Fiona, Tara ja Maura itsenäisyyspäivänä 2017. Kuva: Kristiina Kerttula

10.4.2011

Ristiriitaisia tunteita

Tänään oli rotuyhdistyksemme järjestämä match-show ja möllitokokisa Helsingissä.

Koska tokokisa oli epävirallinen ja siten hieman leppoisampi kuin viralliset kisat, ilmoitin Taran sinne. Mietin, että parempi kokeilla siellä kestääkö Taralla pää kisatilannetta. Ilmoitin myös Nopan avoimeen luokkaan.

Kisat alkoivat avoimella luokalla, jossa oli vain 5 osanottajaa. Tein yhden perusvirheistä jo ennen kisoja: Nopan kanssa ollaan treenattu avoimen luokan liikkeitä toista vuotta ja tiesin, että se osaa ne hyvin. Väärin.

Se, että koira osaa liikkeet, ei tarkoita sitä, että se menestyy kisoissa.

Noppa muuttui veteläksi lahnaksi sillä hetkellä, kun astuimme kehänauhojen sisäpuolelle. Mitä enemmän liikkeet menivät pipariksi, sen kireämmäksi pinnani meni ja sen hitaammin (tai ei ollenkaan) Noppa liikkeet teki. Jos se olisi osannut, se olisi näyttänyt keskivarvasta.

Kolmostulos, 111,5 pistettä. Itse en olisi antanut sitäkään pistemäärää. Hävyttömän ala-arvoinen suoritus, meiltä kummaltakin.

Syitä on monia, tässä kolme niistä: 1) minä 2) minä 3) Nopan lähestyvät juoksut.

Nopalta jää viralliset kisat väliin niin kauaksi aikaa, että otetaan koko paletti uusiksi. Siihen saattaa mennä toiset pari vuotta.

Tara-torvelon olin valmis myymään eilen iltalenkillä kenelle tahansa vastaantulevalle. Sillä kilkkasi taas päästä katuosuudella, vaikkei ketään tullut vastaan.  Maanisen, pehmeän ja hermostuneen koiran kanssa lenkkeily ei ole rentoa eikä mukavaa.

Toisaalta Tara on kaikessa rasittavuudessaan myös ihastuttavan yksinkertainen: asiat ovat sille simppeleitä tai sitten eivät. Tokokisoja se luuli harvinaisen kovaäänisekis (skeittirampit kehän vieressä)  ja osanottajamäärältään isoksi (yli 200 paikalla ollutta koiraa omistajineen) treenitilanteeksi (!).

Koska minulla ei ole sen kanssa mitään menetettävää eikä odotuksia, meidän suorituksemme onnistui hämmästyttävän hyvin. Tara teputteli liikkeet niin hyvin kuin osasi ja jälleen kerran minä olin se, joka niitä mokasi. Ykköstulos, 182 pistettä ja 19 alokasluokan koiran joukosta kolmas.

Ennenkaikkea: sillä oli kivaa, se ei juossut pakoon ketään (ei edes tuomaria), ei kilahtanut eikä singahtanut ulos kehästä! Siitä hyvästä uskallan varovaisesti toivoa, että sen voisi viedä virallisiinkin kisoihin.

Paikalla oli myös turistina Nopan poika Noki, ihana sininen riiviöpentu. Tara oli taas innoissaan Rölli-bortsusta, olisi lirkutellut Röllille myös palkintojenjaossa. Röllin ja Riikan hieno suoritus toi heille ykköstuloksen, he olivat toiseksi paras koirakko alokasluokassa.

Illalla vein Nopan oman kerhomme treeneihin. Väärin.

Väsynyt, anti-motivoitunut koira ja ärtynyt omistaja ei ole hyvä yhdistelmä. Ei niitä virheliikkeitä siellä ainakaan parannettu.

Päivän anti oli harmia ja ärtymystä Nopan suorituksesta, toisaalta iloa ja onnistumisen tunnetta  Taran suorituksesta ja käytöksestä (se oli ihan kuin oikea koira!). On sen kanssa tullut tehtyä töitäkin...

Onnistunut päivä, tuli opittua taas paljon asioita.

2 kommenttia:

  1. Heh, vai että "näyttää keskivarvasta" :)
    Taralla meni kyl tosi hyvin! kyllä sä sen Nopankin vielä ruotuun saat, varmastikin!

    VastaaPoista
  2. Onnea hienosta suorituksesta Taran kanssa! (:

    VastaaPoista