kuva

kuva
Maura tappaa voikukkaa toukokuun alussa

31.5.2010

Miten saadaan Noppaan vauhtia?

Avaamalla varaston ovi vahingossa päin räystäässä roikkunutta oravaa, joka sai (ymmärrettävästi) hepulin ja kirmasi pitkin varaston räystään reunaa pakoon.

Noppa singahti toiselta puolelta pihaa paikalle sekunnissa ja oli samaa vauhtia kiipeämässä varaston seinää pitkin oravan perään.

23.5.2010

Kiirettä pitää joka suunnassa...

...kotona, pihatöissä ja koiraharrastuksessa.

Pihalla on hurjaa kasvua joka paikassa, myös rikkaruohorintamalla.

Totesin taas jokakeväisen/kesäisen ilmiön: perennapenkkiin ilmaantuu uusia kasveja, joiden ei voi kuin antaa kasvaa, koska ei ole mitään tietoa, ovatko ne istutettuja vai rikkaruohoja.

Osa ostetuista tai saaduista perennoista ei kuki samana tai edes seuraavana vuonna, vaan tekevät yllärit ja putkahtavat esiin vasta sitten, kun olen jo unohtanut niiden olemassaolon..

Koirillakin oli vipinää viikonloppuna: Tara kävi näyttäytymässä näyttelytuomarille ja Noppa luonnetestituomareille. Tara oli ensimmäisessä sisänäyttelyssään, ilmastoimattomassa hallissa, joka oli ahdas ja meluisa. Neiti sai H:n ja juuri oikeanlaisen arvostelun. Eli sellaisen, missä on oikein koiran puutteita ja sen hyviä puolia.

Taran kelpiekaverit Kitty-Silakka ja Misty olivat näyttelyssä myös, Misty toi kotiinsa taas rotunsa paras -ruusukkeen palkintoineen.

Noppa kävi esittäytymässä tuomareille luonnetestissä (=pääsi karjumaan sielunsa kyllyydestä tuomareille ja kelkalle). Noppa ("hieno poika", kuten tuomarit sanoivat :) puolusti minua ja itseään tiukasti ja palautui nopeasti. Pimeässä huoneessa se kuikkasi esteiden yli, otti ilmavainun minusta - ja meni tervehtimään tuomareita...

Pisteitä tuli 184, laukaisukokematon. Tiellä menevä traktori kiinnosti enemmän kuin ampuminen.

Aamupäivän Noppa vietti pihalla Orava-TV:tä tuijottaen ja välillä sitä kommentoiden. Kommentteihin oli syytäkin, sillä ohjelmassa oli hurjaa suhdeselvittelyä. Säksätys kuului kauas ja puiden oksat heiluivat oravien selvitellessä välejään. Ei ihme, että Noppa yritti osallistua tilanteeseen. Ainakin kommentoimalla, kun ei perään puihin yrityksestä huolimatta päässyt.

18.5.2010

Taran virtanappula jumittaa

Mistä tuosta koirasta saa virtanappulan pois päältä?

Se on jumittunut ON-asentoon. Tai edes jarrut toimimaan. Tai edes koordinaatiota paremmaksi.

Taas yksi kerrottu ihana tulppaani katki kun Taralla mopo keuli eikä jarruista ollut tietoakaan...

17.5.2010

Puutarhatotuuksia, osa 1

Mistä tietää, että ajantaju on taas hämärtynyt (sananmukaisesti) pihapuuhissa?

- Kun on kello on jo niin paljon, ettei näe enää kunnolla ja kitkee perennoja rikkaruohojen sijasta...

15.5.2010

Touhukas hellepäivä

Tämäkin päivä meni ahkeroiden helteessä. Juha laatoitti kulmahuoneen lattian, ahkerat maalausapulaiset ja minä maalasimme huvimajan kahdesti ja koirat osallistuivat. Tarasta ja Mantasta meinasi tulla kolmivärisiä kun pyörivät punaisten maaliastioiden vieressä alvariinsa.

Tara sai houkuteltua Nopan leikkimään helteestä huolimatta




Taralla riitti vauhtia miltei koko päivän


Kun ilta hieman viilentyi, kävimme metsälenkillä. Manta poseerasi


Ja sitten sitä haukotutti :)


Noppa katseli edessään humputtavaa Mantaa

Tarvitseeko tämä kuva edes selitystä...

Jos pitäisi selittää Nopan ja Taran luonne-ero yhdellä kuvalla, se olisi tässä:

Pihatöiden ahkerat avustajat

Mummokoira Manta tuli meille "mökille" muutamaksi päiväksi. Nopan mielestä hyvä juttu, se yrittää hyvin hienovaraisesti vaivihkaa tehdä lähempää tutustumista Mantaan. Tara-draamaprinsessa ei pidä siitä, että se ei ole nyt kaiken keskipisteenä, mutta hyväksyy Mantan. Manta sen sijaan ei välitä meidän karva-akoista tuon taivaallista. Vanhan ja viisaan koiran oikeudella se touhottaa omia juttujaan muista välittämättä.

Juha on Mantan mielestä ihana. Selvästi laumanjohtaja, jolle kannattaa käydä keikistelemässä ja pusutelemassa. Sitä paitsi Juha on myös keittiön johtaja, joten sitä suuremmalla syyllä sen kanssa kannattaa olla hyvissä väleissä, ainakin Mantan mielestä.

