kuva

kuva
Maura tappaa voikukkaa toukokuun alussa

29.7.2012

Viimeiset kuvat Tuusulan kodin pihasta

Tämä teksti on tavallistakin lyhyempi, kirjoitan pimeässä ja tyhjässä työhuoneessa. Vaikea nähdä näppäimiä kun ulkona on jo pimeää ja täältä on viety kaikki pois konetta lukuunottamatta. Myös lamput.

Huomenna viemme loput tavarat koirien ja minun kerrostaloasuntoon ja Juha jatkaa matkaa Hämeeseen remontoimaan meidän tulevaa kotiamme. Puolen vuoden kuluttua pitäisi uuden kodin olla siinä kunnossa että minä ja karvahirviöt voimme muuttaa sinne. Koko talon kunnostus (pihasta puhumattakaan) jatkuu vielä vuosia.

Olen jo harjoitellut koirien kanssa kerrostaloasumista muutaman yön ja parin päivän verran. Ihmeen hyvin karva-akat siellä viihtyvät vaikkei kumpikaan ole kerrostalossa aiemmin ollut kuin pikapiipahduksella. Kun on tutut tavarat, pedit ja huonekalut, ei koiratkaan näemmä kyseenalaista tilannetta. Onneksi.

Talomme uudet asukkaat ja monet ystävistäni ovat kysyneet, tuleeko minulle ikävä taloa. En usko että sitä ikävöin, mutta naapureita, lenkkeilymaastoja ja pihaa kylläkin.

Pari liljakuvaa lisää (kts. edellinen kukkakuvapäivitys)


Pari erilaista asteria

Sinistä leimua ja malvaa

Varaston vieressä mm. malvaa, leimuja, mäkimeiramia, palavaa rakkautta, kultapiiskua jne.

Tumma salkoruusu aloitti kukinnan

Rantakukkaa, suopayrttiä ja väriminttua

Tara riemastui kun ullakolta löytyi Nopan pentuaikainen lempilelu: pehmobordercolllie joka on miltei oikean kokoinen. Minä ehdin tuota lelua jo komentamaan muutaman kerran, niin aidon näköinen se äkkiseltään katsottuna on. Tara on riepottanut lelua ympäri pihaa koko viikon, toisin kuin Noppa pentuna joka kohteli sitä hyvin varoen.

Pitkä perennapenkki, Tara matkalla tarkistamaan rikkaruohotilannetta (tai katsomaan olisiko siellä heinää jota voisi mutustella ja oksentaa ne sitten lattialle..)

22.7.2012

Bordercollie- ja kelpieleiri 6.-8.7.2012

Painelin  rikesakon rajoilla torstai-iltana 6.7. Hartolaan, Anita Korholan ja Sanna Hyytiäisen järjestämälle bordercollie- ja kelpieleirille. Kolme päivää lähes 60 leiriläistä harrasti koiriensa kanssa hakua, tokoa, agilitya, jälkeä etc.

Muut olivat tulleet paikalle jo aikaisemmin illalla, minun jälkeeni tuli vielä huonekaverimme Pia ja ihana Suri. Noppa rrrrrakastaa Piaa ja Suri on niin joviaali ja tasapainoinen koira, ettei tarvinnut huolestua koirien yhteiselosta kuumassa ja aika pienessä huonetilassa. Tosin huoneissa emme ehtineet olla kuin yöt ja ne hetket kun kävimme treenien välissä syömässä. Muu aika meni meillä metsässä ja sunnuntaina tokokentällä, Pia ja Suri olivat jälkeä harjoittelemassa ja agilitya treenaamassa.

Noppa pusutteli Pian joka välissä, miltei kävi jo sääliksi Piaa (etenkin aamuisin kun Noppa herätti herkällä aamupesulla :)

Viimeisenä leiripäivänä hakuryhmäläiset erottuivat muusta porukasta selvästi: he eivät olleet kärvähtäneet helteessä (vaikka tuskaisen kuumaa oli metsässäkin hyttysten ja paarmojen seassa) ja heillä oli seudun hiekkaisimmat autot! Hakuharjoitusten maastot sijaitsivat reilun 12 kilometrin päässä majoituksesta, rouheasti pöllyävien sorateiden varrella. Omasta autostani löytyi hiekkaa sisätiloista parin muhkean hiekkakakun verran ja matkalla leiriltä mökille sain ohiajavilta pitkiä katseita hiekkakuorrutettuun autooni.

