Mustavalkoista menoa

Nopan sairastumisen takia olen etsinyt lisätietoa ja muiden koiranomistajien kokemuksia Addisonin taudista. Netistä löysin erinomaisen kysymyksiä ja vastauksia -sivun, jossa Sulo-cockerspanielin omistaja kertoo taudista. Sivu löytyy täältä . Eilisen päivän vietimme taas Yliopistollisessa eläinsairaalassa Helsingissä. Noppa oli potilaana, Tara turistina (joka ei taaskaan ymmärtänyt ettei ole hänen hoitovuoronsa, liehitteli lääkäriä ja yritti pungertaa tutkimuspöydälle...). Käynnin piti olla ihan tarkistuskäynti, mutta lääkäri epäili Nopalla ongelmia kilpirauhasessa, joten käyntimme venyikin odotettua pidemmäksi. Hetken oli jo epäilys että Noppa joutuu sinne osastolle, mutta onneksi tutkimustulokset saatiin jo iltapäivästä eikä niissä ollut mitään hälyyttävää. Nopan lääkitystä tarkistettiin ja seuraava tutkimus on kuukauden kuluttua. Meidän Pullero-Noppa ei ole enää pullea, se on laihtunut kaksi kiloa joulukuusta, joista toisen kilon kahden viikon sisällä. Huolimatta sii...

Nopan sairastaminen ja sen kanssa eläinlääkäreissä käyminen vei voimat välillä minultakin, ahdisti kun en tiennyt mikä koiraa vaivaa enkä voinut sitä auttaa. Kun tieto Addisonin taudista tuli, se oli helpotus. Noppa sai lääkityksen, joka on tehonnut nopeasti. Nyt se alkaa olla oma itsensä, se Noppa joka kulkee omia polkujaan (myös ladulle hiihtäjän eteen komennoistani huolimatta " tähän iso kasa painokelvotonta kommentointia tilanteesta" ), kerjää komentamalla ja pitää Taraa omana pehmolelunaan Taran harmiksi. Tokotreeneissä sillä on ollut ihan omaa kivaa, välillä liikaakin.Toissailtana keskustelimme kovaäänisesti parkkihallissa treenatessa sen kanssa mitä ruudussa tehdään ja mitä ei. Saati että sitä noutokapulaa ei heitellä pitkin seiniä! Siinä missä Tara menee aivan lukkoon vähäisestäkin äänen nostosta, Noppa ei ota minua vakavasti jos en näytä olevan tosissani. Pienen motivaatiopalaverin jälkeen se pysyi ruudussa ja toi noutokapulan minulle pelleilemättä ja pureksi...

Yliopistollisen eläinsairaalan sisätautien klinikalla otettujen kokeiden ja testien perusteella Nopalla diagnosoitiin krooninen Addisonin tauti. Se on epätyypillinen oireiltaan, siksi sitä ei osattu pelkkien oireiden perusteella arvioida. Mutta ACHT-stimulisaatiotestin tulos oli niin selvä, ettei epäilystä enää ollut. Olo on helpottunut kun jotain vihdoin löytyi. Pahinta oli, kun koira oli todella kipeän oloinen eikä ollut kuin arvailuja mikä sitä vaivaa ja miten sen oloa voisi helpottaa. Nopalle määrättiin aluksi lääkitys Prednison 5 mg tabl (kortikosteroidi) 2,5 tabl kerran päivässä toistaiseksi.  ja Florinef 0,1 mg (mineralokortikoidi) 2 tabl aamuin illoin toistaiseksi. Mahdollisen stressitilanteen tullessa lääkitystä nostetaan. Mutta nyt kun muutot ja elämäntilanteiden muutokset ovat ohi, toivottavasti sellaisia tilanteita ei tulekaan että lääkitystä jouduttaisiin lisäämään. Koska tuo lääkitys on Kennelliiton antidoping-listalla (ts. karanteenit ennen kisoja noiden lääkk...

Kertoessamme suunnitelmistamme muuttaa tänne maalle Hämeeseen, saimme monesti paheksuvia/kauhistelevia/sääliviä kommentteja tyyliin: "Siellä on niin tylsää että mökkihöperöidytte." "Ette te kauaa siellä hiljaisuudessa viihdy." "Siellä ei ole mitään tekemistä, siellä ei voi harrastaa mitään.". Hmm. Näyttää siltä, että seuraavat hiljaiset viikot tai kuukaudet meillä on talvisaikaan eläkeiässä. Tulevat kuukaudet ja jopa vuodet kuluvat taloa remontoidessa, piha on ISO savotta, puhumattakaan kasvimaa-puutarhaurakasta, joka työllistää huhtikuusta lokakuun loppuun joka vuosi. Ja ne harrastusmahdollisuudet? Koirien treenipaikkoja on enemmän ja lähempänä kuin pääkaupunkiseudulla asuessamme. Innostuksissani jopa ilmoitin Taran taas tokokisoihin parin viikon kuluttua. Onneksi paikallinen koirakerho on aktiivinen ja olemme saaneet tukea ja apua koulutusongelmiin (eli minun kehonkieleeni). Viimeksi sain neuvoja kuinka opetella kävelemään seuraamisliikkeissä. Usko...

Noppaa väsyttää. Ihan liikaa. Vien sen jatkotutkimuksiin ja toivon, että syy löytyisi. Se syö normaalisti (jos Noppa ei syö, sitten on todellinen kriisitilanne!) ja touhottaa, mutta on kuin hidastetussa filmissä. Sen pönttö kaveri koheltaa ihan normaalisti. Tänään on ollut pyykkipäivä, kovin traumaattista Taralle. Koira joka on paukkuvarma eikä pelkää mitään jyskettä, pauketta eikä kovia yllättäviä ääniä, pelkää kankaita yli kaiken. Se liittynee sen aikaan ennen meille tuloa emmekä tiedä mitä sille on käynyt ja miksi. Mutta lakanoiden käsittely ja jopa sängyn petaaminen saa Taran ottamaan hatkat paikalta. Tänään se on kyyristellyt työpöydän alla kun ollaan pesty ja viikattu lakanoita ja pyykkejä. Nykyään se sietää jo pyyhkeitä paremmin, alkuaikoina jopa tassujen pyyhkiminen tai kuivaaminen pesun jälkeen oli hankalaa sen väistellessä ja säikkyessä pyyhettä. Elämämme asettuu uomaansa täällä maalla pikku hiljaa. Tosin kaikenlaisia muutoksia on tulossa tulevien kuukausien ja vuosien ...