Fiona, Tara ja Maura itsenäisyyspäivänä 2017. Kuva: Kristiina Kerttula

21.9.2010

Kesän viimeisiä kukkijoita

Kesän vihoviimeiset kukkijat taitavat olla syysvuokon lisäksi loput dahliat, jotka kasvattivat vain lehtiä ja vartta. Ne eivät ehdi millään avata edes osaa nupuista ennen ensimmäisiä hallaöitä. Hyvänä kakkosena myöhästelijöissä ovat jokavuotiseen tapaan syysasterit, jotka kukkisivat kai joskus joulukuun puolessavälissä jos säät sen sallisivat.

Sitten mattimyöhästen listalla tulevat loput gladiolukset, joista onneksi suurin osa (siis niistä muutamista jotka vaivautuivat kukkimaan) on kukintansa tehnyt. Tämä ihana sininen sinnittelee yhä, on kukkinut jo pari viikkoa ja jatkaa vielä toisen mokoman ellei hallayö yllätä.


Yhteen ruukkuun gladiolusten kanssa olin tyrkännyt muitakin sipulikasveja, joiden ajattelin olevan sellaisia, joista tuskin tulee mitään. Tuli sieltä jotain. Tämä esimerkiksi, josta ei ole aavistustakaan mikä se voisi olla...


Alkusyksyn yllättäjä oli yksinäinen kruunuvuokko. Se pukkasi kauniin punaisen kukan syyskuun alkupuolella, yli 2 kuukautta muiden jälkeen. Hivenen hidas tapaus!


Syysvuokko (en tiedä mikä lajike tuo niistä on) riehaantui täysin. Viime syksynä se vielä pohti kukkiako vai ei. Tänä kesänä se alkoi pukata lehtiä niin, että niiden varjoon ja alle jäi muutama muu perenna. Nyt se kukkii ja tuuppaa uusia nuppuja lisää. Syysvuokot ovat kuulemma hankalia saada kasvamaan ja hivenen nirsojakin. Joku unohti tälle tapaukselle kertoa siitä. Se kasvaa kuivassa hiekkarinteessä johon paistaa kesällä kuumasti.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti