinne päin tai ei ollenkaan. Tara oli innoissaan uusista tuttavuuksista ja ihme kyllä kykeni tekemäänkin jotain vaikka ympärillä oli hälinää ja meteliä. Positiivista!

Paimenpoika Roy on karvaneitojemme seurana viikonlopun, Tara tykkää kun on leikkikaveri. Pihalla ne juoksevat ja sisällä ne hömelöt leikkivät pehmoleluilla. Kumpikin touhottaa ympäri taloa pehmolelu suussa, Nopan katsellessa paheksuvasti tuoliltaan. Sitä kiinnostaa vain ruoka, tosin juoksujen jälkeen myös vinkulelut pentujen korvikkeina. Yöksi on lelut pakko piilottaa, Taran ja Royn vinkulelujen raivoisaa duettoa ei kestä kuunnella aamuvarhaisella.

2.11.2011

Olisivatkohan nämä tämän vuoden viimeiset perennakuvat?

Selasin puutarhapäiväkirjaani ja verestin muistia edellisten syksyjen säistä. Kylmää on ollut, toissavuonna meni pakkasen puolelle öisin jo lokakuun alussa. Nyt on marraskuu ja pihalla vielä kukitaan!

Koska maa on vielä lämmin (lue: istutuskelpoinen) tein pikainventaarion Kodin Terran puutarhaosastolle, josta lähti mukaan pari kurjenpolvea puoleen hintaan. Montaa elinkelpoisen näköistä perennaa siellä ei enää ollutkaan, mutta nuo pari riittivät sieltä minulle. Plus multaa ja lannoitteita ja kaikkea muuta...

Kävin myös Pirilässä, jossa oli isoja hyvälaatuisia kukkasipuleita puoleen hintaan. Pakkohan niitä oli ottaa mukaan.

Jo on kumma jos ei keväällä kuki, reilut toistasataa tulppaania ja toinen mokoma narsisseja on tullut tungettua kukkapenkkeihin. Tulee kalliiksi tämä lämmin syksy!

En voinut vastustaa kiusausta tulppaanien sipuleista vaikka uhkana on että myyrät pitävät talvella bileet kustannuksellani. Ostin muutamia keisarinpikarinliljan erittäin pahanhajuisia ja isoja sipuleita, joiden ympärille tulppaanit istutin. Jos ei haju karkota myyriä niin ainakin niille tulee sipuleita varastaessa huono olo.

Tämä esikko kukkii normaalisti aika myöhään, siis touko-kesäkuun vaihteessa. Mutta ei sentään enää lokakuun lopussa...
 Pelargoniakin sinnittelee vielä terassilla
 Koristemansikka (normaali kukinta-aika touko-kesäkuu)
 Tämä punatähkä ei taida kukkia kokonaan. Valo ei enää riitä.
 Malvan kukintaa ei saa loppumaan kuin lumi ja pakkaset
 Tämä syysasteri ei ole ehtinyt kukkia ennen. Se on niin myöhäinen lajike, että tekee vasta lokakuussa nuput ja yleensä paleltuu saman tien. Nyt se vihdoin kukkii.

 Toinen syysasteri, joka aloittaa aikaisemmin ja jatkaa pakkasiin asti.

Takkupöksy-Taran uusi kaveri ja kuulo-ongelmainen Noppa

Taran pöksyt ovat taas takussa. Käsittämätöntä, miten ne menevät ihan hamppuun vaikka muu turkki on normaalia, likaa hylkivää ja liukasta. Mutta ne pökät...

Muutama viikko sitten leikkasin reteästi isot takut pois kun kammalla niitä ei saanut enää auki. Sen jälkeen Tara käveli suunnilleen kikatellen lenkkien alkumatkat kun ilmavirta kävi pepussa. Olohuoneen laattalattialle se istui varovasti kun lattia oli viileä eikä ollut villahousuja välissä eristeenä.

Takkupökä pääsi leikkimään sunnuntaina Vilja-bortsuneidon (8 kk) kanssa. Kerrankin kaveri, joka ei väsynyt! Ja ensimmäisen kerran se oli Tara, joka väsähti ensin! Kiitos Viljan omistajille, tulemme mielellämme väsyttämään Taran toistekin!

Noppa ei leikkinyt, se tekee juoksuja ja alkaa olla taas hormonihöyryissään. Se merkkailee joka paikkaan (ei sentään sisälle) ja nostaa jalkaa kuin urokset. Lenkillä impataan joka puska ja lyhtypylväs ja kotona kiukutellaan huomiota ja ruokaa. Eikä kumpaakaan saa kuulemma tarpeeksi. Jälkimmäistä ainakaan.

Kuvassa todiste miten  hormonitoiminta vaikuttaa kuuloon.
"Voisitko toistaa?"
Lauantain auringonpaisteessa oli mukava lenkkeillä metsässä, keräsin samalla suppilovahveroita päivällisen kastikkeeksi.

Valitettavasti kamera ei pysynyt mukana Viljan ja Taran villeissä leikeissä, kuvat jäivät pimeiksi ja epätarkoiksi. Toivottavasti seuraavalla kerralla onnistuu paremmin.

Viljalla oli hauska leikkiinpyyntö: se hypähti ilmaan etujalat levällään tassut eteen ojennettuina kuin kissat. Tara ei oikein pysynyt kärryillä :)