Mustavalkoista menoa

On paikalla oitis kaksi bordercollieta, jotka eivät ole KOSKAAN saaneet huomiota ja joiden kanssa ei KOSKAAN ole leikitty. Aina sama juttu. Kun parkkeeraan kulmahuoneen sohvalle puhelimen kanssa, sohvalla on saman tien tungosta. Tänään Noppa kävi vain vähän äheltämässä Taran kanssa, sitten se kiiruhti Juhan seuraksi keittiöön. Juha teki ruokaa ja Nopalla oli huoli että jää jostain mahdollisesti lattialle tippuvasta murusesta paitsi. Tara touhusi rakkaimman lelunsa, kulahtaneen pehmoporsaan kanssa. Sillä on iso korillinen leluja, mutta tuo rikkinäinen, puoliksi tyhjentynyt ja muotonsa kadottanut pehmopossu on paras. Sitä voi tapporavisella, kanniskella korvasta ja käyttää myös tyynynä. Sen kanssa voi myös äheltää sohvalla kun yritän puhua puhelimessa.. Tara tuijottaa possulelua Ja vahtii keittiöön menevää Noppaa "Mulla on tää ihana lelu" (huom. porsaan pursuavat sisällykset...) Korvat vaakatasossa jotain miettien, possu suussa - se on se maailman älykkäin koirarot...

Nyt sitä sitten taas on. Lunta. Paljon. Etenkin metsässä, jossa ei näemmä muut juuri käy koiriaan ulkoiluttamassa tai muuten liikkumassa ennen kuin on valmiit polut. Varauduin päivän metsälenkkiin tänään ohuella vaatetuksella ja monella nenäliinalla. Onneksi, sillä puolessavälissä hiki valui pitkin otsaa ja selkää ja reisilihakset vinkuivat miltei ääneen. Lunta ei ole vasta kuin polviin asti, selvästi huono kunto ja harjoittelun puute minua vaivasi eikä liika lumi. Toissatalvena sitä oli sentään reisiin asti. Silloin putosi painokin neljä kiloa yhden talven aikana, joten tavoitteeseen on vielä matkaa monen hikisen nenäliinan ja tarvottavan kilometrin matka. Koirat puuskuttivat umpihangessa hämmästyttävän vaivattomasti, Noppa jyräsi polkua auki auraustyylillä, Tara loikki sen perässä. Minä sitten viimeisenä ja huonokuntoisimpana, säälittävää. Toissatalven jättilumissa koirat odottivat ensin että minä teen polun :) Kotipihalla kahlasin tontin läpi tuijat ja pensaat lumesta ravist...

Joulukuussa alkanut Taran pissaongelma ei helpottanut, joten varasimme hyvissä ajoin ajan eläinlääkäri Niilo Tammisalolle jatkotutkimuksia varten. Toisella eläinlääkäriasemallahan se tutkittiin eikä pissatulehdusta tms. löytynyt, joten syy oli jossain muualla. Arvelin että selässä, koska Taralla on siellä(kin) muutakin vaivaa. Tammisalo on meille guru nivel- ja luusto-ongelmien selvittämiseen ja hoitoon sekä kivunhoidon asiantuntija. Hänen ansiostaan Wilma-corgimme porskutti lähes 14 vuotta, vaikka monet eläinlääkärit olivat antaneet sille puolet lyhyemmän elinikäennusteen. Tarallahan on selässä välilevyn ahtaumaa (ja kaikkea muutakin ongelmaa)  ja sillä on takaosan (selkä-reisi-pakara)lihakset jumissa alvariinsa. Se revittää täysillä kun se on joko täysin levossa tai täysillä liikkeellä. Lisäksi se on jännittäjä, joka ei osaa ottaa asioita rennosti kuten Noppa. Kun ei pääkoppa ole kunnossa, ei ole kroppakaan. Etuosahan sillä on rikki sen edellisessä kodissa tapahtuneen onne...

Ei ihme, että Nopan pentu Rilla on hyvä metsästyskoira kun mammalla on noita lintukoiran taipumuksia ja isällä muuten hyvät vietit :) Noppa tuijottaa puun latvassa istuvaa varista. Haukkuisi raivoisasti, mutta se on kiellettyä ja Noppa tietää sen. Joten se tyytyy vain puhisemaan kiukkuisesti. Oraville se kiroilee.

Nopan juoksut siis. Reilut kolme kuukautta se on niitä tehnytkin. Ilmankos se on ollut pari päivää levoton sisällä, piipittanyt, läähättänyt (kipuja?) ja kulkenut metsässä kirsu kiinni pohkeissani. Luulin sen kiukuttelevan ruokaa lisää, mutta sen olo ei taida olla kovin hyvä. Torstain mönkään menneistä tokotreeneistä en voi syyttää Nopan juoksujen tuloa, ainoastaan itseäni. En keskittynyt tarpeeksi (itse asiassa juuri lainkaan) ja ajatukseni sekä katseeni seikkailivat ihan muualla kuin siinä mitä piti tehdä. Onneksi emme ole menossa kisoihin lähiaikoina. Pilasin kummankin koiran treenit niin, että tehdään taas töitä jonkun aikaa ennen kuin virheeni on korjattu. Palkkasin väärin, annoin epäselviä tai vääriä käskyjä enkä ollut juonessa mukana. Tara paineistui heti käytöksestäni, irtosi seuratessa pitkästä aikaa ja jännitti luoksetulossa (ei tullut edes suoraan eteeni, vaan jäi vinoon. Ei pystynyt kun mamma oli outo.). Kauko-ohjausliikkeetkin menivät pipuralleen, harvinaista Taralle...

