Fiona, Tara ja Maura itsenäisyyspäivänä 2017. Kuva: Kristiina Kerttula

27.2.2011

Lämpö lisää liikuntaa

Koirien lenkkien pituus ja samalla meidän kaikkien kunto kasvaa suhteessa sään lämpenemisen kanssa. Toisin kuin luulin, eivät karva-akat olekaan pitenevien lenkkien myötä väsymyksestä hiljaisia kotona. Hammaspainit, leluleikit (Taralla), kerjääminen (Nopalla) ja yleinen touhotus jatkuvat kuin ennenkin.

Sen sijaan, että pennutus olisi väsyttänyt Nopan fyysisesti ja henkisesti, sen vaikutus näyttää olevan päinvastainen. Lihakset ja turkki sillä ovat kadoksissa toistaiseksi, mutta henkisesti se on pirteämpi kuin aikoihin. Sanoisin, että miltei taantunut nuoren koiran tasolle.

Koska tontti on lunta täynnä, ei koirille jäänyt perjantaina hepulitilaa ahtailla käytävillä. Noppa jatkoi lenkin jälkeistä hepulia ensin juoksemalla varastoa ympäri (ja sen tausta oli täynnä tavaraa!) ja sen jälkeen umpihankeen sisäpihalle. Siellä se poukkoili lumimöököjä etsimässä kuin pienet pennut.

Tänään oli vihdoin hallitreenit, monen viikon pakkasista johtuvan tauon jälkeen. Nopalla meinasi ensin mennä homma sähläämiseksi, Tara oli ihmeen skarppina. Kummankin koiran mielestä selvästi huippuhyvä juttu.

Tara alkaa toimia ja pysyä käsissä niin, että sen voisi joskus viedä kisoihinkin. Kunhan minä en mokaa mitään treeneissä enkä kisoissa.
Tara ja pehmokäärme. Se onnistui saamaan lelunsa kaulan ympärille leikin tuoksinassa, mutta ei katsonut aiheellisesti siirtää sitä. Tara hiippaili pitkän aikaa käärme kaulan ympärillä kunnes otin sen pois.

21.2.2011

Pakkanen pistää pipon kireälle

Noppa on niin karvaton, että tarvitsisi lenkeille kokovartalotrikoot. Etenkin sen taaimmaiset nisät saavat helposti kylmää takista huolimatta. Olemme tehneet Nopalle pitkästä villakaulaliinasta "tissilämmittimen". Silti lenkit jäävät lyhyeksi, Nopan harmiksi.

Tara-torvelo kulkisi varmaan niin kauan, kunnes jäätyisi pystyyn.

Sekä tokon ulkotreenit että hallivuorot ovat peruttu kylmän takia, käyttämämme halli on lämmittämätön.

Sisällä tokoilu ei onnistu. Kummatkin nostavat kierroksia niin, että homma menee sähläämiseksi vaikka toinen on porttien takana omaa vuoroaan odottamassa. Meteli, vouhotus ja sählinki on sellaista, että hommasta on enemmän haittaa kuin hyötyä.

Loppuviikon illoiksi olen keksinyt niille ohjelmaa. Käydään ajelulla ja kylässä ja hierojalla ja ja ja.. Mitäpä sitä ei koiriensa eteen tekisi..

19.2.2011

Hammaspainia

Karva-akat ottivat painierän lenkin jälkeen. Karvatupsut lensivät, kun kummaltakin irtoaa turkki tupsuina..

Noppa pyytää Taraa leikkimään
Taran muikea hymy :)
Noppa päällimmäisenä ja Tara altavastaajana, kuten aina


Tara meni koirahuoneen sohvalle, Noppa perässä
Leikin jälkeen lepoa (silmät puoliummessa ja poski vähän rutussa)

17.2.2011

Mammaa ei masenna

Jos koirilla olisikin pentujen vieroituksen/luovutuksen jälkeistä masennusta, ei sitä näy ainakaan Nopassa. Se tuli kotiin karvattomana ja tissit roikkuen, mutta hyväntuulisena ja oli kuin ei olisi poissa ollutkaan.

Noppa tottui leikkimään pentujen kanssa ja leikkisi mielellään täälläkin. Tara oli ensin häkeltynyt Nopan leikkiin kutsusta kun edellisistä painileikeistä oli monta kuukautta. Tänään olohuoneesta kuului jo tuttu ähinä ja hampaiden kalahtelu toisiaan vasten kun karva-akat hammaspainivat.

