Bordercollie- ja kelpieleiri 6.-8.7.2012
Painelin rikesakon rajoilla torstai-iltana 6.7. Hartolaan, Anita Korholan ja Sanna Hyytiäisen järjestämälle bordercollie- ja kelpieleirille. Kolme päivää lähes 60 leiriläistä harrasti koiriensa kanssa hakua, tokoa, agilitya, jälkeä etc.
Muut olivat tulleet paikalle jo aikaisemmin illalla, minun jälkeeni tuli vielä huonekaverimme Pia ja ihana Suri. Noppa rrrrrakastaa Piaa ja Suri on niin joviaali ja tasapainoinen koira, ettei tarvinnut huolestua koirien yhteiselosta kuumassa ja aika pienessä huonetilassa. Tosin huoneissa emme ehtineet olla kuin yöt ja ne hetket kun kävimme treenien välissä syömässä. Muu aika meni meillä metsässä ja sunnuntaina tokokentällä, Pia ja Suri olivat jälkeä harjoittelemassa ja agilitya treenaamassa.
Noppa pusutteli Pian joka välissä, miltei kävi jo sääliksi Piaa (etenkin aamuisin kun Noppa herätti herkällä aamupesulla :)
Viimeisenä leiripäivänä hakuryhmäläiset erottuivat muusta porukasta selvästi: he eivät olleet kärvähtäneet helteessä (vaikka tuskaisen kuumaa oli metsässäkin hyttysten ja paarmojen seassa) ja heillä oli seudun hiekkaisimmat autot! Hakuharjoitusten maastot sijaitsivat reilun 12 kilometrin päässä majoituksesta, rouheasti pöllyävien sorateiden varrella. Omasta autostani löytyi hiekkaa sisätiloista parin muhkean hiekkakakun verran ja matkalla leiriltä mökille sain ohiajavilta pitkiä katseita hiekkakuorrutettuun autooni.
Metsässä oli rankkaa ja mukavaa, vaikka välillä tunsin itseni aika tumpeloksi sekä Nopan kanssa että maalimiehenä. Paljon on vielä opittavaa, tosin Noppa taitaa oppia nopeammin kuin minä..
Kiitos Hannalle erinomaisesta hakukoulutuksesta sekä kaikille ryhmäläisillemme! Oli mielenkiintoista ja innostavaa seurata motivoituneita nuoria ja vähän vanhempia koiranomistajia, innokkaita ja oppivaisia koiria ja rautahermoista kouluttajaamme Hannaa!
Olen todella ylpeä muka-moottorittomasta pullero-Nopasta, joka yllätti minut monta kertaa. Sehän toimii! Alkukankeuden jälkeen sillä oli selvä käsitys siitä, miten maalimiehet löytyvät. Maalimiehen ilmaisua emme ole vielä harjoitelleet lainkaan, joten Noppa keskittyi vain etsimiseen.
Esineruutua emme ole koskaan tehneet oikeasti, olen joskus tuttuja esineitä viskellyt nurmikolle ja käskenyt Nopan etsiä niitä. Olin varma että se otti ruudun kuntolenkin kannalta kun se ampaisi metsään, mutta ihmeekseni se toi kolme esinettä! Tosin se rykäisi ne Hannalle tai avustajalle, mutta se näytösmäinen käytös ei ole ongelma. Toivottavasti...!
Noppa yllätti minut myös lauantai-iltana leikkimielisissä leiriolympialaisissa. Koira, jota olen aina pitänyt aika huumorintajuttomana, otti ilon irti kisassa ja noutokapulan sijaan kävi hakemassa kentältä pallon, jota se esitteli nauravalle yleisölle eikä ollut moksiskaan minun komennoistani. Mitä enemmän yleisö sille taputti ja huusi, sen lujempaa se juoksi pallo suussa ympäri kenttää. Auta armias jos se päättää kokeilla vastaavaa pelleilyä tokokisoissa!
Siinä missä Tara on tosikko työskennellessään ja yrittää aina parhaansa, Noppa pohtii kannattaako sen tehdä ja mitä. Kaikki kivat jutut (kuten haku ja esineruutu ja tokossa nouto jne.) se tekee mielellään, mutta jos toiminto ei ole sen mielestä hyvä juttu niin sitten se harkitsee, kannattaako sitä tehdä. Ruutuun meno on yksi sellainen.
Siihen saimme hyviä ohjeita ja apua sunnuntaina tokotreeneissä. Muutama juttu tehtiin hieman eri lailla kuin ennen ja kas: koirahan toimi! Taran kanssa saimme apuja myös, niihin (kuten yleensä kaikkiin) ongelmiin syynä olen minä. Eli koulutettiin pääasiassa minua, ei koiria. Varsinkin Taran kanssa täytyy olla varovainen kun sillä on raivostuttavan hyvä muisti etenkin negatiivisten asioiden muistamisessa.
Valtavasti kiitoksia leirin järjestäneille kukkahattutädeille: rankkaa oli, mutta kannatti!
Hakuryhmästämme, kukkahattutädeistä ja sunnuntain tokoryhmäläisistämme löytyy kuvia täältä
"Siis ihan oikeasti? Tuonne ruutuunko olisi mentävä?"
Ihanat kukkahattu-leiriemännät Anita ja Sanna. Anita demostroi leiriolympialaisten tehtäviä, Sanna kertoo säännöistä.
