Mustavalkoista menoa

Puutarha-aiheinen päivitys tällä kertaa koska koirien kanssa on hiljaiseloa, ts. näillä helteillä ei treenata eikä paljoa lenkkeilläkään. Lähellä puoltayötä alkaa olla Nopalle sopivat lämpötilat ulkoiluun. Tara meinaa tappaa itsensä lämpöhalvaukseen ellei sitä hillitse. Se ei vaan ymmärrä ettei kannata juosta kolmenkymmenen asteen lämmössä samalla lailla kuin kolmentoista asteen lämmöissä viime kuussa. Fionakin on hieman vaisumpi kuin normaalisti, kuuma sää väsyttää sitäkin. Helteet saivat aikaan vihdoin kasvupyrähdyksen pihalla ja kasvimaalla. Mutta kylmä kesäkuu vaikutti silti niin että kaikki pihalla (kasvit siis...) ovat mitei päivälleen kaksi viikkoa myöhemmässä kuin viime kesänä. Kasvimaan saldo: Salaattia: on (paremmin kuin viime vuonna). Punajuuria: on (paremmin kuin viime vuonna). Nauriita: lehtiä on, lopputulos vielä avoinna (harvennus vol. 7 on jäänyt, ovat yhä liian tiheässä). Tilliä: on. Pinaattia: on. Porkkanaa: no ei (aina ei vaan kannata uskoa ohjeita. Samettikukat...

Viikko mökillä on näemmä meidän mustavalkoisille maksimiaika. Tätikoirilla keuli mopo pahemman kerran eikä karvateini jäänyt juuri jälkeen sekoilussa. Uiminen oli niin kivaa ettei Tara voinut ajatella enää mitään muuta, vaan juoksi rannalle ja takaisin taukoamatta koko eilisen. Se myös kaahotti laiturille itseään säästämättä, eli osui joka tolppaan. Seurauksena särkylääkekuuri ja eiliset iltapissat niin, että kannoin Taran ulos kun se ei kyennyt liikkumaan. Rauhallisempi liikkuminen ja etenkin lepo olisi ihan hyvä juttu, myös Taran pään kannalta. Noppa joi järvivettä kai litratolkulla, pissasi tolkuttomasti sisälle ja sai sitten ripulinkin. Nopan kohdalla se on aina huolestuttavaa, muistissa on liian hyvin reissut päivystykseen viattomana tuntuvan vatsaoireilun seurauksena. Onneksi tällä kertaa selvittiin vain minun valvomisellani ja juuri pestyn maton uusintapesulla. Fiona kohelsi tätikoirien mukana rannalla ja järvessä se kommentoi lähes koko ajan. Eikä paljoa puuttunut ettei se ...

Vuoden ehdottomasti paras aika, keskikesä. Ei ole vaihtoehtoja. Kaikki kukkii, tuoksuu, on lämmintä ja kaunista. Ja värikästä! Perennapenkissä hehkuvat helokit ja palavat rakkaudet, ritarinkannukset ja malvat (jep, meillä ei ole värisuunnittelusta tietoakaan perennapenkeissä, vaan kasvit ovat istutettu "Tää mahtuu tähän"-periaatteella). Koirat nauttivat, ne uivat mökillä ja köllivät selällään kotona nurmikolla. Uiminen on Fionan mielestä niin kivaa ettei sitä oikein tajuakaan. Itse asiassa niin kivaa että se miltei sekoaa järveen. Se tulee sieltä kuitenkin käskystä eikä pahemmin karkaa sinne ilman lupaa.  Hellepäivinä uiminen ja karvanlähtö ovat yhdistelmä, joka takaa paljon takkuja. Siihen päälle vielä kieriskelyä märällä turkilla soralla niin saadaan Fionankin teflon-turkkiin rastoja. Taralla on turkki pehmennyt sterilisoinnin myötä ja sillä on pöksyt takussa alvariina, Nopalla kortisonilääkitys on tehnyt sen vähästä karvasta höttöä, joka kihartuu helposti ja joka ei su...

Kasvit siis. Koirat kasvavat lähinnä turkin osalta, paitsi Fiona joka aloitti  karvanlähdön. Oli aikakin. Perennojen kukinta on tasan kaksi viikkoa myöhemmässä kuin viime kesänä. Pionit ovat nyt kauneimmillaan ja muutkin isot perennat alkavat olla parhaimmassa loistossaan. Hieman huolestuttaa eniten odottamani kukinta, eli puuliljojen loisto. Sitä ei näytä tulevan. Keväällä ostetut ja vimmatusti kasvaneet puuliljat ovat tehneet jättiläismäiset nuput jotka eivät näytä siltä että ne aukeaisivat missään vaiheessa. Harmittaa, sillä myyrätuhojen jäljiltä liljojen kukinta tulee olemaan muutenkin vaisumpaa kuin viime vuonna (kyllähän niitä on, mutta silti!). Kärhöt kukkivat tänä kesänä myöhempään kuin viimeksi, suurimmassa osassa on vielä vain pienet nuput. Unikot avaavat lämmössä nuppujaan vauhdilla, viime kuussa uudelleenistuttamat hortensiat viihtyvät metsänreunassa hyvin pensasmustikoiden kanssa (hurja kahden mustikan sato tulossa, ellei pihajänis ehdi syömään niitä meitä ennen), ...