Lenkillä luulin, että Noppa palelee, mutta se teki itsekseen pukkihyppyjä. Kun se huomasi Taran innostuvan, se pomppi kuin jousilla. Minä keskeytin tuplapomppuilun, olimme kadulla ja minä solmussa hihnojen kanssa.

Kipakat pakkaset pitävät meidät poissa kunnon lenkeiltä, Taraa ei saisi jalan takia paljoa liikuttaakaan. Kummallakin on takki, mutta kylmä puree korviin ja tassuihin.

14.2.2011

Tara kävi lääkärissä

Niin kuin arvelinkin, eläinlääkäri Tammisalo löysi syyn/syyt Taran takajalan ontumiseen.  Taran vaiva on monen asian summa. Onneksi ei ole mitään pahaa rakenteellista vikaa eikä esimerkiksi nivelsidevammaa tms., joka vaatisi leikkaushoitoa.

Tara käyttäytyi vastaanotolla esimerkillisesti, vaikka kipukohtien etsiminen ja niiden hoitaminen tuntui ikävältä. Kun diagnoosi oli tehty ja ensimmäinen hoito suoritettu, Tara hiippaili miltei hymyssä suin edes takaisin vastaanotolla. Kotimatkan se istui autossa korvat vaakatasossa pienessä endorfiinipöllyssä.

Parin viikon kuluttua mennään uudelleen, huomenna käyn apteekissa ostamassa tulehduskipulääkkeitä.

13.2.2011

Turkiton Tara

"Turkki on turhaa" on näemmä Taran motto talven hyytävimpien pakkaspäivien aikana. Sillä on ollut valtaisa karvanlähtö, joka jatkuu yhä. Taran harmiksi lenkit lyhenevät entisestään. Ensin niitä rajoitettiin kipeän jalan takia, nyt myös paleltumavaaran takia. Takki sillä on ja tulee olemaan, mutta korvia ja tassuja se ei suojaa.

Ylihuomenna tulee taloon toinen karvaton tapaus: Nopan viimeinen pentu lähtee uuteen kotiinsa ja mammakoira palaa pitämään jöötä Taralle.

Koska Tara ei pääse talvisaikaan toteuttamaan sisäistä puutarhuriaan (paimentaa minua pihatöissä ja etenkin kasveja kitkettäessä tai istutettaessa), se purkaa sitä mihin tahansa pihalla tehtävään työhön. Lumenluontiin sitä ei huolita, mutta sille riittää pelkkä kompostin pöyhiminen. Siis se, että se on mukana, kun minä pöyhin korkeaa kompostia. Nykyään joka kerta, kun lähdemme ulos, se singahtaa ensin haukkaamaan palan lunta terassin kulmalta ja sitten istahtaa kompostin eteen. Rutiininrakastaja-Tara!

Tänään kävimme Kielon luona kylässä katsomassa skotteja ja Minni-venakkoa. Muut skotit ja Minni ignoorasivat Taran ensihaistelun jälkeen täysin, mutta Moira (miltei vuoden) riemastui ideasta saada oma pehmolelu. Jolla oli tosin ilkeä hymy... Mutta ei se Moiraa häirinnyt.

Tara oli kotimatkalla lopen uupunut ison kaverin leikkiinkutsuyritysten deletoimisesta.

Jossain tuolla kinosten alla on perennapenkkini... Kai toukokuuhun mennessä nuo lumet sulavat?!
 Moira-skotlanninhirvikoira
Tara odottaa kompostin pöyhintää
 Tara rentoutuu koirahuoneen sohvalla

10.2.2011

Olkaa kilttejä uusissa kodeissanne pennut!

Ei saa syödä kenkiä, huonekaluja, ihmisten varpaita, mattoja eikä kirjoja. Toisin kuin emonne aikoinaan, tehkää kaikki tarpeet ulos. Senhän te jo osaattekin, kiitos Sirpan ahkeran opetuksen. Ei saa myöskään purra hihnaa poikki, jyrsiä sohvaa tai maistella kaukosäädintä. Kankaita ei ole sopivaa tuunata, vaikka taito tehdä reikiä mihin tahansa kangasmateriaaliin olisikin emältä perittyä.

