Tavoitteista (ja niiden toteutumisista)
Bordercollie&kelpieyhdistyksen keskustelufoorumilla käydään läpi tämän vuoden alussa keskustelijoiden sinne käymiä tulostavoitteita: ovatko ne ovat toteutuneet tai jääneet toteutumatta.
Pohdin asiaa tänään Messukeskuksen näyttelyssä käytyjen keskusteluiden jälkeen mitä suunnitelmia ja tavoitteita minulla on omille karvahirviöilleni ensi vuodelle ja miten tämä vuosi meni.
Tarkkoja suunnitelmia ja tiukkoja tavoitteita on turha tehdä, ainakin meillä. Sekä Juha että minä olemme sitä mieltä, että Noppa ja Tara ovat ensisijaisesti meidän rakkaita lemmikkejämme, eivät tuloskoneita. Tosin kukaan tuloskoneiksi noita kahta pölhöä uskookaan..
Tämän vuoden alussa toivoin, että saisin Nopalle valionarvon ja TK2 -tunnuksen, eli kolme ykköstulosta avoimen luokan tottelevaisuuskisoista. Luonnetestistäkin toivoin hyvää hyväksyttyä tulosta. Taralle toivoin möllitokon korkkaamista ja kenties jopa ihan oikeita kisojakin.
Noppa läpäisi luonnetestin hyvillä pisteillä toukokuussa ja sai viimeisen valionarvoon oikeuttavan sertinsä Kotkan kansainvälisessä näyttelyssä kesäkuussa.
Hellekesä haittasi aktiivista treenaamista ja vaikutti osaltaan huonoon kisatulokseen siinä ainoassa avoimen luokan tottelevaisuuskisassa, johon Nopan ilmoitin. Vaikka kisa oli illalla, oli läkähdyttävän kuuma. Noppa jaksoi kolmanneksi viimeiseen liikkeeseen asti, sitten se oli sitä mieltä, että juu kiitos riitti. Viimeisen, hyppyesteen se teki taas ihan omatoimisesti, odottamatta Tainan käskyä. Taina (Manta-mummobortsun omistaja) toimi ohjaajana. Harmitti hirveästi Tainan puolesta mönkään mennyt kisa.
Helle vaivasi muitakin kilpailijoita, sillä kolmostuloksella Noppa ja Taina sijoittuivat silti luokan toiseksi, saivat ison ruusukkeen ja kuivamuonasäkin!
Kisojen jälkeen valmistauduin odottamaan Nopan juoksuja, joiden piti alkaa elokuussa. Kuin kiusallaan Noppa siirsi ne hartaasti odotetut juoksut poikkeuksellisen myöhään, lokakuuhun.
Tara - no, Tara on Tara.. Se on niin omanlaisensa, että tuskin helle olisi sitä haitannut kisoissa. Mutta kunnon treenien puute sitäkin enemmän. Alkusyksystä olisi ollut kerhomme järjestämät möllitokot, jonne ajattelin sen viedä, mutta kisat peruttiin vähäisten ilmoittautumisten takia. Se sitten jäi.
Entä vuoden 2011 tavoitteet?
Kun Noppa on toipunut ja kuntoutunut pennuistaan (kunhan se nyt ensin saa ne!) niin jatketaan agilitytreenejä. Noppa on aivan innoissaan agilitysta ja nauttii siitä silminnähden ja -kuullen :)
Harmi, että minä olen niin tohelo ohjaaja. Onneksi Taina on luvannut ohjata Noppaa treeneissä ja mielihyvin saa viedä Nopan kisaamaankin jos se siitä tulee kisakelpoinen. Noppa on niin tarkka, huolellinen ja helppo ohjattava, että se saattaisi toimiakin. Osaavan ohjaajan kanssa siis, ei minun.
Ja niihin tokokisoihin on mentävä, jotta se TK2 saataisiin.. Minustahan se on kiinni, koira kyllä osaa.
Taralle olisi kiva saada ne jarrut! Jarrujen puutteen takia agility ei ole sen juttu. Ensin menee kuuppa jumiin ja sitten jarrut ja sitten se juoksee päin esteitä kun ei muuhun kykene.
Toiveena olisi korkata Taran kanssa tokokisat, ts. katsoa, sekoaako se kisatilanteessa täysin tai kykeneekö se toimimaan siellä.
Vaikka Tara on kehittynyt henkisesti paljon siitä kun se tuli meille, se vaatii yhä todella paljon aikaa, vaivaa ja hermoja. Kuin meillä olisi krooninen pentu, tosin sisäsiisti sellainen.
