Tapojensa orja
Voi tuota Taraa. Kun pää ei kestä, niin se ei vaan kestä. Lähes kahden kuukauden tauon jälkeen olemme nyt treenanneet tokoa pari kertaa viikossa. Näemmä sekin on sille liikaa.
Koska Taran hermorakenne on huono (=kuuppa menee jumiin helposti), se pitää asioista, jotka ovat järjestyksessä. Rutiinit ja tavat helpottavat sen elämää. Tietyillä kaduilla kävellään aina tietyllä puolen reunaa, tarpeet tehdään metsässä samaan paikkaan aina kun on mahdollista (vaikka ympärillä on kymmeniä hehtaareja metsää) ja lenkit pitäisi tehdä tietyssä järjestyksessä, katulenkit tiettyjä katuja pitkin joka päivä jne.
Tänään hallikoulutuksessa oli vähän enemmän väkeä kuin viimeksi (jolloin olimme kahden Taran kanssa), eikä se väkimäärä koirineen häirinnyt. Mutta Tara ei pystynyt keskittymään eikä mikään oikein toiminut vaikka pidin sille taukoja ja liikkeet tehtiin rauhallisesti. Siinä missä Nopalle pitää olla tiukkana ja jämpti koulutuksessa tietyissä asioissa tai se näyttää keskivarvasta ja tekee mitä lystää, on Taralle oltava aina hyväntuulinen ja muistettava, ettei sitä saa eikä voi koskaan painostaa. Ihan erilaisia luonteita ja täysin erilaisia koulutettavia.
Heti, kun äänensävy on sen mielestä vähänkin painostava tai uhkaava, Tara lakkaa toimimasta. Haasteellista, koska sama koskee myös kehonkieltäni. Minun on oltava sen ohjaaja, tuki, kannustin ja palkkio samanaikaisesti.
Tänään huomasin, että olen tehnyt hyppyharjoituksessa todella pahan virheen pitemmän aikaa: olen antanut käskyt aina tietyltä puolen estettä. Kun kokeilin hyppyyttää sitä toiselta puolelta, se ei pystynyt liikkumaan eikä toimimaan. Väärä puoli, ei siltä puolelta hypätä! Erehdyin antamaan hyppykäskyn tiukemmin, sillä seurauksella, että Tara meni ihan lukkoon. Lopulta sain sen esteen yli vain leikkimällä ja lelun & namin avulla. Eli aloitamme sen liikkeen ihan alusta seuraavalla kerralla.
Tulee ihan ikävä Nopan "Teen teen, mutta sanoitsä mulle jotain?" -asennetta...
Koska Taran hermorakenne on huono (=kuuppa menee jumiin helposti), se pitää asioista, jotka ovat järjestyksessä. Rutiinit ja tavat helpottavat sen elämää. Tietyillä kaduilla kävellään aina tietyllä puolen reunaa, tarpeet tehdään metsässä samaan paikkaan aina kun on mahdollista (vaikka ympärillä on kymmeniä hehtaareja metsää) ja lenkit pitäisi tehdä tietyssä järjestyksessä, katulenkit tiettyjä katuja pitkin joka päivä jne.
Tänään hallikoulutuksessa oli vähän enemmän väkeä kuin viimeksi (jolloin olimme kahden Taran kanssa), eikä se väkimäärä koirineen häirinnyt. Mutta Tara ei pystynyt keskittymään eikä mikään oikein toiminut vaikka pidin sille taukoja ja liikkeet tehtiin rauhallisesti. Siinä missä Nopalle pitää olla tiukkana ja jämpti koulutuksessa tietyissä asioissa tai se näyttää keskivarvasta ja tekee mitä lystää, on Taralle oltava aina hyväntuulinen ja muistettava, ettei sitä saa eikä voi koskaan painostaa. Ihan erilaisia luonteita ja täysin erilaisia koulutettavia.
Heti, kun äänensävy on sen mielestä vähänkin painostava tai uhkaava, Tara lakkaa toimimasta. Haasteellista, koska sama koskee myös kehonkieltäni. Minun on oltava sen ohjaaja, tuki, kannustin ja palkkio samanaikaisesti.
Tänään huomasin, että olen tehnyt hyppyharjoituksessa todella pahan virheen pitemmän aikaa: olen antanut käskyt aina tietyltä puolen estettä. Kun kokeilin hyppyyttää sitä toiselta puolelta, se ei pystynyt liikkumaan eikä toimimaan. Väärä puoli, ei siltä puolelta hypätä! Erehdyin antamaan hyppykäskyn tiukemmin, sillä seurauksella, että Tara meni ihan lukkoon. Lopulta sain sen esteen yli vain leikkimällä ja lelun & namin avulla. Eli aloitamme sen liikkeen ihan alusta seuraavalla kerralla.
Tulee ihan ikävä Nopan "Teen teen, mutta sanoitsä mulle jotain?" -asennetta...
Tuli mieleen tätä lukiessa, että Tuiken kanssa on auttanut aivan puhdas sheippailu. Aloitin sillä, että opetin pari temppua sheippailemalla. Eli odotin että Tuike tarjosi jotain toimintaa ja sitten naksautin. Aluksi nämä eteni tosi hitaasti, kun Tuike ei osannu tarjota oikein minkäänlaista toimintaa. Mutta kuitenkin oppi idean lopulta, että vaikka käskyä ei tulisi voi tekemällä jotain saada palkkaa.
VastaaPoistaNyt mie oon sitten siirtänyt tätä tokonkin puolelle. Saataan vaikka seistä paikallaan ja jos Tuike vahingossa tulee sivulle istumaan nii palkka tai laitan merkin meistä vähän matkan päähän ja jos Tui kiinnittää siihen jotain huomio niin palkka.
Välissä palkkailin myös normaalitreeneissä kun Tuike varasti, lähti merkille ilman lupaa yms. Nykyään kyllä huomaa, että Tuike ei mene niin herkästi lukkoon erilaisissa tilanteissa.
Kiitos vinkistä! Kaikki neuvot ja ohjeet ovat tarpeen. Täytyy kokeilla tuota naksutinta, tosin pelkään pahoin että Tara saattaa paineistua siitäkin. Nameista se ei juuri välitä (paitsi viime viikolla saimme Frolicia treenikaverilta ja se oli hyvää), paras palkka on kehut ja leikki. Mutta kun pää jumittaa, ei se kuulekaan mitään... Kokeillaan silti!
VastaaPoista