kuva

kuva
Maura tappaa voikukkaa toukokuun alussa

31.7.2011

Välillä kukkakuviakin

Tänä kesänä on puutarhainnostus ollut hieman alamaissa. Myyrien tekemät tuhot risovat niin, ettei huvittaisi juuri mitään uutta ostaa tai hankkia. Kun vielä kuivuus on vaivannut jo kolmatta kesää, on puutarhainto koetuksella. Illat menevät sadevesiastioita tyhjennellessä kannulla.

Viime viikolla kun kitkin kukkineita ukonkelloja kolmiopenkistä, pöllähti sieltä lauma raivostuneita maa-ampiaisia. Vieressä on nurmikossa isoja kohtia joissa ei kasva mitään, koska pintakerroksen alla myyrien onkaloita. Kummatkin eläimet ovat sellaisia, joita en kukkapenkkeihini halua.Vaikka ampiaiset hyödyllisiä ovatkin, siitä pesästä ne saivat häädön.

Kuivuudesta ja kuumuudesta huolimatta jotain sentään kukkii. Viime viikolla aukesivat keväisiltä puutarhamessuilta ostamani päivänliljat (joista taas yhden kukkavarren katkaisin vahingossa itse). Sen sijaan yksikään viimevuotisista isoista päivänliljoista ei kukkinut. Ne tekivät vain nihkeästi muutaman lehden ja siihen jäi.

Kuvat ovat otettu viikko sitten, 22.7.

Päivänlilja Bela Lugosi ja erivärisiä leimuja
 Päivänlilja Bela Lugosi, puutarhamessuilta ostettu
 Sinertäviä leimuja
 Pinkki leimu
 Oranssi lilja, myös puutarhamessuilta ostettu
 Kultapallo
 Yksinkertainen kultapallo? En tiedä mikä muukaan voisi olla. Enkä tiedä, mistä se on keskelle leimuja putkahtanut. En tietoisesti ole sitä hankkinut ja istuttanut.
 Clematis Jackmannii kukkii pitkään ja hartaasti. Tosin paljon matalammalla kuin viime vuonna, koska ylin osa paleltui talvella.
 Yli metrin korkea dahlia Kelvin Floodlight (jonka koirat katkaisivat juoksuhepulissaan viime vuonna, tänä vuonna se on säilynyt toistaiseksi ehjänä).

24.7.2011

OravaTV:ta pitäisi säätää ja karvanorppa vadelmapuskassa

Kävimme viime viikolla hieronnassa, ts. Noppa ja Tara kävivät. Minäkin tarvitsisin, mutta en saa aikaiseksi mennä itseäni hoidattamaan.

Tara oli juuri niin jumissa kaiken koheltamisensa jälkeen kuin arvelinkin. Kaksi kertaa autoa päin ja sitten se iso törmäys viime maanantaina johonkin, josta lähti sen osa naamaa mukaan. Se naamahaava (ts. kadonnut pala naamasta) paranee hyvin, mutta on siinä hoitamista. Toivottavasti arpi jää pieneksi tai häviää lähes kokonaan.

Noppa oli rento ja joustava, se ei revittele (ainakaan ilman hyvää syytä toisin kuin Tara) eikä hötkyile turhaan muutenkaan. Mutta niskat sillä oli hieman jumissa. Syy selvisi pian: OravaTV:n katselu. Liian pitkiä aikoja ylöspäin tuijottaen. Käy niskoihin.

Viikonloppuna mökillä Noppa nautiskeli uimisesta, Tara karjui laiturilla sitä takaisin tai ui perään paimentaen Nopan takaisin rantaan. Hirveän koirakiroilun kera kummaltakin. Tara ei uskalla uida pitkälle Nopan perään ja Noppaa ärsyttää suuresti kun Tara yrittää ohjata sen takaisin rantaan jos vain ehtii ajoissa Nopan rinnalle.

Vieraileva tähti Roy juoksutti Taraa hiekkatiellä ees taas. Ei Taran yllytykseen paljoa tarvittu. Jos ne kaksi hömelöä eivät juosseet, niin paimensivat toisiaan. Ja välillä leikkivät.

Noppaa ei moinen riekkuminen kiinnostanut, se riemastui löydettyään vadelmapensaita ja kypsiä marjoja. Maiskutuksesta ja tuhinasta päätellen hyviä olivat.

