Talvesta toipumista

Vaikka tonttimme on yhä lumen valtaama, on onneksi muualla kevät edennyt paremmin ja ollaan päästy ulkotreeneihin sekä maastoon. Viime viikonloppuna olimme Fionan kasvattajan luona kokoonpanolla meidän lauma (tätikoirat vain turisteina), Usva ja Viivi sekä Merja kera kelpieiden.

Kasvattaja-Sannan konkreettisilla neuvoilla tehtiin tottista ja opeteltiin uusia liikkeitä, oli myös ampumistreenit ja sitten rymyttiin vielä esineruutukin. Sananmukaisesti rymyttiin, sillä Fiona oli pitkän talven jälkeen unohtanut esineruudun idean täysin. Etenkin kun oli vielä vieraat esineet. Fionan mielestä oli kerrassaan pöyristyttävää että olisi pitänyt ottaa suuhun vieraan ihmisen kenkä. Lisää harjoitusta tarvitaan selvästi. Saimme Sannalta ohjeet jatkotreeneihin ja hyvät esimerkit miten ja mitä pitää tehdä.

Talven jälkeen muistelemista on myös jäljellä, sillä se on selvästi myös jäänyt Fionalta unholaan viime kuukausien jälkeen. Keppejä ollaan harjoiteltu, mutta tänään tekemäni jälkitreenin perusteella palataan takaisin perusasioihin. Onneksi lumesta vapaata maata on jo paljon ja illat valoisat, joten vapaa-ajan käyttöön tuli taas yksi asia lisää...

Fionan kanssa ollaan tokoiltu pienissä ryhmissä ja ensi viikolla on taas Oilin ja tokoringin koulutukset. Joko viimeisimmän juoksujen jälkeen Fionalla on tapahtunut henkistä kehittymistä tai sitten se on kroonisesti valeraskaana, sillä vaikka kukaan ulkopuolinen ei sitä uskokaan, se on jotenkin aikuistunut. Saattaa olla vain hetkellinen häiriökin.

Eilen vietimme päivän Turussa kansainvälisessä näyttelyssä Viivin ja Usvan kanssa. Vauhtisiskosten esiintyminen jännitti, sillä kumpikin ei ollut käynyt näyttelyssä sitten viime syyskuun alun eikä kumpikaan koirista ollut koskaan sisänäyttelyssä. Kummatkin esiintyivät varsin mallikkaasti eikä Viivikään pyörtynyt kehään. Usva sai erittäin hyvän ja oli nuorten luokan narttujen neljäs seitsemästä koirasta, Fiona sai erinomaisen, voitti luokan ja sai SA:n. Paras narttu-luokassa oli paljon hyviä koiria eikä siellä sitten sijoitusta. Brittituomarin arvostelusta olin samaa mieltä, hän näki Fionan hyvät ja huonot puolet.

Erityismaininnan sai Fionan kaunis turkki ja maininta että esitetään hyvässä kunnossa. Vielä näyttelypäivän aamuna Fiona näytti räjähtäneeltä pesukarhulta koska olin joutunut pesemään sen edellisenä iltana. Kylpytakki niskaan ja kolmen tunnin autoreissu, auttoi turkin siliämistä :)

Tämänpäiväisen remonttipuolella liikkumisen, metsässä juoksemisen ja jäisillä pelloilla kirmaamisen jälkeen Fionan turkki on jo hyvin harmaasävyinen. Tähän kura-aikaan vuodesta ja tämän remonttimme huomioiden puhdas koira on lyhytaikainen ilo.

Noppa ei tykkää koleasta ja kosteasta säästä ja viettäisi enemmän aikaa sohvalla selällään tai keittiössä ruokaa kerjäten kuin ulkona lenkillä. Tara juoksee taas älyä vailla ja on sitten kipeä jalastaan. Taralla on tiedossa siis hierontareissu Hanna-Kaisan luona ensi viikolla.

Eläinlääkäri Seppo Lamberg soitti Nopan lääkityksestä liittyen sen kilpirauhasarvoihin jotka eivät olleet kunnossa. Nopalle aloitetaan Florinef-lääkitys josta jo kerran luovuttiin koska Nopalla on epätyypillinen Addisonin tauti jossa ei periaatteessa Florinef-lääkitystä tarvita. Katsotaan miten lääke vaikuttaa myös Nopan ihoon, karvan puuttumiseen yhä tietyistä kohtaa sekä voimakkaaseen juomiseen joka aiheuttaa jatkuvaa pissaongelmaa sen lääkityksestä (Propalin) huolimatta.

Pullero on terveysongelmistaan huolimatta hyväntuulinen (paitsi kun joutuu ulos lenkille sateeseen) ja kroonisen nälkäinen, joten kilpirauhasarvojen heittely ei onneksi ole paljoa vaikuttanut.

Noppa ravasi ripeästi pois märältä ja kylmältä pellolta tänään.  (huomatkaa mummokoiran pystyt korvat!)

Luulin että Fiona olisi ollut väsynyt eilisestä näyttelyreissusta. Enemmän se rasitti näemmä minua kuin Ähvää... Sillä oli taas ihan omaa kivaa pihalla lumessa.

Suu täynnä lunta ja asento kuin korskealla hevosella :)

Fiona kahmaisi suun täyteen lunta ja sitten mentiin taas... Matkaevästä?

Herttainen nuori bordercolliehan se siinä, suloinen ilme silmissään :)

Kullanmuru

Tytsit tönöttää, Usva ja Fiona eilen Turussa

Fiona ja minä kehässä, Viivi kuvasi

Usva kuuntelee tottisohjeita kasvattaja-Sannan luona

Sisarpuolet Nooa ja Fiona vaanivat (Taraa)

Nooa tarkkana, Tara-tätikoira hiippailee taustalla

Tara pinkoo pellolla

...ja vei pallon Fionalta (Fionaa hieman näyttää harmittavan?)

"Kumipallona luonas pompin..." Eikä Tara näytä tajuavan mitään.




"Jalat ristissä sinun on matkasi tekemän..."

"Kukaan ei huomaa mua kun vaanin täällä Taraa..."

Kommentit

  1. Onnea kauniille siskoksille! Aivan mahtavia kuvia taas, varsinkin tuo pallon varastus. Miten Fionalla voikin olla noin laaja repertuaari ilmeissä! :D

    VastaaPoista
  2. Fiona on meidän pelle :) Kun saisi joskus kuvattua sen aamutervehdyshymyt ja iltamutristukset ennen nukahtamista...

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Ei-toivottuja perennoja

Nopan diagnoosi: Addisonin tauti

OravaTV:ta pitäisi säätää ja karvanorppa vadelmapuskassa