Fiona, Tara ja Maura itsenäisyyspäivänä 2017. Kuva: Kristiina Kerttula

25.5.2013

Kukkien keskeltä koira-asiaakin

Seuraava blogipäivitys tulee olemaan hyvin värikäs ja kukka-aiheinen, mutta väliin mustavalkoista asiaa.

Noppa kävi eilen silmäpeilauksessa. Epäilen, ettei sen näkökyky ole kovin hyvä ja Addisonin taudilla olisi siihen vaikutusta. Eläinlääkäri sanoi Nopan toisessa silmässä olevan hieman pullistumaa, mutta se on niin pientä, ettei siitä tule virallisiin papereihin merkintää. Mutta Nopan silmät (ja koko muu koira) on jatkuvan tarkkailun alla tehostetusti koko sen loppuelämän, sillä Addisonin tauti vaikuttaa koko elimistöön.

Tänään hain sille lisää lääkettä pissankarkailuun, luultavasti Noppa saa sitäkin loppuelämän ajan. Noppa sterilisoitiin yli vuosi sitten, mutta holtiton virtsan valuminen alkoi vasta Addisonin taudin puhkeamisen myötä. Nopalla on jatkuvan kortisonilääkityksen ja hervottoman turkin takia lähes koko ajan kuuma, joten se juo paljon. Kun se juo paljon, sillä on jatkuva pissahätä. Ja jostain syystä se ei huomaa itse eikä pysty säätelemään virtsaamista. Sitä valuu heti kun se nousee makuulta, etenkin iltapäivisin ja iltaisin. Mutta ei koskaan yöllä ja aamulla, outoa.

Lääkitys vaikutti heti, eli pissalätäköt lattialla hävisivät. Noppaa pissailu ei näyttänyt vaivaavan muuten kuin että sitä häiritsi jatkuvasti märät peppukarvat.

Muuten pullero voi hyvin, vaikkei se ihan entiselleen ole palautunut. Kaikenlaista harrastetaan ja touhutaan, mutta kontrolloidusti. Käydään jopa kerran viikossa agilitya harrastamassa ohjatusti. Vaikka edellisistä agilitykursseista on jo muutama vuosi aikaa, Noppa kyllä muistaa miten esteillä toimitaan. Omistaja ei...

Olin erittäin ylpeä Nopasta ja hieman myös itsestäni kun viime kerralla teimme lähes puhtaan radan ja minä muistin valssiaskeleetkin :) Noppa osaa, mutta kun omistaja antaa vääriä kehon käskyjä ja katsoo minne sattuu, niin ei koira voi tietää minne pitäisi mennä ja miten. Kivaa meillä silti on, ryhmä on pieni ja kouluttajallamme hyviä neuvoja (ja pitkä pinna!).

Hullu Puutarhuri on auttanut minua kasvimaalla ja perennapenkeissä niin, että nukahtaa heti kun liike loppuu. Laitoin Taran sisälle välillä lepäämään, sillä se ei hellitä avustavissa pihatöissään hetkeksikään. Ei siitä mitään tullut, se katseli olohuoneen ikkunasta korvat tötteröllä paheksuen kun ei päässyt mukaani kasvimaalle.

Tänään kiskoin irti marja-aronian toisiinsa takertuneita juuripaakkuja. Kun vihdoin sain ensimmäisen irti, Tara puraisi sitä. Aivan kun se olisi sanonut "Siitäs sait!".

Huomisesta alkaen meillä vauhti kiihtyy taas uusiin ulottovuuksiin, siitä sitten myöhemmin lisää :)


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti