Mustavalkoista menoa

Noppa se on hyvin varma siitä, että pentuja on tulossa. Paljon. Ja ne tarvitsevat oikeanlaista ravintoa. Paljon. Nopan mielestä oikeanlainen ravinto tarkoittaa kaikkea muuta kuin kuivamuonaa ja Yrjölän puuroa (sen vakioruokaa). Oikeanlainen, tiineen nartun (...) ruokavalio koostuu sen mielestä mm. broilerinluista ja -nahasta, sekä kaikenlaisista herkuista. Olen aina kehunut, että meidän koirat eivät varasta pöydältä. Yhden ainoan kerran Noppa on ottanut pöydän kulmalla olleen dentastix-herkkuluun, koska sen mielestä ne kuuluvat koirille, ei ihmisille. Perjantaiaamuna kuulin keittiöstä rutinaa. Menin katsomaan, Noppa söi tyytyväisenä keskellä keittiön lattiaa roskiksesta varastamiaan broilerinluita. Tara tuhisi vieressäni hyvin tuohtuneena (" MINÄ en IKINÄ tekisi TUOTA!"...). Jälkiruuaksi kurinpitotoimenpiteiden jälkeen se sai Sirpan ohjeiden mukaan säilykeparsaa (kun parafiiniöljyä ei siihen hätään ollut). Sirpa ehdotti kermaviiliä tms. kyytipojaksi jotta se söisi pa

Kohta ne ovat taas täällä: lumi ja lumimöröt. Ja lumimörköjen jahtaaja. Nämä kuvat ovat otettu kännykällä viime talvena. Kuvissa on Noppa lumimörköprojektissa, umpihangessa parinkymmenen asteen pakkasessa metsässä. Ei tunnu kylmä eikä haittaa hanki!

Pieni episodi lomamme ajalta, jolloin koiramme olivat lenkillä vanhempieni kanssa. Isäni ja äitini olivat kävelleet koirien kanssa metsän läpi sellaiseen suuntaan, jossa en ollut heidän kanssaan käynyt. Eli vanhemmilleni täysin vieras suunta ja paikka. Isäni meinasi jo hermostua, kun maisema vaihtui peltoaukioksi jossa kaukana näkyi talo, eikä ollut tietoa missä suunnassa kotimme oli. Äitini sanoi koirille: "Mennään kotiin ". Noppa ja Tara mulkaisivat heitä (" Nyt jo? Puoli metsää vielä tutkimatta!") - ja lähtivät kävelemään. Vanhempani seurasivat perässä ja päätyivät kotikadullemme koirien johdattelemana. Kai ne jotain puhetta sitten (joskus) ymmärtävät, nuo meidän karvaiset opaskoiramme.

Juuri kun pääsin kirjoittamasta, ettei Noppa hötkyile juoksujensa tai mahdollisten tulevien pentujensa kanssa, niin... Noppa kieltäytyi iltaruuasta. Kerrassaan outoa käytöstä siltä. Ihan sama, jos  Tara lopettaisi päättömän kohkaamisensa lenkillä. Siis hyvin poikkeuksellista. Taralla on taas " mä en kestä jos en saa huomiota ihan just NYT " -vaihe. Ja pidot sen kuin pahenee tästä eteenpäin..

Kummatkin koirat nimittäin. Taas. Tai siis Tara taas. Tara teki toukokuussa juoksuja, aivan ajallaan. Sitten jostain syystä se päätti, että ei vielä ja lopetti alkaneet juoksut kuin seinään. Kesäkuussa se aloitti uudelleen, mutta ei osannut lopettaa niitä. Juoksut vaan jatkuivat ja helteet myös. Käytiin eläinlääkärissä pari kertaa kohtutulehduksen pelossa, onneksi turhaan. Eläinlääkäri suositteli Taran sterilisointia ja olimme ehdottomasti samaa mieltä. Olisin leikkauttanut sen jo aiemmin, mutta piti odottaa, että sen hormonitoiminta tasoittuu. Hah... Nopan juoksujen piti alkaa elokuussa, mutta jostain syystä se panttasi niitä lokakuulle asti. Sen ainoan kerran, kun niitä juoksuja odotettiin hartaasti! Noppa on astutettu viime päivinä, pentujen pitäisi syntyä jouluna Borderiinan kenneliin. Vaikka Noppa on hyvin vähäeleinen myös juoksuissaan (ei mitään suuria hormoneista johtuvaa hössötystä tai innokkuutta), on Tara ollut Nopan juoksuista hyvin kiinnostunut. Niin kiinnostunut ja

