Viis marrashorroksesta ja pari pentukuvaa

Kuinka harmittavaa että talvi tulee. Jokainen joulufriikki riemastuu lumesta, mutta meille se tarkoittaa vain sitä että jälkitreenit loppuvat. Iltaisin ei pimeässä näe tehdä mitään (kuten katsoa eteensä otsalampusta huolimatta -> kaatua niin että polvi pyörähtää ympäri nivelsiteet revähtäen) eikä viikonlopun harvoista valoisista tunneista ole juuri iloa ollut. Sen verran niistä on kuitenkin piisannut että esineruutua ollaan tehty aika onnistuneesti. Paitsi tänään kun Fionan sisko Usva tuli käymään eikä Fiona osannutkaan esineruutua. Lainkaan. Ei ole kuulemma kuullutkaan moisesta, ainakaan yhden esineen jälkeen.

Polvivamma haittasi liikkumistani pahasti reilun viikon ajan ja koirilla oli sangen tylsää. Piti perua Dobo-tunnitkin, onneksi päästään lähiaikoina Nopan kanssa taas jumppapalloilemaan kun polvi paranee.

Noppa kävi puolivuositarkastuksessa Addisonin taudin takia Lahden Univetissa tietävän ja taitavan Seppo Lambergin luona. Helpotukseni oli valtaisa kun Nopan veriarvot olivat hyvät ja toisessa munuaisessa oleva kysta ei ole kasvanut, eli tauti on hallinnassa ja lääkitys onnistunut. Näyttää jopa siltä että Noppa voisi elää normaalin bordercollien elinajan Addisonin taudista huolimatta, itkuhan siinä meinasi ilosta tulla. Taudin diagnoosin jälkeen aikoinaan Nopalle ei uskallettu luvata vanhuusikää lainkaan.

Mummokoira punnittiin eläinlääkärissä, ihmetyksekseni se on laihtunut. Painoa oli enää 24,4 kiloa, kilo vähemmän kuin viime keväänä. Kohta se alkaa olla normiuroksen painossa :)

Nopalla oli taas virtsatientulehdus johon se söi parin viikon ajan antibioottia ja Univetissa otettiin kontrollinäyte varmuuden vuoksi. Onneksi otettiin, sillä sekä lääkärin että meidän yllätykseksi tulehdus oli yhä voimissaan. Noppa ei ole oireillut millään lailla, se on ollut pirteä ja kivuttoman oloinen. Nyt mummokoira on kuukauden (!) antibioottikuurilla ja takki päällä ulkoillessa joka kerta.

Mummokoiran miltei-klooni eli Karkki-serkku kävi kylässä Skip-sheltin kanssa. On miltei pelottavaa kuinka samanoloisia Karkki ja Noppa ovat. Fionan mielestä Karkki on kuitenkin arvovaltaisempi kuin Noppa, joten se heittäytyi selälleen varmuuden vuoksi kun vain Karkki katsoikin siihen päin.

Fionan kanssa ollaan käyty taas Oilin opeissa ja Etelä-Hämeen nuorten koirien tokoringin koulutuksessa Janakkalassa. Mari Leiviskän ohjeilla saatiin (lue: omistaja sai) apuja etenkin ohjattuun noutoon. Viimeisen kerran nykyisellä kokoonpanolla ollaan koulutettavana kuukauden kuluttua, sitten viimevuotiset rinkiläiset jäävät pois ja uudet valitut tulevat tilalle.

Usva-siskon kanssa Fiona on tehnyt pellolla jälkeä, nyt sekin on tauolla lumen takia. Viimeisin pellolla tehty jälki oli oikea hyvänmielen treeni, kaikki kepit nousivat ja kulmat olivat oikein hyviä. Sen verran aikainen lumentulo turhautti että kevääksi ollaan suunniteltu aktiivista ja suunnitelmallista jälkitreenausta. Jossain muualla tosin kuin tällä alueella, meiltä lähti viime keväänä lumet tontilta vasta vähän ennen vappua...