Vietin vapaapäivästäni puolet pihatöissä sillä seurauksella, että jännitän, antaako selkä myöten nousta huomenna sängystä. Luulen, että ei... Niska ja olkapäät kärvähtivät auringossa, tuli laitettua aurinkorasvaa hutiloiden aamulla. Mutta huvimajasta on vanhat maalit pesty pois, terassikalusteet on pesty, kesäkukat ovat ruukuissaan ja osa dahlioista myös, viimevuotinen humala on vihdoinkin leikattu alas ja kuusamat & kärhöt käyty läpi ja kuolleet oksankärjet typistetty. Puhumattakaan siitä rikkaruohojen kitkentäoperaatiosta kukkapenkeissä...

Noppa vahti pihatöiden aikana etupihaa (lue: nukkui puolitajuttomana varjossa), sen sijaan jengin nuorin ja vanhin (Tara & Manta) touhottivat mukanani taukoamatta. Jos ei tarjottu palloja, naruleluja tai kepinpalasia, niin sitten tultiin muuten vain tillistelemään kukkapenkkiin viereeni, mitä teen. Muutama narsissi on nyt poikki ja osa on istuttu lyttyyn.

Illan metsälenkin jälkeen koko karvajengi hyytyi vihdoin. Projektit jatkuvat huomenna.

9.5.2010

Ne kasvaa sittenkin!

Kuolleiksi luulemani gladioluksen sipulit nimittäin. Ne olivat naapurin kellarissa talven, mutta viime vuosista oppineena en ollut kovin toiveikas niiden elossa pysymisestä. Tuntuu olevan niin jalostettu ja herkkä lilja, ettei se ole kuin yhden kesän ilo.

Autotallissa on kuitenkin käynnissä vimmattu kasvu purkeissa ja piharuukuissa. Saa nähdä jaksavatko kasvaa koko korkeuteen ja vielä kukkiakin.

Tein lauantaina positiivisen löydön Lidlistä: siellä oli vihoviimeinen dahlia-pussi laatikossa, pussissa oli 3 jo hyvin alkuun lähtenytta mukulaa. Ostin pari viikkoa sitten samanlaisen pussin Plantagenista hintaan 5,99 euroa, tuo Lidlin myymä pussi maksoi 1,99 euroa. Ja todistettavasti mukulat itävät, toisin kuin Plantagenista ostetut, joissa ei ole kuin yhdessä elonmerkkejä.

Autotallissa ovat kasvamassa ja lämpimämpiä säitä odottamassa jo ne kymmenen viimekesäistä mukulaa, jotka olivat talven naapurin kellarissa. Kuukauden kuluttua olen ihmeissäni minne ne tyrkin, jos suurin osa niistä lähtee kasvamaan. Positiivinen ongelma!

Stabiileja karva-akkoja :)

Tara äitienpäivänä Juhan vanhempien luona, kerrankin paikoillaan.

Tara miettii selvästi Nopan häntää mahdollisena projektikohteena..


Koirien sohvalla oli ahdasta :)

8.5.2010

Käytiin näyttelyssä

Tänään oli Palveluskoiraliiton järjestämä erikoisnäyttely Tuomarinkartanossa. Olin ilmoittanut kummatkin karva-akat sinne. Sää oli kolea ja kostea, ei sentään satanut enää.

Taran puolesta jännitti aika lailla. Se kun on aika tänttähäärä eikä ole ventovieraille avoin. Ennen meille tuloaan saatujen huonojen kokemusten takia se ei todellakaan pidä siitä, että vieras ihminen tutkii sitä.

Tara sai H:n, olen silti tyytyväinen. Se esiintyi hyvin, väisti tuomari Pirjo Aaltosta, mutta antoi tutkia itsensä kun pistin sen seisomaan. Arvostelussa luki, että koira (Tara) on vielä kehittymätön henkisesti ja fyysisesti ja tarvitsee aikaa. Olen ihan samaa mieltä.

Miia esitti Nopan taas ja hyvin meni, Noppa esiintyy Miian esittämänä paljon paremmin kuin minun kanssani. Noppa-poppanen sai ERIn ja oli kahdesta avoimen luokan nartusta toinen, ei sijoittunut paras narttu-luokassa. Arvostelussa tuomari ei löytänyt Nopasta mitään moitittavaa, kaikki oli hyvää.

Taina oli Misty-kelpien kanssa mukanani, Misty oli hienosti VSP.

Kotimatkalla auton takaosassa oli kolme uuvahtanutta koiraa ja kaksi väsynyttä, mutta tyytyväistä omistajaa :)

5.5.2010

Möyhittyä bordercollieta

Noppa kävi eilen hierottavana Kirsi Sihvosen luona Vantaalla. Oli selvästi tehokasta ja tarpeellista, vaikutuksen huomasi hieronnan aikana, heti sen jälkeen ja etenkin illalla.

Hieronta taisi tehdä todella hyvää, tänään Noppa oli lenkillä selvästi hyväntuulinen ja reipas. Ei sillä mitään pahoja jumituksia tai lukkoja ollut, mutta sen verran oli reisien ja selän lihakset jäykät, että hieronta auttoi.

Tara oli mukana katseluoppilaana, se tyytyi mulkoilemaan Kirsiä sillä aikaa kun hän muokkasi Noppaa. Noppa makasi hieronnassa tyytyväisen oloisena, vesi kirsusta tippuen ja silmät puoliummessa.

1.5.2010

Noppa 3 vuotta!

Nopalla oli tänään 3-vuotissynttärit. Pelottavaa, miten nopeasti aika menee. Juurihan se oli pörröinen, omatoiminen ja itsenäinen pentu ja aivan äskenhän Tara tuli meille (vuosi sitten vappuna).