Fiona, Tara ja Maura itsenäisyyspäivänä 2017. Kuva: Kristiina Kerttula

16.10.2011

Noppa, Tara, lampaat ja muta

Tänään oli kauan odotettu paimennuspäivä. Aamulla pakkasin koirat ja vaihtovaatteita mukaan ja suuntasimme Dreamoor-kennelin pentueen mukana paimennuspäivään Somerolle Woollandia-paimennuskouluun. Kiitos kaimalle kun pääsimme mukaan!

Aluksi meille kerrottiin paimentamisesta, paimennuskoirista ja mitä lampaiden kanssa ensikertalaisten koirien kanssa on odotettavissa. Kovin suuria odotuksia ei omista koirista ollut: Noppa ei paimennustaipumuksia ole reilussa neljässä vuodessa osoittanut ja Taralla pelkäsin leikkaavan päässä kiinni ja sen nappaavan jostain lampaasta. Se ei missään nimessä ole sallittua, lampaat eivät saa kärsiä koirien takia.

Dreamoor-kennelin satumaiset sankarit -pentue (5 kk ja rapiat) touhottivat lampaiden kanssa ensin, sananmukaisesti rapa roiskuen. Sateinen syksy ja savivellinen pelto on yhdistelmä, joka näkyi, tuntui ja haisi! Mutta pennuilla oli kivaa, jokaisella oli erilainen suhtautuminen vaikka sisaruksia olivatkin.

Noppa-hienohelma nosteli varovaisesti tassujaan mutaisessa aitauksessa ja irtosi minusta huonosti. Se on tottunut siihen, ettei saa lähteä minkään perään omin luvin ja neljän vuoden asian takominen näkyi nyt. Lisäksi se oli hyvin (liian) kohtelias lampaille. Jos se olisi osannut puhua, se olisi luultavasti pyytänyt lampaita ystävällisesti siirtymään hieman eteenpäin liikkumisen helpottumiseksi. Se siitä siis.

Autossa Noppa tärisi ja vapisi, säikähdin sen saaneen kylmää jasen lihasten kramppaavan. Laitoin sille takin, ei auttanut. Lämmitin auton, ei auttanut. Huuhtelin mudat pois, tärinä loppui heti. Noppaa ällötti muta ja märkä olo, se olisi tarvinnut kurapuvun ja saappaat... ei siitä työkoiraksi maatilalle ole!

Koska Noppa ei vaikuttanut innokkaalta uusintayritykseen, otin Taran varovaisesti mukaan. Pelkäsin koko ajan, että sillä keittää yli ja se käy hallitsemattomaksi.

Yllätys oli suuri, kun sillä näytti olevan taju siitä, mikä on homman nimi (vaikka ei osaamista, ymmärrettävää), se oli kuulolla ja hallittavissa! Se paimentaa kaikkea liiankin kanssa, mutta luulin sen tyssäävän "oikeaan" paimennuskohteeseen. Mutta Tara toimi! Tosin minulta meni sitten pasmat sekaisin ja sähläsin enemmän kun autoin koiraa.

Tara oli kerännyt eniten tiukkaa mutaa mukaansa enkä saanut huuhdeltua sitä irti kuin osittain. Pesin Taran vielä shampoolla kotona ja silti siitä tippuu hiekkaa yhä! Ymmärrän erittäin hyvin jos työkoiriksi halutaan lyhytturkkisia koiria! Taran turkilla se jäisi jumiin mudan painosta ensimmäisen sadan metrin jälkeen "oikeana" työkoirana.

Misty palasi intopinkeänä meille taas hoitoon kotikäynnin jälkeen ja on nyt ihmeissään kun kaverit vain lepäävät...

Taran meno oli niin vauhdikasta, että kuvatkin onnistuivat vain osittain. Noppa teki kaiken niin hitaasti, että siitä sai parempia kuvia, vaikka suoritus oli vähemmän oikeaoppinen.

Tällaiselle ensikertalaiselle tumpelolle ensikertalaisten koirien kanssa kokemus oli mielenkiintoinen, innostava ja mieleenjäävä. Jos tilaisuus tulee, niin kokeillaan toistekin!

Noppa hiippailee lähemmäs lampaita
 "Mitä näille pitäisi tehdä?"
 "Jos mä yrittäisin tuijottaa... niiden peräpäätä?"
 "Kerro, mitä me sitten tehdään?"
 Tämä näyttää jo miltei oikealta! Paitsi ei se sitä ollut :)
 Topakkana lampaiden perässä
 Ja lopuksi Tara rapa roiskuen täydessä vauhdissa lampaiden perässä. Harmi, ettei siitä saanut kuin epämääräisiä mutakuvia, pimeä sää ja vilkkaasti liikkuva koira ei ole suotuisa kuvausyhdistelmä.

2 kommenttia:

  1. Ihania paimentajia ja söpöjä paimennettavia! Kivoja kuvia.

    VastaaPoista
  2. Oi että, ihania kuvia. Pakko päästä kokeilemaan!

    VastaaPoista