Missä se tylsä maalaiselämä on?

Kertoessamme suunnitelmistamme muuttaa tänne maalle Hämeeseen, saimme monesti paheksuvia/kauhistelevia/sääliviä kommentteja tyyliin: "Siellä on niin tylsää että mökkihöperöidytte." "Ette te kauaa siellä hiljaisuudessa viihdy." "Siellä ei ole mitään tekemistä, siellä ei voi harrastaa mitään.".

Hmm. Näyttää siltä, että seuraavat hiljaiset viikot tai kuukaudet meillä on talvisaikaan eläkeiässä.

Tulevat kuukaudet ja jopa vuodet kuluvat taloa remontoidessa, piha on ISO savotta, puhumattakaan kasvimaa-puutarhaurakasta, joka työllistää huhtikuusta lokakuun loppuun joka vuosi.

Ja ne harrastusmahdollisuudet? Koirien treenipaikkoja on enemmän ja lähempänä kuin pääkaupunkiseudulla asuessamme. Innostuksissani jopa ilmoitin Taran taas tokokisoihin parin viikon kuluttua. Onneksi paikallinen koirakerho on aktiivinen ja olemme saaneet tukea ja apua koulutusongelmiin (eli minun kehonkieleeni). Viimeksi sain neuvoja kuinka opetella kävelemään seuraamisliikkeissä. Uskomatonta miten kävelyrytmini muutos vaikutti kummankin koiran seuraamiseen kuin taika!

Kuluneella viikolla vietin Nopan kanssa Yliopiston Eläinsairaalassa Viikissä kaksi pitkää päivää. Noppa tutkittiin perinpohjaisesti sen väsymyksen ja veriarvojen muutoksien takia. Toistaiseksi mitään ei ole löytynyt, loput tulokset saan tulevalla viikolla. Toivottavasti kyseessä oli vain hetkellinen häiriö.

Hullu Puutarhuri Tara yrittää korvata puuttuvat pihatyöt (lumenluontia ei lasketa) edes kompostin vahtimisella.

Se suorastaan hihkaisi kun kävin ulkovarastona toimivasta kontista hakemassa verkkoaitaa. Luuli reppana, että nyt mennään kasvimaalle. Mutta koska se on puolimetrisen lumivaipan alla, sinne ei ole menemistä. Verkkoaita meni sen sijaan pensasmustikan suojaksi. Jänikset ovat nyt sitten siirtyneet metsästä pihalle ja ensimmäisenä mustikan kimppuun. Minua jo varoiteltiin että pensasmustikka on jänisten herkkua, mutta silti en älynnyt suojata sitä aikaisemmin.

Pensasmustikan toinen puoli oli jo typistetty, mutta toinen iso oksa oli vielä kutakuinkin ehjä. Suutuspäissäni törppäsin sen suojaksi koko rullallisen verkkoaitaa. Haluaisin nähdä sen bodaavan pupun joka aidan siirtäisi!

Kun pensasmustikka oli suojattu, jänikset siirtyivät etupihalle pensaiden kimppuun. Koska verkkoaita oli pensasmustikan suojana, lykkäsin pensaille vihreää muovista nurmikon kanttaussuojaa turvaksi. Toivoin sen ainakin pelottavan jänikset pois. Juha tosin kysyi paleleeko pensas kun sillä näyttää olevan vihreä kaulaliina...

Vaikka talvi on kaunis, puhdas ja kirkas (ainakin tänään kun aurinko heijastuu hangilta), odotan silti kevättä, lämpöä ja pihatöitä. Onneksi ensimmäiset siemenluettelot tulivat jo postissa... Toivottavasti niiden kanssa ei mopo karkaa käsistä kuten kävi kukkasipuleiden kanssa syksyllä. Ei ole nimittäin juuri mielikuvaa mitä tuli tyrkkäistyä minnekin, eli yllätyksiä luvassa lumien lähdettyä sitten joskus!

Kahden kerroksen bordercollieita. Noppa sohvalla selällään, tietenkin.