Roy ja Tara seuraavat laiturilta Nopan uimista. 
Tara ui Nopan perään ja saavutti sen, mulkaisee vielä minua ennen kuin paimentaa Nopan rantaan.
Noppa mökkivahtina. Tara vahti rantaan menevää polkua.
Karvanorppa-Noppa saalistaa vadelmia.


"Tjahas, mitä täältä puskasta löytyy..."
Tara ja Roy ja juoksuhepuli. Noppa paheksuu vieressä.
Tara ja Roy ja onnellinen olo hepulien jälkeen...

18.7.2011

Tapaturma-Tara, tuleva Arpinaama-Tara

Sarjassamme "Nitroa naamaan heti aamusta": olin lähdössä töihin, koirat olivat lenkitetty ja vielä päästetty pihalle ennen kuin lähden. Kaikki kolme tulivat nätisti sisälle, ei mitään Suuria Tunteita. Niitä ei olekaan kun Roy on nuori uros ja meidän jengissä se alimmainen. Noppa ja Tara eivät rähise keskenään muutenkaan.

Vilkaisin Taraa ja meinasin saada slaagin samantien. Sen naamasta puuttui miltei kahden euron kokoinen pala kuonon päältä, aivan silmän läheltä. Tara ei ollut moksiskaan, lähinnä hätääntyi minun sätkystäni. Tutkin vamman ja totesin, ettei sille voi muuta kuin putsata ja estää tulehtuminen. Ei ollut mitään ommeltavaa.

Mojova arpi siihen jää. En edes halua tietää mitä päin ja miten Tara on pihassa juossut.

Kuvaa ei ole eikä tule. Riittää, että voin itse pahoin joka kerta nyt Taraa katsoessa.

17.7.2011

Kolme karvakorvaparia mökillä

Mökkiviikonlopuksi oli kaikenlaista tehtävää tiedossa, mutta se meni minun osaltani päänsärkyä potiessa ja kolmen koiran touhuja seuratessa. Laumamme vierailija bortsupoika Roy piti huolta Taran liikunnasta. Kahden nuoren (yhteenlaskettu keski-ikä 2,5 vuotta) paimenkoiran hölmöilyjä seuratessa mökkiviikonloppu sitten menikin. Roy ja Tara paimentavat toisiaan ja mitä toinen tekee, toinen seuraa perässä.

Roy puljasi itsekseen rannalla, Noppa kävi vain luvan kanssa uimassa ja Tara sinkoili juoruamaan minulle, että Roy saa kahlailla vaikka hän ei.

Kotipihalla Tara avusti minua pihatöissä ja Roy paimensi Taraa. Noppa istui vakiopaikallaan oravaTV:tä seuratessa. Mökillä on sen mielestä harmittavan vähän noita paheksuttavia säksättäjiä.

Noppa huomasi kalliolla variksen ja lähti katsomaan sitä lähempää
Tara ja Roy singahtivat vauhdilla perään (ymmärtämättä miksi ja minne Noppa menee, mutta perään oli päästävä).
Noppa juoksi kalliolle yksin, muut jäivät jo matkasta.
Varis oli lentänyt pois jo siinä vaiheessa, kun Noppa pääsi perille.
Kaverukset (eivät komennossa, vaan pysähtyivät tuohon kesken toheltamisen)
Noppa haikaili yhä varisten perään...
Illalla sitten nukutti, sohvalla omalla lempipaikalla
Ramaisi rankasti!
Kotipihalla Noppa kuulostelee auki olevaa oravaTV:tä ja Roy tutkii mitä Tara on syönyt
Roy maastoutuu, Tara tekee leijonakaarroksen hypyn kera
Taralla kaikki jalat ilmassa, Roylla takajalat vankasti maassa :)
Taralla takajalat ilmassa...
Tuplahymy
Köydenvetoa
Sprintti mökillä poispäin....

...ja samalla vauhdilla takaisin!

12.7.2011

Liljoja, unikkoja ja mustavalkoinen paimentolaismatto nurmikolla

Puutarhamessuilta ostetut loput liljat aukeavat vähitellen.



Pitkän perennapenkin toista päätyä
"Kertakäyttöunikko" eli keväällä ostetun siemenpussin satoa
Väriminttua
Helokki kukkii viikkoja ja loistaa keltaisena kilpaa auringon kanssa.
Dahlia
Astereita
Päivänhattu
Noppaa ramaisi. Tara yritti leikittää sitä ja totesi ettei se onnistu. Jäi sitten Nopan viereen kuin vahtimaan sitä varmuuden vuoksi.

