Tekohengitystä ja lehmä-Tara

Olen potenut ärhäkkää (ärsyttävää) flunssaa tämän viikon ja tauti tuntuu voivan edelleen hyvin. Keskiviikkoiltana makasin sohvalla hengittäen vaikeasti, koska kaikki ilmanottokanavat olivat ihan tukossa.

Noppa nukkui viereisellä sohvalla sikeästi, kunnes havahtui nopeasti, tuijotti minua pitkään ja harkitsevasti - ja tuli silmiin tuijottaen vauhdilla suoraan rintakehäni päälle. Siinä vaiheessa meinasi loppua happi kokonaan, Noppa kun ei ole sieltä kevyimmästä päästä bordercollieita... Noppa tietää, ettei saa nuolla minua naamasta, mutta se oli kai päättänyt antaa mammalle tekohengitystä.

Sain pungerrettua sen pois päältäni, mutta hetken kuluttua se tuli taas. Sain tuhistua sille protestin asiasta ja se luovutti. Mutta seurasi silmä kovana minua sohvalta. Hengitykseni kuulosti nähtävästi todella huolestuttavalta sen mielestä. Seuraavana päivänä se ei noteerannut asiaa enää lainkaan. Joko hengitykseni kulki paremmin (ei kyllä tuntunut siltä) tai se oli jo luovuttanut. Veikkaan jälkimmäistä.

Seurasin Taran iltapäiväjumppaa äsken. Ensin selällään matolla, takajalkoja ojennellen. Ees taas, yks kaks, ees taas, yks kaks... Sitten peppu pystyssä -venytys, sitten takaosan venytys ja lopulta niskat. Jokaisen liikkeen välissä se päästi vähemmän koiramaisen ja ennen kaikkea vähemmän narttumaisen "MÖÖÖ" -äänen.

Arlan mainos julisti aikoinaan, että jokaisessa meissä asuu pieni lehmä. Tarassa asuu kuuleman mukaan paljon isompi...

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tara 13 vuotta

Ei-toivottuja perennoja

Kvartetista kvintetiksi