Hihittelin lukiessani erilaisia koiranomistajien blogeja, joissa kuvailtiin koirien luonteita erilaisilla kehuvilla adjektiiveilla. Hihittelin siksi, että omat kuvailuni koiristani ovat aika erilaisia kuin niissä blogeissa. Tara on kolmella sanalla helppo kuvailtava: huomionkipeä rakastettava sähköjänis . Nopan luonnetta on hieman vaikeampi kuvailla lyhyesti. Ehkä syntymävanha itsenäinen plussapallo olisi aika lähellä. Noppahan on aina ollut oman arvonsa tunteva, eikä lähelläkään ole niin ihmisten perään eikä huomion perään kuten Tara. Noppa ilmoittaa, milloin häntä voi rapsuttaa. Ja se plussapallo: kaikki meillä käyneet tietävät mitä se tarkoittaa. Kun Nopalle mieluisa ihminen lähestyy (jos mahdollista, mahdollisimman paljon ihoa näkyvillä, kuten esim. shortseissa kesällä) niin se "plop plop" ääni alkaa kuulua saman tien... Noppa on edellisessä elämässään ollut kameleontti, niin pitkä ja tehokas sen kieli on. Jos paljasta ihoa ei ole nuoltavissa, Noppa nuolee innostuksi

Tara on avustanut taas ahkerasti pihatöissä. Niin ahkerasti, että sillä menee hartiat ja niskat jumiin. Myös sen selkälihakset ovat kovilla "paimennusasennossa" pitkään olemisesta. Tara kävi hieroja-Kirsin luona myös oikuttelevan takajalan takia. Luulin, että sillä on jalasta revähtänyt lihas (ei mitään uutta), mutta luultavasti jänne on kipeytynyt jostain syystä. Sitäkään en ihmettele. Enemmän olisin hämmästynyt siitä, että sillä olisi paikat kunnossa vaikka onkin nuori koira. Mutta kun se uhmaa fysiikan lakeja päivästä toiseen, niin ei se kroppa kaikkea kestä. Kai se jossain vaiheessa oppii koordinoimaan itseään paremmin. Kunhan löytäisi ne jarrut nyt ensin..

Omista koirista. Bordercollien väittäminen maailman älykkäimmäksi koiraroduksi tuntuu välillä aika utopistiselta kun katsoo omien koirien toilailuja, mutta silloin tällöin väittämässä saattaa olla jotain perääkin. Koko päivä oli ollut touhua täynnä: Tara avusti puutarhatöissä Juhan vanhemmilla ja Noppa & Tiki pitivät jöötä turhan uteliaalle pyreneittenmastiffille, joka yritti tontille. Samalla tuo merkkaileva kaksikko pissasi tontin joka mahdollisen kulman ja puskan, kummatkin jalkaa nostaen ja raivoisasti potkien.. Meno- ja paluumatkalla Tara toimi apukuskina, kuten aina. Pää pyöri kuin hyrrällä sen seuratessa vastaantulevaa ja ohi ajavaa liikennettä. Leksa nukkui takapenkillä ja Noppa & Tiki yrittivät levätä Taran kohelluksesta välittämättä. Päivän touhotuksesta huolimatta illan treenit sujuivat erinomaisesti. Tara oli todella reipas ja osaava. Se teki kaiken minkä osasi ja yritti parhaansa. Se ei jaksa kauaa, mutta sen minkä se tekee, se tekee täysillä. Noppa oli tre