11.7.2011

Täysillä päin

Ei huolta siitä, että pitäisi treenata Taran kanssa joskus voittajaluokan liikkeitä. Ikinä ei sinne asti päästä, koska joko se ei ole enää hengissä tai sillä ei ole enää aivosoluja (niitä vähäisiäkään) jäljellä. Sen verran tehokkaasti se niitä aivosolujaan tuhoaa päätään telomalla.

Perjantaina olimme lähdössä tokotreeneihin ja Tara oli menossa autoon. Se ei malttanut katsoa, onko takaluukku auki tai kuunnella, annoinko luvan mennä autoon. Juoksi sitten täysillä päin takaluukkua. Se jysäys kuului ja takuulla myös tuntui.

Eilen olimme lähdössä hakutreeneihin (Tara oli mukana turistina) ja taas sama juttu: ensin juostaan päin autoa ja sitten vasta kuunnellaan käskyä. Maailman viisain koirarotu, jep jep.

Nopan ilme oli näkemisen arvoinen kun se tuijotti Taraa "Tomppeli".

Noppa odottaa rauhassa, kunnes takaluukku on kokonaan auki ja pohtii asiaa hieman. Sitten se hypähtää arvokkaasti autoon. Tara juoksee suuna päänä jarrua tuntematta ja kolahtaa usein tavaratilan ja matkustamon väliseen ritilään. Tai sitten siihen takaluukkuun.

9.7.2011

Käytiin näytelmissä

Nopan ja Taran viime näyttelykerrasta on kulunut yli vuosi, liian kauan. Siis esiintymisen kannalta. Kummatkin tokoilivat tänään Hyvinkään näyttelyssä eivätkä esiintyneet edukseen. Mutta ei ollut kehumista minunkaan esittämistaidoissani, ihan kuin ensimmäistä kertaa olisin ollut näyttelykehässä. Pölhöilystä huolimatta olen hyvin tyytyväinen kummankin tulokseen.

Tara sai erittäin hyvän (se sininen nauha nykyään). Arvostelu oli juuri niin kuin pitikin ja tuomari sakotti ymmärrettävästi hännänkannosta (Tara nostaa sen kehässä komeaksi kaareksi).

Olin positiivisesti yllättynyt Taran suhtautumisesta tuomariin (=vieraaseen ihmiseen). Tara ei väistellyt eikä halvaantunut kauhusta tuomarin tutkiessa sitä, kuten se teki vielä reilu vuosi sitten. Taisi olla sen ensimmäinen näyttely, jossa ei arvostelussa ollut mainintaa  tarvitsee lisää itseluottamusta tms.! Harjoittelu, ikä ja kokemus alkavat tuottaa tulosta (no, reilut kaksi vuotta on aikaakin kulunut)!

NoppaJyrä oli ainoa valioluokan narttu. Se sai erinomaisen, ei kuitenkaan sertin arvoista (SA), eli ei päässyt paras narttu -kisaan. Se oli tuomarin makuun liian isokokoinen.

Näyttelyssä oli leppoisa tunnelma ja helteestä huolimatta viihdyimme erinomaisesti. Kiitos siitä Ossin omistajalle Sannalle ja Evalle sekä Myy-kakaralle.

Nopan ja Ossin pentu Myy tuli katsomaan mammakoiran esiintymistä ja tottumaan näyttelyhälinään. Taran mielestä kakaran kanssa oli kiva leikkiä ja niillä oli ihan omat hammaspainit kehän reunalla.

Myy on suloinen, nätti pentu. Siitä tulee pienempi kuin emästään ja takuulla nätimpi. Ja takuulla yhtä hurmaava ja omanlaisensa koirapersoona.

6.7.2011

On niin hikiki!

Helle uuvuttaa koiratkin. Tai no, siis Nopan. Kun Tarasta puuttuu edelleen se off-nappi.

Se avusti pihatöissä illalla uutterasti sillä aikaa kun Noppa nukkui koivet oikosenaan särkyneen sydämen alla.
Noppa, Taran oravalelu ja puska
 Pitkän perennapenkin toinen pääty ja kuivunut rinnenurmikko
 Turveharkkoreunuksen linjana olleen narun voisi kai jo poistaa..