Mustavalkoista menoa

Ostetaan: jarrut bordercollielle. Hätätapauksessa käy edes käsijarru. Ihmettelen suuresti, jos se koira elää veteraani-ikään asti. Tuolla menolla ei. Aamulla se kaatui taas kun vauhtia oli liikaa suhteessa tilaan, jossa se kiihdytti nollasta sataan sekunneissa. Soitin taas hierojalle. Toivottavasti ei tarvitse soittaa eläinlääkäriin.

Ei ole enää sitä ainoata kukkivaa dahliaa. Ei sitä jättikukkaista, joka oli täynnä nuppuja. Jonka kukat olivat ruokalautasen kokoisia. Joka olisi kukkinut aina ensimmäisiin yöpakkasiin asti. Joka oli ainoa kahdeksasta dahliasta, jonka kukinta onnistui. Josta opin, että ensi kesän dahliat istutan ainoastaan ja vain keskelle kukkapenkkiä. Ei enää ruukkuihin eikä missään nimessä kukkapenkin reunalle. Bordercolliet saivat aamulla hepulit. Dahlia oli hepulireitillä. Ei ole enää dahliaa.

Lauantai meni rattoisasti Tervakosken näyttelyssä, karva-akat olivat turisteina mukana. Vaikka sää oli kolea ja sateinen, oli päivä leppoisa ja hyväntuulinen. Noppa varmaan mietti, että eukko unohti viedä hänet kehään kun kerran näyttelyyn tultiin eikä kehässä käyty. Tara taas oli huisan iloinen, että hänet tuotiin paikkaan, jossa oli pari tuhatta kaveria.Tara olisi leikkinyt lähes jokaisen ohimenevän koiran kanssa. Se lirkutteli häpeilemättä vieressä olleelle junioriluokan bortsupojalle, joka hämmentyi Taran iskuyrityksistä pahemman kerran.Vähemmästäkin nuori uros häkeltyy! Häkkikoiria. Tara ja Noppa olivat Leksan häkissä sillä aikaa, kun pappa oli kehässä ja minä kuvaamassa. Karvahirviöiden kaveri Leksa-pappabortsu käväisi kehässä hakemassa paras uros- ja paras veteraani-voitot. Leksalla meni niin lujaa, että kaarteessa oli juosta ulos kehästä kun vauhtia oli niin paljon. Lopun näyttelypäivän alkuillan ryhmäkehiin asti se steppasi ja tokoili itsekseen hihnassa. Mistä sitä vi...

Kauppilan esite tuli muutama viikko sitten. Se vei hetkeksi huomioni ja tulee viemään loven tilini saldoon. Paaaaljon ihania erikoisia tulppaaneja ja narsisseja, joista osa on ihan PAKKO saada. Ehdottomasti. Toistaiseksi minulla on ollut vain hyviä kokemuksia erikoistenkin tulppaanien ja narsissien kanssa, joten pakkohan niitä on saada lisää.Sen sijaan siemenistä kasvattaminen on ollut sellaista arpapeliä, että siihen verrattuna Lottokin tuntuu vakiotuloilta. Piipahdin pikaisesti Pirilässä - seudun parhaassa puutarhaliikkeessä, joka ei silti aina saa varauksetonta ihailuani taimien laadun ja hinnan suhteen - ja tein siellä löytöjä kukkasipulilaarien luona. Mukaan lähti tuliaisiksi keisarinpikarinliljan ah, niin pahalta, mutta tehokkaalta myyränkarkottimelta haisevia sipuleita (törkeän kalliita, mutta ovat joka paikassa) sekä neljää erilaista tulppaania sipuleina. Enkä muista nimiä, olisi pitänyt kirjoittaa ne ylös. Hyviltä ne kuulemma näyttävät joka tapauksessa :) Kerrotut yksi...

Niiden maahan istutettujen dahlioiden kukintaa odotellessa loppukesän muita kukkijoita: Kaksi eri gladiolusta, loput ovat vielä nuppuina. (Ihmeen myöhään ne kukkivat esikasvatuksesta ja helteisestä kesästä huolimatta!) Luulin jo hehkuvan rakkauden kadonneen pihalta kokonaan monen muun mystisesti häipyneen perennan tavoin. Yllätyksekseni tämä pilkahti esiin ihan toisessa penkissä kuin missä niitä on aiemmin ollut. Luultavasti tämä on toissavuonna kylvämieni ja alkuperäisten istuttamieni siemenistä itänyt, joka kukkii nyt vasta. Sinivalkoinen ritarinkannus kukki kesäkuun lopussa ja nyt se aloitti uudelleen. Kuten myös vieressä koko kesän kitunut malva, jonka olin jo nakkaamassa kompostiin. Pitäisi kai uhkailla niitä enemmänkin! :)

Tara ja pehmoporsaan tappo ravistelemalla. Tämä ei tarvitse edes kuvatekstejä.

Taralla nimittäin. Aika ajoin. Tai itse asiassa aika usein. Tuli taas huomattua se mökillä ja tänä iltana treeneissä. Kun kuuppa menee jumiin, se menee ihan totaalisen jumiin. Siinä tarvitaan pitkää pinnaa hihnan toisessa päässä, ettei sekin mene kiukusta jumiin kun koira yrittää väkisin liikkuvan auton mukaan tai juoksee johonkin mistään mitään tajuamatta tai varomatta tai edes eteenpäin katsomatta. Mökillä se vahti mahdollisia uimaan menijöitä niin, ettei kukaan vahingossakaan päässyt lähellekään rantapolkua ilman sitä. Sitten kun joku sille polulle tuli, Tara juoksi pää kolmantena jalkana rantaan asti. Jonain päivänä se vielä kaatuu sillä jyrkällä alamäkeen johtavalla polulla kun ei eteensä katso. Tämän illan koulutus kesti Taran osalta kesti vartin kerrallaan, sitten pyörähti iso pyörä tyhjää. Tauon jälkeen taas jatkettiin. Kaikki muut liikkeet menivät hyvin, mutta istu-käsky oli kesän aikana unohtunut täysin.. Agilityradalla se malttoi keskittyä hieman, mutta sitten juoksi päin e...