Metsässä oli rankkaa ja mukavaa, vaikka välillä tunsin itseni aika tumpeloksi sekä Nopan kanssa että maalimiehenä. Paljon on vielä opittavaa, tosin Noppa taitaa oppia nopeammin kuin minä..

Kiitos Hannalle erinomaisesta hakukoulutuksesta sekä kaikille ryhmäläisillemme! Oli mielenkiintoista ja innostavaa seurata motivoituneita nuoria ja vähän vanhempia koiranomistajia, innokkaita ja oppivaisia koiria ja rautahermoista kouluttajaamme Hannaa!

Olen todella ylpeä muka-moottorittomasta pullero-Nopasta, joka yllätti minut monta kertaa. Sehän toimii! Alkukankeuden jälkeen sillä oli selvä käsitys siitä, miten maalimiehet löytyvät. Maalimiehen ilmaisua emme ole vielä harjoitelleet lainkaan, joten Noppa keskittyi vain etsimiseen.

Esineruutua emme ole koskaan tehneet oikeasti, olen joskus tuttuja esineitä viskellyt nurmikolle ja käskenyt Nopan etsiä niitä. Olin varma että se otti ruudun kuntolenkin kannalta kun se ampaisi metsään, mutta ihmeekseni se toi kolme esinettä! Tosin se rykäisi ne Hannalle tai avustajalle, mutta se näytösmäinen käytös ei ole ongelma. Toivottavasti...!

Noppa yllätti minut myös lauantai-iltana leikkimielisissä leiriolympialaisissa. Koira, jota olen aina pitänyt aika huumorintajuttomana, otti ilon irti kisassa ja noutokapulan sijaan kävi hakemassa kentältä pallon, jota se esitteli nauravalle yleisölle eikä ollut moksiskaan minun komennoistani. Mitä enemmän yleisö sille taputti ja huusi, sen lujempaa se juoksi pallo suussa ympäri kenttää. Auta armias jos se päättää kokeilla vastaavaa pelleilyä tokokisoissa!

Siinä missä Tara on tosikko työskennellessään ja yrittää aina parhaansa, Noppa pohtii kannattaako sen tehdä ja mitä. Kaikki kivat jutut (kuten haku ja esineruutu ja tokossa nouto jne.) se tekee mielellään, mutta jos toiminto ei ole sen mielestä hyvä juttu niin sitten se harkitsee, kannattaako sitä tehdä. Ruutuun meno on yksi sellainen.

Siihen saimme hyviä ohjeita ja apua sunnuntaina tokotreeneissä. Muutama juttu tehtiin hieman eri lailla kuin ennen ja kas: koirahan toimi! Taran kanssa saimme apuja myös, niihin (kuten yleensä kaikkiin) ongelmiin syynä olen minä. Eli koulutettiin pääasiassa minua, ei koiria. Varsinkin Taran kanssa täytyy olla varovainen kun sillä on raivostuttavan hyvä muisti etenkin negatiivisten asioiden muistamisessa.

Valtavasti kiitoksia leirin järjestäneille kukkahattutädeille: rankkaa oli, mutta kannatti!

Hakuryhmästämme, kukkahattutädeistä ja sunnuntain tokoryhmäläisistämme löytyy kuvia täältä

Nopan lähetys

Sinne se menee, yhtä lujaa pinkoen kuin muutkin innokkaat hakukoirat!

Kouluttajamme Hanna lähettää Heimon (Briskness Indiana Jones)

Piggyland' s Elton eli Viva yksi ryhmäläisistämme

Noppa esineruudussa, intopinkeänä löydettyään taas yhden esineen (oli näemmä pikkulapsen kenkä)

Dreamoor Stass Allie, eli Hertta (Hertta-hellyyttävä :)

Tara seurasi tarkkana jokaista tokoryhmäläisemme opetusta. Toivottavasti se oppikin siitä jotain...!

