Syystöitä ja teinikoiran uhmaa

Lyhyt viikkokatsaus: istutettuna 3 rhodoa, 8 pensasmustikkaa, tuoksuköynnöskuusama, puistosyreeni, 2 karviaismarjapensasta, 3 päivänliljaa, jouluruusu, yksi pioni (Festiva Maxima, toinen samanlainen), 10 puuliljaa, 30 edellisvuotista tulppaania, 4 punapäivänhattua ja isotöyhtöangervo. Kaikki kasvit joko ilmaisia (ystäviltä saatuja) tai erittäin edullisia (-70 % normaalihinnasta).

Alkuviikosta käväisi syksyn ensimmäinen pakkasyö, jonka seurauksena paleltui loputkin daaliat (jotka olivat edellisen viikon hallayöstä selvinneet) ja kärhöt kärsivät selvästi. Osa niistä jatkaa sinnikkäästi kukintaa vaikka varsi on jo miltei kuollut.

Fionan kanssa on tokoiltu siskojen kanssa Virven koulutuksessa ja omatoimisesti tänään koirakerhon kentällä. Paikallaolo alkaa jo sujua, mutta Fionalle täytyy vielä tehdä selväksi että paikkamakuu on eri kuin paikkaselälläänolo. Fionan mielestä on riittävää jos hän on paikallaan. Vaikka sitten selällään.

Tein Fionalle tänään myös metsäjäljen, joka meni lähinnä riitelyksi koska Fionan mielestä kepit on ihan tyhmiä ja hidastavat vauhtia. Minä olin eri mieltä asiasta ja etenkin siitä että karvaneiti räkäisee kepin eteeni kun tavoitteena on nätti vahva kepin tuonti minulle käteen.

Pihatöissä Fiona ja Tara ovat "avustaneet" rasittavuuteen asti, Fiona törmäsi taas pihalla vahvaan saviruukkuun (uusinta viime syksyltä) ja yhtenä aamuna söi kielonmarjoja. Ja sitten taas hiilitabletteja. Ostin niitä purkin lisää, edellisen olen syöttänyt jo sille eri yhteyksissä. Kielonmarjoista seurasi lähinnä ilmavaivoja, ei onneksi muuta.

Noppa on ollut touhukas, ilmoittaa kymmenen minuutin tarkkuudella ruoka-ajat ja yrittää pitää kuria & järjestystä Hulluille puutarhureille. Nopan pissaongelma ei ole vähentynyt, päinvastoin. Tai siis Nopalle se ei ole ongelma kun se ei pissankarkailua itse edes huomaa. Noppa tutkitaan taas ensi keskiviikkona Yliopistollisessa eläinsairaalassa Viikissä Addisonin taudin takia. Viimeksi maksa-arvot olivat koholla, toivottavasti nyt ei ole mitään ikäviä yllätyksiä tiedossa. Koira on ainakin hyväntuulinen ja niin terveen oloinen kuin vain tuossa taudissa voi olla.

Viikkoon kuului myös todella surullinen uutinen, joka mietitytti joidenkin ihmisten järjettömän (sananmukaisesti) itsekkyyden takia ja kuinka viattomat eläimet joutuvat siitä kärsimään. Mieli oli maassa ja halusin vain halata omia koiria.

Päivän piristäjät Tara & Fiona onneksi helpottivat oloani sekä tietenkin Noppa-mamma. Eihän noille voi kun nauraa

 En nyt ihan rotuesittelyyn laittaisi tätä kuvaa esimerkkinä sulokkaasti liikkuvasta älykkäästä koirarodusta...

Teiniosasto ei tajua palaverin vakavuutta (Noppa tuli pitämään puhuttelua Taran ja Fionan riekkumisesta)

Sama teini haistattelee tätikoirille. Ei se hevillä opi...

Sillä näinhän siinä sitten käy...
 

Tätikoirat rulettaa, teini tietää paikkansa.
 

 "Leikitsä mun kaa?"

"Jos mä vähän supattelen sulle?"

 Leikkihän se :)


 Noppa paheksuu moista riekkumista, Fionaa vaan naurattaa

Taran stalkkerihan se siellä taustalla taas

Noppa-mamma. Rakas pullero.

 Kesän viimeisiä kukkijoita
Kruunuvuokko (joka paleltui pakkasyönä)

Eri pinkin sävyisiä leimuja. Nimistä ei ole tietoa, osa on ollut täällä jo ennen muuttoamme ja osan olen saanut.



Kiiltoleimu aloitti kukinnan heinäkuun puolessavälissä ja jatkaa sitä sitkeästi.
 

Kerrottu fuksianpunainen (olikohan oikea värimääritelmä...) syysasteri. Nimi hukassa.
 

 Syyshortensioita on nyt jo kymmenkunta (okei, oli silti pakko ostaa vielä yksi viime viikolla...), tämä on joku entinen jämäkasvi jonka olen saanut eurolla tai ilmaiseksi. Nimilappua ei tullut mukana.

Tämän Great Star:n olen ostanut aikoinaan keväällä, mutta en normaalihintaan. 

Sädepäivänhatut tuovat valoa perennapenkkeihin.

Yhtään pilvi- tai auringonlaskukuvaa ei tällä kertaa ole. Aurinko laskee päivien lyhetessä puiden taakse eikä mielikuvituksellisia pilvikuvioitakaan ole näkynyt. Niiden sijasta tämänpäiväinen kuva nurmikkoalueen takareunasta kauniissa syyspäivän valossa.

Kommentit

  1. Teillä on kauniiden maisemien lisäksi myös kaunis valo!
    Voi noita koiria, teinin ilmeitä on pakko naureskella ääneen, vaikka Ransu minua varmaan paheksuukin. Ikävät asiat saavat onneksi liennytystä karvakavereiden touhuista, ne pitävät hetkessä kiinni ja auttavat unohtamaan muut asiat.
    Siellä on taas ahkeroitu istuttamisen kanssa! Ja tehty alelöytöjä.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Nopan diagnoosi: Addisonin tauti

Ei-toivottuja perennoja

OravaTV:ta pitäisi säätää ja karvanorppa vadelmapuskassa