Sohvahepuleita ja muita tulevan mammakoiran omituisuuksia

Noppa on liikuttava (ja todella iso) tuleva mammakoira. Se on ihmeen hyväntuulinen, ottaen huomioon että olo ei ole varmaan kovin mukava ja tukalammaksi vain tulee kun päivät kuluvat. Laskettuun aikaan (=jouluaattoon) on tasan kaksi viikkoa.

Noppa ei ole enää kasvanut leveyttä,  vaan sen selkälinja on valunut alaspäin. Nisät ovat isot ja punaiset, maitoa alkaa kertyä ja vatsalinja on muljahtanut monta senttiä lähemmäs lattiaa. Vielä se liikkuu hyvin lenkeillä mukana, tosin turhia askeleita se ei ota. Ruokahalu on pohjaton ja ainoa asia, joka sitä selvästi kiukuttaa, on (muka) liian vähäinen ruuan tarjonta.

Toinen ärsytystä aiheuttava asia on Taran leikkiminen. Nopan mielestä kaikki turha hörhöily (joksi se Taran leikit laskee) on nyt paheksuttavaa. Tara ei saisi tappaa pehmoapinoitaan saati vinguttaa muovilelujaan.

Pentujen liikkeet tai muut raskauden aiheuttamat asiat taitavat jollain lailla kutittaa tai vaivata Noppaa, sillä se saa yksinään kulmahuoneessa koirahuoneessa hilpeitä yhden mamman hepuleita. Raivoisaa petausta, tasajalkapomppuja (voi sohvan jousitusta..), yrityksiä kuperkeikaksi (?!) ja piehtarointia. Sitten hännänheilutusta ja läähätystä itsekseen. Lystinsä kullakin.

Sattuneesta syystä suosituin Nopan nukkuma-asento on leveästi kyljellään tai sohvalla selällään.

Taran sterilisointiaika varmistui, se menee leikkaukseen juuri ennen joulua. Noppa lähtee Borderiinan kenneliin muutamaa päivää aikaisemmin valmistautumaan synnytykseen, joten meillä on aikaa keskittyä Taran toipumiseen leikkauksesta. Sen tuntien tikit mahassa eivät haittaa eivätkä rajoita menoa yhtään.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Ei-toivottuja perennoja

Nopan diagnoosi: Addisonin tauti

OravaTV:ta pitäisi säätää ja karvanorppa vadelmapuskassa