Tara oireilee taas syksyä, eli kylmä ja kostea sää aiheuttaa sille selvästi kipuja ja epämukavan olon. Se sai laserhoitoa ja aloitin sille taas särkylääkekuurin. Heti kun sää meni pakkasen puolelle, sillä alkoi pissaongelmat, eli lenkin jälkeen se vuotaa holtittomasti jonkin aikaa. Sillä ei ole virtsistä, vaan selän joku hermo reagoi kylmään niin ettei se voi pidättää pissaa. Takki siis päällä silläkin lenkeillä ja monta kertaa pissatettava lenkin jälkeen.

Tara on epämiellyttävästä olostaan huolimatta meille yhtä herttainen, rakastettava ja hellyydenkipeä, oikea paimenkoira-perskärpänen suorastaan. Aamuisin se pitää minulle seuraa kylpyhuoneessa kun meikkaan, yöt se nukkuu makuuhuoneen ovensuuportin edessä pedillään ja kun olen koneella, se on jaloissani. Kun olen sohvalla, se on vieressäni. Fionaa ei voisi vähempää kiinnostaa missä minä menen kunhan en ole oven lähellä (se tarkoittaa selvästi sitä että lähdetään lenkille) ja Noppa majoittuu yleensä keittiöön tai keittiön oven eteen. Mahdollisimman lähelle ruokapaikkaa siis.

Toisin kuin tätikoiria, Fionaa ei vaivaa mikään, se rallattelee aina yhtä tyytyväisenä :) Tänään sillä oli seuraa, Usva-siskon kanssa läiskivät toisiaan tassuilla ja painelivat pitkin tonttia. Ei epäilystäkään että ovat sukulaisia...

Fionan korvat! En tiennytkään että ne saa tuollaiseenkin asentoon.


"Tarjolla tassua kaveri!"

Vauhtisiskot

Fionalla on kaksi uutta sisarpuolta ja neljä velipuolta, tiedossa siis lisää vauhdikkaita Dreamoor-koiria! Yksi uros on vielä ilman uutta kotia. Onneksi se on uros, meillä tulee olemaan vain narttuja...
Bordercollien pennut ovat aina yhtä hurmaavia, se uros on joku näistä (minen muista kuka näistä oli narttu ja kuka uros :) Ensi viikolla käymme katsomassa pentuja ja kamera on ehdottomasti mukana.

Pentukuvat: Sanna Hyytiäinen


Marjan ottamia kuvia
Noppa  (kuva: Marja Peltonen)

Neiti F (kuva: Marja Peltonen)

Tara (kuva: Marja Peltonen)

Mummot poseeraa, Karkki ja Noppa lokakuun lopussa. Ovat ne niin ihania.


Kuvassa voisi olla Noppa: Karkki syö tyrnejä. Samalla lailla Noppakin imeskeli niitä (ja kaikkia muitakin marjoja).

Noppa näyttää miten marraskuusta selvitään: ottamalla rennosti (miltei samanlainen kuva ja teksti kuin tasan vuosi sitten!)

Tuoli on hieman ahdas, mutta ei se haittaa... Mummokoira on yllättävän taipuisa.

Kommentit

  1. Voi eiiii, ei tuollaisia pentukuvia saa näyttää! Ooi ja voi...
    Mutta mummokoira(t) vie kyllä voiton, niin ihana! Ja mainio marrasohje Nopalta. Tuota alan heti noudattaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Odotas kun pääsen kameran kanssa pentujen luo ensi sunnuntaina :) Vaikea arvata mitä seuraavassa blogipäivityksessä on...
      Huomaa Nopan sohvakuvassa miten se hyödyntää tyynyä pään alusena. Iltaisin sohvalta kuuluu puhinaa kun mummokoira asettelee sohvatyynyt mieleisekseen :)

      Poista
  2. Sinä olet kyllä ahkera, kun jaksat iloksemme kirjoittaa blogia!
    Kiva oli taas lukea juttuja

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Harmittaa kun en ehdi niin useasti kirjoittaa kun haluaisin ja sitten tulee pitkiä vuodatuksia. Mutta edes jotain joskus!

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Nopan diagnoosi: Addisonin tauti

Ei-toivottuja perennoja

OravaTV:ta pitäisi säätää ja karvanorppa vadelmapuskassa