Fiona odottaa, kahvipaketit syntyvät lähiaikoina

Olin jo kiikuttamassa Fionaa eläinlääkäriin sadatellen että viimeinenkin meidän laumasta on kipeänä. Fiona on ollut kovin vaisu ja vakava viime aikoina, ulkona ilakoi kyllä normaalisti. Pohdin eri sairausvaihtoehtoja kunnes katsoin kalenteriin ja ynnäilin päiviä. Teinikoiramme (tai nuori aikuinenhan se jo on) lienee tukevasti valeraskaana. Kahvipakettien, leluvauvojen tai minkä tahansa hoivattavaksi kelpaavan pitäisi syntyä reilun viikon kuluttua.

Siihen näytelmään ei parane lähteä mukaan, muistutuksena Wilma-corgimme lähes sekopäiset valeraskaudet synnytyspolttoineen, synnytyksineen, "pentujen" imettämisineen ja jopa vieroittamisineen. Hyvin muistan kun kovana pakkastalvena Wilma tuuppasi "pentunsa" (eli kengät) patterin väliin lämmittelemään siksi aikaa kun kävi syömässä. Ankeita pentuja niistä olisi tullut, patterin välissä kasvaneita... Wilma myös vieroitti "pennut" ja kävi oksentamassa niille ruokaa.

Viikolla kävimme Hyvinkäällä koirakylpylässä uimassa, Vilja-siskopuoli paheksui taas Fionan hervotonta menoa altaassa, Tara vahti Noppaa ja Noppa istui mahaa myöten altaaseen menevällä rampilla ilman aikomustakaan rasittaa itseään uimisella. Fionaa raivostutti rampilla notkuileva Tara niin että teinikoira nappasi suutuspäissään Taraa hännänpäästä. Tara ei huomannut mitään (ei liene mikään yllätys..).

Viikkoon kuului myös kaveritreenit ja perjantai-ilta Oili Huotarin koulutuksessa Fionan ja sen siskon Usvan kanssa. Vihdoin olemme voiton puolella Fionan hihkumisessa paikallamakuussa ja todistettavasti se pysyy siinä suuressakin häiriössä. Tunnareiden etsintää ja nenänkäytön harjoittelua jatkoimme yhä, ruutukin löytyi ja hyppy on niin kiva ettei haitannut yhtään vaikka se kaatui Fionan päälle. Viis siitä, nosta se teline ja jatketaan, tuumasi Fiona.

Tänään olimme koko päivän Etelä-Hämeen tokoringin koulutuksessa Lahdessa Oilin ja Laura Valkosen koulutettavana. Fiona oli hieman vaisu valeraskauden takia, silti päivä oli oikein onnistunut ja taas tuli paljon oppia ja mietittävää. Ja kotitehtäviä! Kunhan maa sulaa (täällä yhä hanget ja hankikanto...), päästään toteuttamaan iltaisin uusia neuvoja pihalla luonnonvalossa. Erinomaista harjoitusta tänään olivat ryhmätehtävät kaukoineen, seuramisineen, paikallaoloineen ja erikseen luoksekutsumisineen. Olin erittäin tyytyväinen Fionaan, pikkuakka teki elämänsä ensimmäiset kaukot näppärästi ryhmässä ja kovassa häiriössä.

Nopan kanssa ollaan taas doboiltu, pullerolla on kovin hauskaa tasapainoillessaan jumppapallolla tai jumpatessa kanssani. Etenkin kun siitä saa vielä nameja. Jumppapallolla se makaa kuin vanha tekijä, asettelee itsensä siihen mukavasti ja ottaisi varmaan torkutkin siinä. Tasapainolauta onnistuu etutassuilla, mutta takajalkojen kanssa on hieman hankalampaa. 

Ensi viikolla ohjelmassa on normitreenien lisäksi metsäpuuhia, jospa joku ilta päästäisiin kokeilemaan jälkeä ja keppejä sulassa maassa. Tiedossa on myös ampumista ja sukutapaaminen. Ja ehkä myös se kahvipaketin (tai keksirasian) synnytyskin.
"Päivää! Onko lumimörköjä näkynyt?"

Täytyy kaivaa niitä sitten ihan itse... Hankikanto hankaloittaa kaivamista. Lunta kyllä riittää tontilla yhä.

Maakellarin katolta voi myös lasketella kyljelleen alas sen jälkeen kun on kaivanut siellä lunta ensin.

Fiona puree lunta

Tara tönötti taas kameraan tuijottaen, Fiona haki ja kiusasi sitä leikkimään.

Päivän rypistys

Ja toinen



Tara patsasteli lumikinoksen päällä...

... ja leijaili hangen päällä.

 Noppa ihan häikäistyi auringosta

Fiona liikkui taas liitämällä ja loikkaamalla


Lumikinoksen päällä kävi myös pyreneittenmastiffi bordercollie Noppa...

Kommentit

  1. Voi Noppa ♥
    Ja Fiona, mitkä ilmalennot ja ilmeet! Toivottavasti valeraskaus sujuu hyvin ;-)

    VastaaPoista
  2. Noppa! :)
    Sinulla on aina niin kivat kuvatekstit!
    Mukavia ilmoja teille ja kevään odottelua!
    Meillä ei ole ikinä ollut noita valeraskauksia yhdelläkään.

    VastaaPoista
  3. Kiitos! Nopalla on tosiaan aika muhkea turkki, vaikka selässä sillä on vielä kaljuja kohtia. Uinnin ja harjauksen jälkeen sen jättipermanentti on hyvin "laaja" ja pehmeä :)

    Fiona on aivan uupunut kun sillä on ollut nyt joka päivä ja ilta ohjelmaa, ei ehdi keskittyä valeraskauteensa. Hyvä niin!

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Nopan diagnoosi: Addisonin tauti

Ei-toivottuja perennoja

OravaTV:ta pitäisi säätää ja karvanorppa vadelmapuskassa