Välttäkää mammakoiran pentuajan aamuherätystä naapurille. Ei siis järkkyä kiekaisua aamulenkillä, jos naapuri tulee kalsareissaan sanomalehteä hakemasta postilaatikosta.

Ruoka pitää syödä, eikä pärskiä seinille. Etenkin tapetista on kuivunut kuivamuona ikävä raapia pois. Mammakoiranne harrasti sitäkin. Onneksi vain lyhyen aikaa.

Naapurin sakemannille ei saa rähistä, eikä muillekaan koirille. Vain pehmolelua saa tappaa. Sitäkään ei ole suotavaa suolistaa eikä etenkään niellä. Tapporavistus pitää tehdä suu kiinni, ei saa haukahtaa niin, että limainen pehmolelu lentää kaaressa sohvapöydälle tai jonnekin muualle epäsopivaan paikkaan.

Ruokaa ei saa metsästää itse.Ei ulkona eikä etenkään sisällä. Laumanjohtaja hoitaa kyllä ruokapuolen.

Hihnassa ei saa kiskoa. Uskokaa tai älkää, vauhti ei siitä nopeudu yhtään (vaikka Tara tai joku muu vastaava vaahtopää sitä teille inttäisikin).

Autoja ei saa jahdata, eikä yrittää purra niitä kyljestä. Mammakoiranne oli esimerkillinen bortsu eikä välittänyt autoista pentunakaan.

Sisällä autossa tuulilasin tai takalasin pyyhkijät ovat jätettävä rauhaan. Älkää hankkiko turhaa niskavammaa heiluttamalla päätänne takalasin pyyhkimen tahtiin ees taas niin kuin emonne. Autossa voi nukkua, etupenkille ei kuskiksi pääse kuitenkaan (tämän voisi joku valaista Tarallekin...).

Sitten kun teistä tulee kauniita ja älykkäitä rotunne edustajia ja teitä esitellään tuomareille, ei kehässä ole sopivaa nukkua. Vaikka mammakoira tekeekin niin.. Tottelevaisuuskisoissa pitää odottaa ohjaajan käskyä, ei tehdä liikkeitä omatoimisest kisan nopeuttamiseksi. Tuomarin suukottelu katsotaan lahjomisyritykseksi, eikä ole sallittua.

Iloisuus on suotavaa, mutta yletön ilohyppely ei. Eli jätti-iloloikkahyppy niin, että pussaatte samalla isäntänne tai emäntänne päälakea, ei käy.

Vaikka on vaikea uskoa, maailman kaikki ihmiset eivät ole teitä varten. Tämä pätee myös kadulla vastaantuleviin ihmisiin. Ei siis yletöntä suukottelua ihan kaikille.

 Olkaa esimerkillisiä rotunne edustajia uusissa kodeissanne, jossa teitä rakastetaan yhtä paljon, kuin te rakastatte omaa laumaanne.

8.2.2011

Rentouttava iltalenkki Taran kanssa - kaikkea muuta...

Se on kumma, että maailman älykkäimmäksi tituleeratun koirarodun edustaja ei miltei kahden vuoden harjoittelun jälkeenkään (joka päivä, 3-5 kertaa!) osaa kävellä hihnassa.

Kaikkea ollaan kokeiltu, mutta Taran pieneen kalloon ei vain poraudu ajatus, että hihnassa voi liikkua muutenkin kuin yrittämällä kuristaa itsensä siihen.

Koska päivän hervoton pyry oli taas tukkinut kaikki metsäpolut, eikä Taran kipeän jalan takia voinut sinne mennä rämpimään muutenkaan, tein sen kanssa illalla lyhyen katulenkin.

Lyhyt lenkki sen takia, ettei Taran jalkaa uskalla rasittaa ja lyhyt myös sen takia, että minulla nousi taas verenpaine. Tara nojaa valjaisiinsa niin, ettei henki kulje kunnolla ja nahkahihna on venynyt kolmanneksen alkuperäisestä.

Ei auta hyvällä, ei auta pahalla, ei siihen vetämiseen tunnu auttavan mikään. Luulisi sen tapaisen pehmeän koiran (joka muistaa kaiken valitettavankin hyvin), jo ymmärtäneen asian. Mutta ei. Hihnassa se kulkee järjen valoa vailla.