Muut olivat tulleet paikalle jo aikaisemmin illalla, minun jälkeeni tuli vielä huonekaverimme Pia ja ihana Suri. Noppa rrrrrakastaa Piaa ja Suri on niin joviaali ja tasapainoinen koira, ettei tarvinnut huolestua koirien yhteiselosta kuumassa ja aika pienessä huonetilassa. Tosin huoneissa emme ehtineet olla kuin yöt ja ne hetket kun kävimme treenien välissä syömässä. Muu aika meni meillä metsässä ja sunnuntaina tokokentällä, Pia ja Suri olivat jälkeä harjoittelemassa ja agilitya treenaamassa.
Noppa pusutteli Pian joka välissä, miltei kävi jo sääliksi Piaa (etenkin aamuisin kun Noppa herätti herkällä aamupesulla :)
Viimeisenä leiripäivänä hakuryhmäläiset erottuivat muusta porukasta selvästi: he eivät olleet kärvähtäneet helteessä (vaikka tuskaisen kuumaa oli metsässäkin hyttysten ja paarmojen seassa) ja heillä oli seudun hiekkaisimmat autot! Hakuharjoitusten maastot sijaitsivat reilun 12 kilometrin päässä majoituksesta, rouheasti pöllyävien sorateiden varrella. Omasta autostani löytyi hiekkaa sisätiloista parin muhkean hiekkakakun verran ja matkalla leiriltä mökille sain ohiajavilta pitkiä katseita hiekkakuorrutettuun autooni.
Metsässä oli rankkaa ja mukavaa, vaikka välillä tunsin itseni aika tumpeloksi sekä Nopan kanssa että maalimiehenä. Paljon on vielä opittavaa, tosin Noppa taitaa oppia nopeammin kuin minä..
Kiitos Hannalle erinomaisesta hakukoulutuksesta sekä kaikille ryhmäläisillemme! Oli mielenkiintoista ja innostavaa seurata motivoituneita nuoria ja vähän vanhempia koiranomistajia, innokkaita ja oppivaisia koiria ja rautahermoista kouluttajaamme Hannaa!
Olen todella ylpeä muka-moottorittomasta pullero-Nopasta, joka yllätti minut monta kertaa. Sehän toimii! Alkukankeuden jälkeen sillä oli selvä käsitys siitä, miten maalimiehet löytyvät. Maalimiehen ilmaisua emme ole vielä harjoitelleet lainkaan, joten Noppa keskittyi vain etsimiseen.
Esineruutua emme ole koskaan tehneet oikeasti, olen joskus tuttuja esineitä viskellyt nurmikolle ja käskenyt Nopan etsiä niitä. Olin varma että se otti ruudun kuntolenkin kannalta kun se ampaisi metsään, mutta ihmeekseni se toi kolme esinettä! Tosin se rykäisi ne Hannalle tai avustajalle, mutta se näytösmäinen käytös ei ole ongelma. Toivottavasti...!
Noppa yllätti minut myös lauantai-iltana leikkimielisissä leiriolympialaisissa. Koira, jota olen aina pitänyt aika huumorintajuttomana, otti ilon irti kisassa ja noutokapulan sijaan kävi hakemassa kentältä pallon, jota se esitteli nauravalle yleisölle eikä ollut moksiskaan minun komennoistani. Mitä enemmän yleisö sille taputti ja huusi, sen lujempaa se juoksi pallo suussa ympäri kenttää. Auta armias jos se päättää kokeilla vastaavaa pelleilyä tokokisoissa!
Siinä missä Tara on tosikko työskennellessään ja yrittää aina parhaansa, Noppa pohtii kannattaako sen tehdä ja mitä. Kaikki kivat jutut (kuten haku ja esineruutu ja tokossa nouto jne.) se tekee mielellään, mutta jos toiminto ei ole sen mielestä hyvä juttu niin sitten se harkitsee, kannattaako sitä tehdä. Ruutuun meno on yksi sellainen.
Siihen saimme hyviä ohjeita ja apua sunnuntaina tokotreeneissä. Muutama juttu tehtiin hieman eri lailla kuin ennen ja kas: koirahan toimi! Taran kanssa saimme apuja myös, niihin (kuten yleensä kaikkiin) ongelmiin syynä olen minä. Eli koulutettiin pääasiassa minua, ei koiria. Varsinkin Taran kanssa täytyy olla varovainen kun sillä on raivostuttavan hyvä muisti etenkin negatiivisten asioiden muistamisessa.
Valtavasti kiitoksia leirin järjestäneille kukkahattutädeille: rankkaa oli, mutta kannatti!
Hakuryhmästämme, kukkahattutädeistä ja sunnuntain tokoryhmäläisistämme löytyy kuvia täältä
Nopan lähetys
Sinne se menee, yhtä lujaa pinkoen kuin muutkin innokkaat hakukoirat!
Kouluttajamme Hanna lähettää Heimon (Briskness Indiana Jones)
Piggyland' s Elton eli Viva, yksi ryhmäläisistämme
Noppa esineruudussa, intopinkeänä löydettyään taas yhden esineen (oli näemmä pikkulapsen kenkä)
Dreamoor Stass Allie, eli Hertta (Hertta-hellyyttävä :)
Tara seurasi tarkkana jokaista tokoryhmäläisemme opetusta. Toivottavasti se oppikin siitä jotain...!
Noppa otti tirsat tokokentällä. Kaksi päivää metsässä hakuillessa helteessä vei voimat omistajaltakin.
Tara
"Siis ihan oikeasti? Tuonne ruutuunko olisi mentävä?"
Ihanat kukkahattu-leiriemännät Anita ja Sanna. Anita demostroi leiriolympialaisten tehtäviä, Sanna kertoo säännöistä.
Ihania leiritunnelmia!
VastaaPoista