Pettymysten kesä
Aina ei mene asiat niin kuin on toivonut ja suunnitellut. Tänä kesänä ei koirapuolella eikä puutarhapuolella asiat sujuneet kuten keväällä haaveilin.
Noppa tosin selvitti luonnetestin läpi hyvillä pisteillä ja arvosteluilla ja tuli valioksi, mutta erikoisnäyttelyyn osallistuminen piti perua sekä etenkin tottelevaisuuskisat. Sen juhannuksesta alkanut ihotulehdus (mikä lie hot spotin serkkutauti) vaati niin pitkän lääkekuurin, että antidoping-sääntöjen mukaan ei enää ehditä mihinkään näyttelyihin tai tokokisoihin ennen elokuun lopulla alkavia juoksuja.
Näyttelyihin sitä ei voisi viedäkään, kun otti ja pudotti kaikki karvansa. Muutama epämääräinen tupsu siellä täällä aiheuttaa lähinnä säälinsekaista tuijotusta. Mutta tottelevaisuuskisoissa ei turkilla ole merkitystä. Sen ainoan tämän kesän kisan kolmostulos jäi hampaankoloon niin pahasti, että olisin halunnut kokeilla vielä ainakin parit kisat. Mutta pitänee palata asiaan ensi vuoden puolella.
Tara menee vielä erikoisnäyttelyyn, sitten seuraavan kerran kokeillaan näyttelyitä ensi keväänä. Sillä on upea turkki, mutta edelleenkin se on sitä mieltä, että kaikki häntä kopeloivat vieraat ihmiset ovat epäilyttäviä ja niitä pitää varoa.
Puutarhapuolella pettymyksiä toi tämän kesän sää. Liian kuumaa ja kuivaa, hiekkarinteessä oleva iso perennapenkki ei paljoa käsin kannetusta kastelusta parane. Jopa leimut kärsivät kuivuudesta, vaikka alkuviikosta satoi hieman.
Osa viime vuonna istutetuista perennoista on kadonnut kuin tuhka tuuleen, kolmiopenkissä ja terassin edustan penkissä on tyhjiä koloja. Myyriä täällä ei juuri ole, mikä lie ne kukat vienyt. Tänään katkesi taas yksi perenna, suureksi harmikseni isokukkainen lilja, jossa oli monta nuppua. Se lilja on kuin jättimäinen ruskolilja, mutta silti erilainen kuin kohta nuppunsa avaava "normaali" ruskolilja. Olen saanut sen postimyynnistä jonain kaupantekijäisenä, enkä ottanut lajikkeen nimeä ylös. Nyt se kukka on maljakossa, muistuttamassa tämänpäiväisestä kovasta tuulesta.
Kuumuuden takia moni perenna kukki liian nopeasti tai aiemmin kuin yleensä, kukinta on ollut lyhyttä ja intensiivistä. Liiaksi levinneet suopayrtti, kultapiisku, mäkimeirami ja tarha-alpi tunkevat joka paikkaan estämään muiden kasvua tai ainakin hankaloittamaan sitä. Jos joskus perustan vielä uuden puutarhan, sinne nuo eivät tule kuin tiukasti rajatulle alueelle erikseen. Rikkaruohotkin ovat helpompia ja nopeampia kitkettäviä kuin nuo neljä perennalajiketta!
Noppa tosin selvitti luonnetestin läpi hyvillä pisteillä ja arvosteluilla ja tuli valioksi, mutta erikoisnäyttelyyn osallistuminen piti perua sekä etenkin tottelevaisuuskisat. Sen juhannuksesta alkanut ihotulehdus (mikä lie hot spotin serkkutauti) vaati niin pitkän lääkekuurin, että antidoping-sääntöjen mukaan ei enää ehditä mihinkään näyttelyihin tai tokokisoihin ennen elokuun lopulla alkavia juoksuja.
Näyttelyihin sitä ei voisi viedäkään, kun otti ja pudotti kaikki karvansa. Muutama epämääräinen tupsu siellä täällä aiheuttaa lähinnä säälinsekaista tuijotusta. Mutta tottelevaisuuskisoissa ei turkilla ole merkitystä. Sen ainoan tämän kesän kisan kolmostulos jäi hampaankoloon niin pahasti, että olisin halunnut kokeilla vielä ainakin parit kisat. Mutta pitänee palata asiaan ensi vuoden puolella.
Tara menee vielä erikoisnäyttelyyn, sitten seuraavan kerran kokeillaan näyttelyitä ensi keväänä. Sillä on upea turkki, mutta edelleenkin se on sitä mieltä, että kaikki häntä kopeloivat vieraat ihmiset ovat epäilyttäviä ja niitä pitää varoa.
Puutarhapuolella pettymyksiä toi tämän kesän sää. Liian kuumaa ja kuivaa, hiekkarinteessä oleva iso perennapenkki ei paljoa käsin kannetusta kastelusta parane. Jopa leimut kärsivät kuivuudesta, vaikka alkuviikosta satoi hieman.
Osa viime vuonna istutetuista perennoista on kadonnut kuin tuhka tuuleen, kolmiopenkissä ja terassin edustan penkissä on tyhjiä koloja. Myyriä täällä ei juuri ole, mikä lie ne kukat vienyt. Tänään katkesi taas yksi perenna, suureksi harmikseni isokukkainen lilja, jossa oli monta nuppua. Se lilja on kuin jättimäinen ruskolilja, mutta silti erilainen kuin kohta nuppunsa avaava "normaali" ruskolilja. Olen saanut sen postimyynnistä jonain kaupantekijäisenä, enkä ottanut lajikkeen nimeä ylös. Nyt se kukka on maljakossa, muistuttamassa tämänpäiväisestä kovasta tuulesta.
Kuumuuden takia moni perenna kukki liian nopeasti tai aiemmin kuin yleensä, kukinta on ollut lyhyttä ja intensiivistä. Liiaksi levinneet suopayrtti, kultapiisku, mäkimeirami ja tarha-alpi tunkevat joka paikkaan estämään muiden kasvua tai ainakin hankaloittamaan sitä. Jos joskus perustan vielä uuden puutarhan, sinne nuo eivät tule kuin tiukasti rajatulle alueelle erikseen. Rikkaruohotkin ovat helpompia ja nopeampia kitkettäviä kuin nuo neljä perennalajiketta!
Kommentit
Lähetä kommentti