Selkä huutaa hallelujaata ja missä on otsalamppu?
Lauantaina pupeltamani ihana iso pala espanjalaista juustoa kaloreineen kului hujahtamalla tämänpäiväisen touhotuksen jälkeen. Mökillä riittää rinnettä käveltäväksi, tasaista kohtaa kun ei juuri ole. Iltapäivän aktiviteetteihin kuului pihatöitä muutaman tunnin edestä Hämeessä Juhan vanhempien luona. Juha leikkasi nurmikon, minä istutin perennoja ja kitkin rikkaruohoja.
Noppa loikoili autossa meitä seuraten. Se hienohelma ei tykännyt maata kovalla maalla vaan halusi autoon pehmeälle alustalle makoilemaan. Tara - tuo hullu puutarhurimme - seurasi tapansa mukaan maanisesti touhujani. Rikkaruohoja kitkiessäni se tärisee innostuksesta, tutkii joka ainoan pois nakkaamani kasvin (!) ja pyörii tiellä tauotta.
Kotona välittömästi auton tyhjennyksen jälkeen singahdin koirien kanssa tokokentälle treeneihin, jossa hulahti reilu parituntinen. Ilta hämärsi jo kun istutin uusia saamiani kasveja perennapenkkeihin. Siihenkin meni aikaa, sillä löysin taas uusia myyränkoloja keskeltä penkkiä. Ilmankos osassa kohtaa on maa koko ajan kuiva, vaikka viime aikoina on satanut. Kaikki vesi on valunut myyrän tekemiin onkaloihin ja pintamaa on rutikuiva.
Täytynee huomenna tarkistaa, mitä tuli istutettua ja mihinkin. En malttanut hakea otsalamppua (missä lie onkaan viime talven jäljiltä) ja loput istutukset tuli tehtyä sananmukaisesti ulkomuistista ("Tässä kohtaa pitäisi olla tilaa....").
Päivän kyykkiminen, kumartelu, nostelu, lapiointi ja kuoppien kaivaminen tuntuu jo nyt. Huomenna tuntee tehneensä pihatöitä ja liikkuneensa muutenkin. Alla olevat pari kuvaa on otettu päivänvalossa, ennen illan "Kas näin istutamme käsikopelolla jotakin johonkin..." -projektia.
Noppa loikoili autossa meitä seuraten. Se hienohelma ei tykännyt maata kovalla maalla vaan halusi autoon pehmeälle alustalle makoilemaan. Tara - tuo hullu puutarhurimme - seurasi tapansa mukaan maanisesti touhujani. Rikkaruohoja kitkiessäni se tärisee innostuksesta, tutkii joka ainoan pois nakkaamani kasvin (!) ja pyörii tiellä tauotta.
Kotona välittömästi auton tyhjennyksen jälkeen singahdin koirien kanssa tokokentälle treeneihin, jossa hulahti reilu parituntinen. Ilta hämärsi jo kun istutin uusia saamiani kasveja perennapenkkeihin. Siihenkin meni aikaa, sillä löysin taas uusia myyränkoloja keskeltä penkkiä. Ilmankos osassa kohtaa on maa koko ajan kuiva, vaikka viime aikoina on satanut. Kaikki vesi on valunut myyrän tekemiin onkaloihin ja pintamaa on rutikuiva.
Täytynee huomenna tarkistaa, mitä tuli istutettua ja mihinkin. En malttanut hakea otsalamppua (missä lie onkaan viime talven jäljiltä) ja loput istutukset tuli tehtyä sananmukaisesti ulkomuistista ("Tässä kohtaa pitäisi olla tilaa....").
Päivän kyykkiminen, kumartelu, nostelu, lapiointi ja kuoppien kaivaminen tuntuu jo nyt. Huomenna tuntee tehneensä pihatöitä ja liikkuneensa muutenkin. Alla olevat pari kuvaa on otettu päivänvalossa, ennen illan "Kas näin istutamme käsikopelolla jotakin johonkin..." -projektia.
Tiikerililljaa (tässä penkissä toistaiseksi myyriltä selvinnyt)
Päivänhattuja, leimuja ja rantakukkaa
Kommentit
Lähetä kommentti