Mustavalkoista menoa

Tää_sohva_on_liian_lyhyt. Ehdottomasti.

a) hakee koiran Kajaanista siippansa kanssa yhden päivän aikana. Eli ajaa Kajaaniin ja takaisin hakemaan koiraa, josta ei ole nähnyt edes kuvaa. b) kitkee puolipimeässä rikkaruohoja perennapenkistä naapureiden bilettäessä pihoillaan. Oikea vastaus: kohta a viime vuonna, kohta b tänä vuonna tänään... P.S. Mitä tekee siippani Juha vapunaattona? Kulmahuoneen remonttia tietenkin!

Koirista puutarhaan: hain tänään postista Viherpeukaloilta talvella tilaamani perennapaketin. Kun vain muistaisin, mitä olen tilannut... Jossain sähköpostin uumenissa se tilaus varmaan on. Paketeissa on punatähkää, liljoja ja jotain muuta. Siinä viimeisessä lukee vain "Special mix". Jep jep. Myös perennapenkeistä nousevat taimet aiheuttavat saman kysymyksen joka vuosi: "Siis MITÄ mä olen tuohon istuttanut?!". Joka syksy sitä luulee muistavansa keväällä mitä missäkin on. Ja joka kevät sitä äimistelee ahteri pystyssä perennapenkissä, että mitäköhän täältäkin nousee. Eikä puutarhapäiväkirjastakaan ole apua, kun ei ole tarkkoja valokuvia ostetuista/saaduista kasveista ja mihin niitä on istutettu. Vuosi vuodelta joko muisti tai tietoisuus paranee (veikkaan jälkimmäistä) eikä enää tarvitse odottaa pitkälle kesään, kunnes taimista näkee ovatko ne rikkaruohoja vai istutettuja perennoja. Mielenkiintoista aikaa tämä kevät.

Nopalle on tulossa kiireinen kesä jos kohdistaa paimentamisintoaan kuten äsken. Se yritti paimentaa paksua kimalaista, siinä tietenkään onnistumatta. Kun kimalainen ei pysynyt paikallaan tiukasta silmäkontaktista huolimatta ja lähti lentoon, Noppa juoksi sen perässä ja haukkui komentohaukkua. Ei sentään yrittänyt syödä sitä, onneksi.

Olen potenut ärhäkkää (ärsyttävää) flunssaa tämän viikon ja tauti tuntuu voivan edelleen hyvin. Keskiviikkoiltana makasin sohvalla hengittäen vaikeasti, koska kaikki ilmanottokanavat olivat ihan tukossa. Noppa nukkui viereisellä sohvalla sikeästi, kunnes havahtui nopeasti, tuijotti minua pitkään ja harkitsevasti - ja tuli silmiin tuijottaen vauhdilla suoraan rintakehäni päälle. Siinä vaiheessa meinasi loppua happi kokonaan, Noppa kun ei ole sieltä kevyimmästä päästä bordercollieita... Noppa tietää, ettei saa nuolla minua naamasta, mutta se oli kai päättänyt antaa mammalle tekohengitystä. Sain pungerrettua sen pois päältäni, mutta hetken kuluttua se tuli taas. Sain tuhistua sille protestin asiasta ja se luovutti. Mutta seurasi silmä kovana minua sohvalta. Hengitykseni kuulosti nähtävästi todella huolestuttavalta sen mielestä. Seuraavana päivänä se ei noteerannut asiaa enää lainkaan. Joko hengitykseni kulki paremmin (ei kyllä tuntunut siltä) tai se oli jo luovuttanut. Veikkaan jälkimmäi...

Tästä blogista on turha etsiä asiantuntevia, analysoivia ja tarkkoja kuvauksia siitä, miten toko-, agility- tms. treenit ovat menneet ja mitä pitäisi tehdä suoritusten parantamiseksi. Olin tänään Tainan ja Misty-kelpien seurana Messukeskuksessa agilitykisoissa. Taina ja Misty tekivät todella hienot suoritukset, sijoittuivat kolme kertaa palkintopallille. Onnittelut! Heidän ja muiden kisaamista seuratessani varmistuin siitä, että agility ei ole minun juttuni. Pyörtyisin tai oksentaisin ennen lähtöä ja unohtaisin radan sinne päästyäni. Luultavasti tekisin ne kaikki. Näyttely- ja tokokisoissa olen ainakin yrittänyt parhaani pilatakseni tahtomattani koiran suorituksen. BH-kokeesta Noppa pääsi läpi, koska tuomari näki koiran osaavan, vaikka ohjaaja (=minä) toheloi minkä ehti.. Yleensä aina ne virheiden syyt ovat siellä hihnan ohjaajan päässä ennemmin kuin koiran. Illalla oli pitkästä aikaa joukkotokotreenit "omalla" (eli Tuusulan Kennelkerhon) kentällä. Koiria oli paikalla paljon...

NYT on olohuoneessa kaksi täysin taintunutta bordercollieta. Molemmat saivat Tainalta metsälenkin jälkeen tehokkaan hieronnan, joka näemmä rentoutti ne täysin. Jopa Tarakin malttoi antaa Tainan hieroa. Päivän pihatyöt jäivät vähiin kun taivaalta tippui vuoroin rakeita, vettä tai räntää. Huomenna Juha hakee vanhemmiltani ylimääräistä aitaverkkoa, pakko pistää sitä pitkän perennapenkin suojaksi. Muuten kesän perennakasvu jää meidän pihalla kovin, kovin matalaksi... Perennapenkissä on jo nyt enemmän kiihdytysjälkiä tassuista kuin nousevia taimia.