Jos viikkoon sisältyy normiohjelman lisäksi halliuintia, kavereiden kanssa lenkkeilyä ja leikkiä, tokotreenejä, hakutreenejä ja autoajeluita (omistajan menoja), niin Noppakin on kitisemättä sen puolesta. Edelleen se kiukkuaa lisää ruokaa ja eilen illalla siltä pääsi ihan itku kun Juha kuivatti maksaa herkkupaloiksi. Maistiaiset kun jäivät Nopan mielestä liian vähäiseksi. Keskiviikkona kävimme juuri avatussa  Helsingin uudessa koirauimalassa . Noppa aloitti intokiljumisen kun se tajusi, mitä siellä tehdashallissa oli (se ei nähnyt altaita jotka sijaitsevat vastaanoton yläpuolella), Tara ei taaskaan tajunnut hölkäsen pöläystä mitä oli tapahtumassa. Kun huuhtelin koirien tassut ennen altaaseen menoa alkoi Tarallakin lamppu hehkua mitä tuleman piti. Onneksi sain pannat nopeasti pois kun koirat näkivät altaan, sillä muuten tehnyt itsekin uintikeikan. Sen verran oli nelivedot päällä kohti vettä. Allas oli paljon pienempi kuin Hyvinkään koirakylpylässä , mutta näppärästi karvakasat s...

Mitä enemmän sataa lunta, sen riemukkaammaksi Taran liikkuminen käy. Aamulenkillä Noppa ja minä siristelimme silmiämme ja puskimme pyryä päin hitaasti tarpoen, mutta Tara loikki hangessa pystysuoraan eteenpäin kuin jousilla. Välillä se sai juoksuhepulit ja houkutteli Noppaa leikkimään (Noppa tuijotti sitä närkästyneenä: puoli kuudelta aamulla siinä kelissä = huono idea sen mielestä). Pihalla Noppa etsii hangesta lumimöököjä ja Tara loikkii sen edessä ylös ja alas, ylös ja alas... Tänään mennään uuteen koirauimalaan. Jospa sen jälkeen olisi virtaa kulunut niin, että Tarakin liikkuisi ravaten. Niin kuin normaalit koirat.

Ikinä ei olla ulos päästy, koskaan ei ole hihnassa oltu eikä milloinkaan ketään koiraa nähty ... Selvästi siis aika lähteä Hakunilaan harjoittelemaan kadulla kävelemistä kun täällä ovat vastaantulijat (liian) vähissä. Nyt kun satoi lunta, Noppa imppaisi jokaisen hangessa näkyvän tassunjäljen erikseen. Jos olisi siitä kiinni, olisimme puolentoista tunnin kuluessa edenneet kulman taakse. Jokseenkin rasittavaa.

Olipas rauhallinen vuodenvaihde maaseudun rauhassa Hämeessä. Sääkin muuttui vihdoin talviseksi lumen ja pikkupakkasen kera ja jopa aurinkokin pilkahti. Koirat viihtyivät, juoksivat ulkona (jopa Noppa hepuloi) ja painivat sisällä. Makaavat nyt reporankana kotona. Taralla meno näyttää jatkuvan yhä unissa, tassut käy ja korvat heiluvat. Tara loikkaa   Todistettavasti Noppakin ottaa laukka-askelia, kaulaheltta heiluen :) Tara poseeraa Noppa näyttää kieltä Taralle Noppa, pehmolammas ja Tara Kaverin poskea on kiva purra... Tara haistelee Nopan kainaloa Tara pummii keittiössä Hammaspaini jatkuu ...ja jatkuu... Noppa irvistää Taralle ...ja sitten taas jatketaan...!

Tämä lista on lyhyt. Pihalta löytyi taas uusia myyränkoloja, joten mitä tulee mieleen: Viime kesästä: - kuivuus - myyräjahti ja myyrien aiheuttamien tuhojen sadattelu - syksyn kukkasipuliostovimma ja niiden istutusoperaatio. Tulevan kesän suunnitelmia: - myyrät pois tontilta - myyriltä henki pois - ymmärtäisin jättää ne kukkasipulit ostamatta. Ainakin niin isossa määrin. Kallis tapa ruokkia myyriä.

Kun ei ole suuria suunnitelmia (lue: omistaja-ohjaajan kunnianhimon puute), niin ei korkealta tipahda jos kaikki ei mene kuten suunnitteli tai toivoi. Vuosi sitten jouluna Tara toipui strerilisaatioleikkauksesta ja Noppa oli juuri synnyttänyt, joten mitään tulospuolen juttuja en pahemmin miettinyt vuodelle 2011. Tärkeintä oli, että Tara toipuisi hyvin (siitä huolimatta, että se söi haavasiteen ja repi tikit auki...) ja että Nopan pennuista kasvaisi terveitä reippaita koiria ja että Noppa toipuisi kahdeksan tomeran pennun synnytyksestä ja hoidosta. Ne toiveet toteutuivat hyvin. Taralla ei ole edes arpea (ihme kyllä) eikä leikkaus vaikuttanut siihen muuten kuin juoksujen poisjäämisellä. Yhtä seinähullu se on kuin ennen leikkaustakin. Nopan pennuista kasvoi reippaita ja kauniita Borderiinan kasvatteja, joista ensimmäiset ovat jo näyttelyissä käyneet ja toivottavasti näemme niitä myös erilaisissa muissa treeneissä ja kenties kisoissakin. Nopan kanssa ei edes harkittu näyttelyitä enn...