Turkiton Tara
"Turkki on turhaa" on näemmä Taran motto talven hyytävimpien pakkaspäivien aikana. Sillä on ollut valtaisa karvanlähtö, joka jatkuu yhä. Taran harmiksi lenkit lyhenevät entisestään. Ensin niitä rajoitettiin kipeän jalan takia, nyt myös paleltumavaaran takia. Takki sillä on ja tulee olemaan, mutta korvia ja tassuja se ei suojaa.
Ylihuomenna tulee taloon toinen karvaton tapaus: Nopan viimeinen pentu lähtee uuteen kotiinsa ja mammakoira palaa pitämään jöötä Taralle.
Koska Tara ei pääse talvisaikaan toteuttamaan sisäistä puutarhuriaan (paimentaa minua pihatöissä ja etenkin kasveja kitkettäessä tai istutettaessa), se purkaa sitä mihin tahansa pihalla tehtävään työhön. Lumenluontiin sitä ei huolita, mutta sille riittää pelkkä kompostin pöyhiminen. Siis se, että se on mukana, kun minä pöyhin korkeaa kompostia. Nykyään joka kerta, kun lähdemme ulos, se singahtaa ensin haukkaamaan palan lunta terassin kulmalta ja sitten istahtaa kompostin eteen. Rutiininrakastaja-Tara!
Tänään kävimme Kielon luona kylässä katsomassa skotteja ja Minni-venakkoa. Muut skotit ja Minni ignoorasivat Taran ensihaistelun jälkeen täysin, mutta Moira (miltei vuoden) riemastui ideasta saada oma pehmolelu. Jolla oli tosin ilkeä hymy... Mutta ei se Moiraa häirinnyt.
Tara oli kotimatkalla lopen uupunut ison kaverin leikkiinkutsuyritysten deletoimisesta.
Jossain tuolla kinosten alla on perennapenkkini... Kai toukokuuhun mennessä nuo lumet sulavat?!
Ylihuomenna tulee taloon toinen karvaton tapaus: Nopan viimeinen pentu lähtee uuteen kotiinsa ja mammakoira palaa pitämään jöötä Taralle.
Koska Tara ei pääse talvisaikaan toteuttamaan sisäistä puutarhuriaan (paimentaa minua pihatöissä ja etenkin kasveja kitkettäessä tai istutettaessa), se purkaa sitä mihin tahansa pihalla tehtävään työhön. Lumenluontiin sitä ei huolita, mutta sille riittää pelkkä kompostin pöyhiminen. Siis se, että se on mukana, kun minä pöyhin korkeaa kompostia. Nykyään joka kerta, kun lähdemme ulos, se singahtaa ensin haukkaamaan palan lunta terassin kulmalta ja sitten istahtaa kompostin eteen. Rutiininrakastaja-Tara!
Tänään kävimme Kielon luona kylässä katsomassa skotteja ja Minni-venakkoa. Muut skotit ja Minni ignoorasivat Taran ensihaistelun jälkeen täysin, mutta Moira (miltei vuoden) riemastui ideasta saada oma pehmolelu. Jolla oli tosin ilkeä hymy... Mutta ei se Moiraa häirinnyt.
Tara oli kotimatkalla lopen uupunut ison kaverin leikkiinkutsuyritysten deletoimisesta.
Jossain tuolla kinosten alla on perennapenkkini... Kai toukokuuhun mennessä nuo lumet sulavat?!
Moira-skotlanninhirvikoira
Tara odottaa kompostin pöyhintää
Tara rentoutuu koirahuoneen sohvalla
Kommentit
Lähetä kommentti