6.2.2011

Ristiriitaisia tunteita

Kävin katsomassa Noppaa ja pentuja tänään, näin viimeisen kerrankoko poppoon yhdessä. Ainakin pentuaikana.

Kaihoisa olo, mutta toisaalta on ollut Noppaa ikävä. Reilun viikon kuluttua Noppa on luonamme ja kaikki pennut uusissa kodeissaan.

Tara oli tänään hallitreeneissä iloinen yllätys. Ristiriitainen olo senkin kanssa: olen iloinen siitä, että se näyttää tykkäävän treenaamisesta ja tekee parhaansa, mutta olen huolissani sen ontumisesta.

Viikon kuluttua Tara menee eläinlääkäri Tammisalon tutkittavaksi toisen takajalan ontumisen/varomisen takia. Välillä jalka oli parempi ja nyt taas se vaivaa sitä selvästi. Siis sisällä, ulkonahan se menisi vaikka ilman jalkoja. Se heittää jarrut ja aivot hankeen kun ulko-ovi aukeaa.

Taraa on tutkittu tuloksetta eläinlääkärissä ja se on käynyt hierojalla, mutta syytä jalan varomiseen ei ole löydetty. Toivottavasti Tammisalo sen löytää ja Tara saa siihen oikeaa hoitoa. Siihen asti vältetään pitkiä lenkkejä, ei mennä metsään hankeen lainkaan eikä revitellä treeneissä. Aika vaikeaa.

Viimeiset yhteiset pentukuvat:















3.2.2011

Pennut 6 viikkoa, kuvia

Kuvia eilisillalta
Valkoposkityttö söpöstelee (taas, se on oikea kameralle keimailija)
"Askel vielä tännepäin niin mä hyökkään täältä sylistä!"
"Ai mitä mattoa ei saanut syödä? Tätäkö vai?"
 "Jos ei mattoa saa syödä, niin edes vähän hapsuja?"
 Noppa oli hivenen uupunut ja hyvin huolissaan pennuistaan, jotka viipottivat ympäri taloa.
 Dumbon alku :)
 Vampyyrien sukua! Hillittömät piraija-hampaat...
 "Otan tän peiton tästä just nyt!"
 Pennut saivat tehtävää, porkkanan jyrsimisessä oli puuhaa
 Välillä ne ottivat tirsat
 "Tää äitiys on tosi rankkaa, etenkin kun on noin villejä jälkeläisiä:"
 Pystykorvaisia pentuja :)

 Ja taas söpöstelykuva valkoposkisesta tytöstä...

Pennut kävivät kylässä

Pennut kävivät eilen meillä kyläilemässä, Noppa-mamma oli tietenkin mukana. Tara oli kulmahuoneessa portin takana pentujen vierailun ajan. Vierailun jälkeen se nuuhki talon ja pihan tuohtuneena häntä pystyssä.

Karvakakarat tulivat ja olivat meillä kuin ikänsä reissua tehneenä ja uusiin paikkoihin tutustuneena = kahdeksan karvaista sähkövieteriä singahteli ympäri huushollia kolmatta tuntia.

Onneksi väkeä oli paikalla runsaasti, sillä pennut repivät sähköjohtoja (ja kun niitä irroitettiin seinästä, eräs pennuista oli lähdössä jalkalampun johdon kanssa keittiöön, lamppu perässä...), roikkuivat kukissani, repivät lehtilaatikkoa, tappoivat Taran petiä ja leluja, söivät koiramattoa, tunkivat itseään keittiön kaappien alle, purivat varpaista, repivät vieraiden vaatteita, pusuttivat, nahistelivat keskenään ja juoksivat maitobaarin (=Nopan) perässä. Pissalla ne kävivät ulkona, heti pikku tirsojen jälkeen. Välillä ne jäystivät porkkanaa toisiltaan niitä pihistäen kuuluvan kommentoinnin kera.

Ja juu, meillä ei teetetä pentuja kotona ikinä!

Sirpan blogissa on kuvia kun Noppa leikittää pentuja. Pentujen isän Ossin omistajan Sannan ottamat kuvat löytyvät hänen blogistaan. Omat eilen illalla ottamani kuvat julkaisen tänä iltana.