kuva

kuva
Maura tappaa voikukkaa toukokuun alussa

23.9.2012

Vuorossa liljojen häkitystä

Toissa viikonloppuna ladoin narsisseja ja tulppaaneja häkkiin kevättä odottamaan, tänään oli vuorossa liljat. Uusia perennapenkkejä ehdin tehdä ehkä ensi- tai sitä seuraavana kesänä, joten keijuangervo sai häädön perennapenkistä. Se irtosi irtosi kolmessa osassa. Yksi osa lähti eilen Valkoiseen tupaan, yksi sijoittui muiden angervojen jatkoksi sisääntulotien viereen ja yksi odottaa lopullista sijoitustaan vesiämpärissä.

Silti ison neliskulmaisen kuopan tekeminen keskelle perennapenkkiä ja istutuspuuhat olivat hankalia ja samalla taisi kärsiä lopullisesti pari rantakukkaa ja yksi päivänhattu. Pikkuinen pioni selvisi minun, Juhan ja Taran tallomisista, onneksi.

Samaan häkkiin liljojen seuraksi päätyi kollegalta saatu väriminttu, jonka olin onnistunut kitkemään täältä pois. Ensi keväänä ja kesänä lupaan nykiä vain vuohenputkea ja vesiheinää, sillä värimintun lisäksi penkistä on kadonnut punainen päivänkakkara ja tuoksumiekkalilja. Kenties vielä jotain muutakin jota en muka tunnistanut perennaksi. Tai sitten ostan vahvemmat silmälasit..

Puutarhapäiväkirja on ainakin ostettava, sillä se toimii erinomaisena muistuttajana mitä milloinkin on saatu tai hankittu ja mihin ne ovat istutettu. Samoin kuin miten ne kasvit ovat menestyneet, ettei turhaan tee samoja virheitä uudelleen. Puutarhapäiväkirja toimii myös sääpäiväkirjana: on mielenkiintoista muistella ja tarkistaa mitä edellisivuosina on sää ollut samoihin aikoihin.

Viime aikoina olen lukenut ison pinon puutarhalehtiä ja -kirjoja, joissa hehkutetaan kohopenkin erinomaisuutta ja kuulemma se on ainoa keino saada pioni selviämään.

Loistoidea, mutta kertoisiko joku miten ihmeessä perustetaan kohopenkki maahan, jossa alapuolella jyllää lauma myyriä niin, että perennapenkki on monttupenkki? Ihan sama kuinka paljon maata perennapenkkeihin latoo, kaikki vajoaa samaa tahtia kuin myyrät tekevät onkaloitaan.

Todistettavasti ja ihmeekseni täällä kasvaa ja kukkii rehevästi kaksi vanhaa ja isoa pionia tuossa monttupenkissä, ihan väärässä paikassa puutarhaoppaiden mukaan. Jopa minun hankkimani kaksi pientä pioninalkua näyttävät viihtyvän.

Vaikka mitään istutettavaa ei tänne pitänyt hankkia elokuun jälkeen, kuinkas sitten kävikään... Kodin Terrassa oli perennat puoleen hintaan. Ja edullista multaakin. Tein autostani kerralla madallussarjalaisen kun lykkäsin takakonttiin 300 litraa multaa ja lannoiteta. Kaupan päälle vielä perennoja ja sain sanoa heiheit puhtaille takapenkeille.

Eilen tein täsmäiskun Agrimarketiin. Siellä olisi ollut hedelmäpuut ja marjapensaatkin puoleen hintaan, mutta ehkä ihan hyvä ettei meillä ole vielä paikkaa mihin niitä laittaisi. Tai siis paikka on, mutta se pitää raivata ensin. Juha ja isäni ovat saaneet raivatuksi vasta osan takapihan puustosta, tontin takaosassa metsäkoneen jäljiltä  on poluntapaistakin. Mutta takapiha on silti projekti 2015 tai jotain sinnepäin.. Lohdutukseksi ostin kassillisen perennoja (myös puoleen hintaan) ja lisää kukkasipuleja.

Eilinen lämmin aurinkoinen sää vaihtui yön aikana tuuleen ja rankkaakin sateeseen. Noppa ilmoitti heti, ettei aio kastua pihalla minun ja Taran seurana pihatöissä ja halusi sisälle. Taraa ei sade haittaa jos kyse on pihatöistä. Se humputti perässäni vettä valuen (ei malta aina edes ravistella...) ja tökkäsi jokaista kukkasipulia jonka sulloin maahan. Ikäänkuin varmistaakseen, että laatu kelpaa. Kahden tunnin touhuamisen jälkeen olimme läpimärkiä mutta tyytyväisiä. Kaikki mitä pitikin oli istutettu.

Projekti jatkuu silti ensi viikonloppuna, sillä kasvimaalla en ole käynyt kuin kääntymässä ja Kauppilan kukkasipulitilaus on vielä tulematta...

Kerrottu salkoruusu kukkii yhä. Sitkeä tapaus.

 Lyhtykoisot hohtavat sateen harmaudessa

Pinkki gladiolus kukkii innokkaasti, sääli että ne kukkivat näin myöhään kun syyssade ja tuuli rikkovat jo kukintoja.

Miksi sanotaan kärhön kukasta muodostuvaa palloa? Kaunis se on ainakin!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti