Fiona, Tara ja Maura itsenäisyyspäivänä 2017. Kuva: Kristiina Kerttula

4.9.2011

Tara yritti taas itsemurhaa

Taran tapaisten huonolla hermorakenteella ja maanisella luonteella varustettujen koirien omistajille pitäisi antaa luontaisetuna nitrot ja rauhoittavat lääkkeet. Sen verran hermoille ja sydämelle sen kanssa eläminen ottaa.

Viimeksi tänään se sekopäinen maanikko yritti itsemurhaa juoksemalla tien yli ja takaisin. Mikä tuuri, ettei sillä hetkellä siinä mennyt autoja. Vauhtia on siinä kohdassa niin paljon ja näkyvyys niin  huono, ettei kukaan kuski olisi saanut sitä väistettyä.

Mutta kun Taran päässä kilahtaa, niin sitten se kilahtaa niin, ettei se kuule eikä näe mitään.

6 kommenttia:

  1. Voi kauhea! Onneksi ei tullut autoa.

    VastaaPoista
  2. Hirveetä! Onneksi mitään ei käynyt, jos (varmaankin) omistajan sydänkohtausta ei lasketa :D Noki on vähän samaa luokkaa, kun sille päälle sattuu nii juoksee täysiä puita ja risuja päin ja metsälenkin tulijaisina on yleensä jonkinnäkösiä naarmuja tai muuta jälkeä :)

    VastaaPoista
  3. Onko teidän kotioloissa jotain kun koira on itsetuhoinen? Vitsi, vitsi..
    Hyvä, ettei mitään sattunut.
    Terhi

    VastaaPoista
  4. Meidän kotioloissa ei ole sattunut mitään, mutta Taran edellisessä kodissa on. Vahvin syy sen "kilahtelemisiin" on huono hermorakenne, joka on perittyä. Sillä ei vaan nuppi kestä ja välillä se niksahtaa minulle käsittämättömistä syistä.

    VastaaPoista
  5. Nauti siitä että se on niin eläväinen....iloa sen tempaukset tuottavat sitten kun aika jättää. Minä ainakin saan voimia juuri siitä kun mietin miten hassuja päähänpistoja "Sissi" eli Taran pikku sisarpuoli (sama isä) sai touhutessaan. Tosin Sissi oli vielä pentu. Kiitos osanotostasi. Hurja ikävä pientä. Kasvattaja on tosin ollut ihana ja ollut tosi paljon tukena ja on luvannut meille uuden pennun sitten kun seuraavan kerran pentuja teettää. Se auttaa vähän surussa että tietää että saa uuden koheltajan taloon...ilman kohellusta kotona on aivan liian hiljaista. T. Johanna

    VastaaPoista
  6. Luin kerhon foorumilta Sissistä enkä ollut uskoa lukemaani, niin väärältä sen poismeno tuntui. Nuori, eläväinen ja rakastettu koira.

    Niin kuin olen Tarasta kertonutkin, se on kaikesta kaheliudestaan huolimatta rakastettava ja rakas. Se elää täysillä, mitään säästämättä ja kaikki tunteensa selvästi näyttäen.

    Aamuisin sen pitää saada ruuan ja lenkin jälkeen aamuhali, iltaisin se tulee syliin rapsutettavaksi ja nukahtaisi siihen.

    Toivottavasti saatte pian eläväisen tyhjän tilan korvaajan, joka auttaisi edes hieman helpottamaan Sissin jättämää ikävää.

    Kuten foorumilla kirjoitin, tervetuloa saamaan mustavalkoista karvaista pusu- ja rapsutusterapiaa meille jos haluat.

    VastaaPoista