Ehkä jonain päivänä hamassa tulevaisuudessa, kun Tara saa aivot ja jarrut (veteraanina?), harkitsemme kolmatta karvahirviötä. Mutta siihen asti tehdään suunnitelmia vain noiden kahden kanssa.
Pohdin asiaa tänään Messukeskuksen näyttelyssä käytyjen keskusteluiden jälkeen mitä suunnitelmia ja tavoitteita minulla on omille karvahirviöilleni ensi vuodelle ja miten tämä vuosi meni.
Tarkkoja suunnitelmia ja tiukkoja tavoitteita on turha tehdä, ainakin meillä. Sekä Juha että minä olemme sitä mieltä, että Noppa ja Tara ovat ensisijaisesti meidän rakkaita lemmikkejämme, eivät tuloskoneita. Tosin kukaan tuloskoneiksi noita kahta pölhöä uskookaan..
Tämän vuoden alussa toivoin, että saisin Nopalle valionarvon ja TK2 -tunnuksen, eli kolme ykköstulosta avoimen luokan tottelevaisuuskisoista. Luonnetestistäkin toivoin hyvää hyväksyttyä tulosta. Taralle toivoin möllitokon korkkaamista ja kenties jopa ihan oikeita kisojakin.
Noppa läpäisi luonnetestin hyvillä pisteillä toukokuussa ja sai viimeisen valionarvoon oikeuttavan sertinsä Kotkan kansainvälisessä näyttelyssä kesäkuussa.
Hellekesä haittasi aktiivista treenaamista ja vaikutti osaltaan huonoon kisatulokseen siinä ainoassa avoimen luokan tottelevaisuuskisassa, johon Nopan ilmoitin. Vaikka kisa oli illalla, oli läkähdyttävän kuuma. Noppa jaksoi kolmanneksi viimeiseen liikkeeseen asti, sitten se oli sitä mieltä, että juu kiitos riitti. Viimeisen, hyppyesteen se teki taas ihan omatoimisesti, odottamatta Tainan käskyä. Taina (Manta-mummobortsun omistaja) toimi ohjaajana. Harmitti hirveästi Tainan puolesta mönkään mennyt kisa.
Helle vaivasi muitakin kilpailijoita, sillä kolmostuloksella Noppa ja Taina sijoittuivat silti luokan toiseksi, saivat ison ruusukkeen ja kuivamuonasäkin!
Kisojen jälkeen valmistauduin odottamaan Nopan juoksuja, joiden piti alkaa elokuussa. Kuin kiusallaan Noppa siirsi ne hartaasti odotetut juoksut poikkeuksellisen myöhään, lokakuuhun.
Tara - no, Tara on Tara.. Se on niin omanlaisensa, että tuskin helle olisi sitä haitannut kisoissa. Mutta kunnon treenien puute sitäkin enemmän. Alkusyksystä olisi ollut kerhomme järjestämät möllitokot, jonne ajattelin sen viedä, mutta kisat peruttiin vähäisten ilmoittautumisten takia. Se sitten jäi.
Entä vuoden 2011 tavoitteet?
Kun Noppa on toipunut ja kuntoutunut pennuistaan (kunhan se nyt ensin saa ne!) niin jatketaan agilitytreenejä. Noppa on aivan innoissaan agilitysta ja nauttii siitä silminnähden ja -kuullen :)
Harmi, että minä olen niin tohelo ohjaaja. Onneksi Taina on luvannut ohjata Noppaa treeneissä ja mielihyvin saa viedä Nopan kisaamaankin jos se siitä tulee kisakelpoinen. Noppa on niin tarkka, huolellinen ja helppo ohjattava, että se saattaisi toimiakin. Osaavan ohjaajan kanssa siis, ei minun.
Ja niihin tokokisoihin on mentävä, jotta se TK2 saataisiin.. Minustahan se on kiinni, koira kyllä osaa.
Taralle olisi kiva saada ne jarrut! Jarrujen puutteen takia agility ei ole sen juttu. Ensin menee kuuppa jumiin ja sitten jarrut ja sitten se juoksee päin esteitä kun ei muuhun kykene.
Toiveena olisi korkata Taran kanssa tokokisat, ts. katsoa, sekoaako se kisatilanteessa täysin tai kykeneekö se toimimaan siellä.
Vaikka Tara on kehittynyt henkisesti paljon siitä kun se tuli meille, se vaatii yhä todella paljon aikaa, vaivaa ja hermoja. Kuin meillä olisi krooninen pentu, tosin sisäsiisti sellainen.
Ehkä jonain päivänä hamassa tulevaisuudessa, kun Tara saa aivot ja jarrut (veteraanina?), harkitsemme kolmatta karvahirviötä. Mutta siihen asti tehdään suunnitelmia vain noiden kahden kanssa.
Kommentit
Lähetä kommentti