Noppa otti tirsat tokokentällä. Kaksi päivää metsässä hakuillessa helteessä vei voimat omistajaltakin.

Tara

"Siis ihan oikeasti? Tuonne ruutuunko olisi mentävä?"

Ihanat kukkahattu-leiriemännät Anita ja Sanna. Anita demostroi leiriolympialaisten tehtäviä, Sanna kertoo säännöistä.


18.7.2012

Mökkeilyä

Lyhyt kesäloma muuttojen välissä meni enimmäkseen sadetta pidellessä mökillä.

Noppa sai taas jokakesäisen kutisevan ihottuman järvivedestä, eli sen harmiksi uinnit jäivät vähäiseksi. Tara selvisi (ihme kyllä) telomatta itseään koko aikana. Taisi olla ensimmäinen loma jolloin Taraa ei tarvinnut paikata tai viedä muuten vain eläinlääkäriin. Ehkä kymmenen vuoden kuluttua voin jo rentoutua sen kanssa mökillä!

Viileä sää takasi sen, että emme tukahtuneet helteeseen ja jaksoimme tehdäkin jotain. Siis kaikkea muuta kuin treenata, vaikka sitäkin piti tehdä... Lomailimme senkin suhteen!

Noppa syö mustikoita rinteestä

Tara odottaa saunan terassilla milloin Noppa tulee laiturille (ja syöksyy sitten Nopan perään).

Noppa putsaa isoa jugurttipurkkia. Huomatkaa likainen ja tee-se-itse -amputoitu ankkalelu. Se on tosi kestävä, perintöä Wilma-corgimme ajoilta!

Märkä borderlollie sadelenkin jälkeen

 Tara uudella pedillä (Finlaysonin tehtaanmyymälässä oli alennusmyynti, piti ostaa jotain koirillekin...). Taran väsymys näkyy korvien asennosta: ne harittavat sivulle :)

Noppa vakiopaikallaan, sohvalla pää tyynyjä vasten.

17.7.2012

Liljan kukka lumivalkoinen... ei kun siis monta eri väriä!

Liljat aloittivat kukinnan, vihdoinkin.

Vain yksi lilja kymmenistä joutui liljakukkojen syömäksi, sekin oli ruskolilja. Hämmästyttävää, yleensä liljakukot jättävät rusko- ja tiikerililjat rauhaan.

Liljakuvasatoa nykyisen ja tulevan kodin pihoista. Kuvissa on vain osa kukkivista liljoista, sillä tämän kesän hittisää eli sadekeli haittasi kuvausta.








1.7.2012

Työnjohtaja väsähti ja lopulta Tarakin

Viikonloppu meni fyysistä työtä tehdessä. Lauantai kokonaan tulevassa kotipaikassamme, sunnuntai pakatessa nykyisessä kodissa.

Lauantain pihatöissä uuden kodin pihassa Noppa suoritti työnjohdollista valvontaa eli loikoili lähelläni ja välillä oli sikeässä unessa. Sitten se haki Taraa leikkimään - ja meni sen jälkeen takaisin pehmeälle nurmikolle maate. Tara touhusi mukanani herkeämättä, kuten aina.

Tänään kävimme Viljaa leikittämässä. Taralla tuntui kahden edellisen päivän menot eikä se jaksanut riehua niin paljoa kuin ikiliikkuja-Vilja olisi halunnut. Mutta pahimmat energiat taisi Viljaltakin kulua puolentoista tunnin leikkimisessä ja juoksemisessa.

Toiset ahertavat, toiset ottavat rennosti..

Noppa seuraa Taran ja Viljan juoksemista

Noppa pyytää Taraa leikkimään, Tara on oitis valmis. Vilja seuraa taustalla.

Kaverukset Vilja ja Tara. Huomatkaa haaveileva pullero makoilemassa taustalla..