Mustavalkoista koiranelämää bordercollieiden Fionan, Mauran, Norman sekä shetlanninlammaskoirien Prinsessa Alicen ja Kruunuprinsessa Lilan kautta kuvattuna.
Pihamme, puutarhamme ja kotimme blogi on osoitteessa www.mustavalkoistenkoti.blogspot.com
Muutama kukkakuva
Hae linkki
Facebook
X
Pinterest
Sähköposti
Muut sovellukset
Valkoisia ritarinkannuksia. Ovat parimetrisiä, kauniita!
Sinisiä ritarinkannuksia, taustalla harjaneilikoita. Tarha-alpia, edessä helokkia Punaisia liljoja
Meillä ei ole sellaisia perennoja, jotka ovat erityisen hoitoa vaativia tai jotka olisivat suojattavia talvisin tms. Jos niitä joskus on tullut niin ovat kuolleet pois. Koska aikaa on rajoitetusti, pihan ja perennapenkkien hoito pitää olla niin helppoa kuin mahdollista. Sen takia eri tavoin työläät perennat ovat niitä, jotka ovat listalla: "Jos joskus voisi aloittaa alusta, tätä en pihalleni haluaisi". Ehdoton ykkönen työläydessä on tarha-alpi. Puutarhakirjojen mukaan helppo ja vaatimattomissa olosuhteissa hyvin pärjäävä, pitkään kukkiva perenna. Jep. Pärjää niin vaatimattomissa oloissa, ettei sen taimia saa hengiltä kuin kitkemällä. Leviää riesaksi asti helposti, vaatii jatkuvaa "kuria". Muuten perennapenkki on täynnä sen punaisia juuria ja alkuja. Sitä ei kannata heittää juuripaakkuineen kompostiin, katkeraa kokemusta siitäkin. Kun sain tarha-alpin kuriin, riehaantui perennapenkissä suopayrtti. Vastaava kaunis ja pitkään kukkiva vanhan ajan perenna, joka lev...
Kyllähän siihen piti osata varautua, tiesimme että jatkoajalla mennään. Että Nopan alkuperäinen elinaikaennuste silloin neljä vuotta sitten oli kaksi vuotta. Ja että viime talvena sen maksa-arvot olivat sellaisissa luvuissa että kesä olisi ehdottomasti viimeinen, jos sinne asti se jaksaisi edes. Mutta kun tuli hetki jolloin oli luovuttava, ei sitä olisi suonut, ei olisi hyväksynyt. Noppa elokuussa 2017 Syyskuun viimeisenä päivän iltana mökillä Noppa sai sydänkohtauksen, kolmannen. Ensimmäisen se sai talvella, kesällä toisen ja nyt tämän joka oli sitten se viimeinen. Noppa toipui siitä päällisin puolin, mutta yöllä huomasin ettei se ollut kunnossa. Kotiin lähtiessä se oli jo niin vaisu että tiesin päivän jäävän viimeiseksi yhteiseksi. Olin varannut jo aiemmin eläinlääkäriajan Nopalle maanantaiksi, takaraivossa jyskytti tietoisuus että sinne ei ehkä päästä koskaan. Kotiin tultua Noppa kävi vielä pissalla omin jaloin pari kertaa ja meni sitten lepäämään. Illalla sen olo huo...
Miltei vuosi on kulunut edellisestä päivityksestä, aika on kulunut taas hujahtamalla. Uusia tapahtumia ja asioita on tullut paljon. Kuten lauman viides jäsen, Mauran pentu Norma. Norma Juhan sylissä, lähdössä kotiin kasvattaja-Sannan luota 7-viikkoisena. Mummokoira Tarakin on yhä jengissä mukana, kiitos sen ylityöllistettyjen suojelusenkelien. Viime talvena liukastumisen seurauksena sille tuli nivelrikko molempiin etujalkoihin ja ennuste oli aika huono. Lisäksi Taran selkä oireili kylmiä kelejä ja liukastuminen vaikutti koko koiraan. Viimeinen oljenkorsi oli vielä voimakkaammat särkylääkkeet, jotka onneksi tehosivat hyvin. Itse asiassa Taralla on ollut todella kivaa vaikkei enää käykään lenkeillä. Pihalla ja metsänreunassa se hiippailee mukana, mutta ei se edes halua lähteä pidemmälle. Kahdesti viikossa se pääsee koulutuksiin mukaan ja on ihan täpinöissään kun tehdään sen kanssa mukatokoa sen kunnon ja jaksamisen ehdoilla. . Joulupäivänä se aiheutti meille pienen slaagin ulostam...
Kommentit
Lähetä kommentti