Ei mikään pentu enää

Meidän pieni pentumme on jo miltei aikuinen koira. Siis fyysisesti, henkisestihän se on jossain toisessa ulottuvuudessa ainakin osan ajasta. Fiona aloitti juoksut viime viikolla, juuri kun olin sanonut kasvattajalle että se käyttäytyy hieman oudosti. Ja juuri kun olin tokaissut että "Nyt se ei sitten kasva enää kun juoksutkin alkoivat.", tajusin että kas, sehän on takakorkea. Eli jonkun verran etupää nousee vielä.

Vapun kunniaksi menimme mökille, ensi kerran sitten viime elokuun. Sää ei suosinut (missään Suomessa) ja lievästi sanoen oli koleaa. Fionan mielestä ihan asiallista kun sillä on aina kuuma muutenkin, Noppa ei niin koleasta säästä innostunut.

Tätikoirat olivat tyytyväisiä kun pääsivät mökille pitkästä aikaa, Fiona oli siellä ensimmäistä kertaa ja ihan sen oloinen että "Miksi tästä ei ole kerrottu mulle aikaisemmin?". Ihme kyllä se ei tippunut järveen, eikä edes mennyt veteen. Emme halunneetkaan uitettua bordercollieta kun järvivesi oli todella_kylmää.

Neljä päivää touhotusta jyrkällä mökkitontilla juoksujen lisäksi väsyttivät Fionan. Lisäksi tänään oli vielä koirakerhomme tokotreenit, jossa tuli taas uutta opittavaa Fionalle (ja etenkin omistajalle). Tätikoirat jäivät kotiin nukkumaan Fionan treenien ajaksi, Noppaa en uskalla enää ottaa mukaan treeneihin jos on vaara pienestäkään lämpötilan noususta autossa tai siitä että se stressaantuisi tai väsyisi.

Pihalla ei ole tapahtunut juurikaan mitään, paitsi että sain vihdoin esikasvatukseen kaikki daaliat, miekkaliljat ja muutaman perennan. Mökkireissulla matkaan tarttui paikallisista puutarha-alan liikkeistä muutama uusi taimi pihaan (eikä mitään tietoa mihin ne istuttaisin...), mm. syyshortensia Grandiflora, valkoinen särkynyt sydän (punaisia on jo kolme), liljoja (taas, hups...), syysleimu ja onnenapiloita. Kiitos räntä/raesateiden, ei pihatöihin näytä olevan kiire tällä viikolla. Sormet kohmettuivat jo vartin kitkemisen jälken.

Noppa täytti 7 vuotta vappuna, rakas mammakoira.

Noppa nukkuu mökillä mielipaikassaan sohvalla, pää tyynyllä.

 Sen verran oli koleaa mökissä välillä että rouvakoira nukkui sananmukaisesti varpaat suussa (oli sillä villahuopa päällä aina kun mahdollista)

Noppa uljaana, joku pönttö istuu sen takana kieli suupielestä valuen...

 Fiona ja Tara, kaverukset


Fiona lirkutteli juoksuhöyryissään Taralle, joka ei tajunnut asiasta muuta kuin että "Joo, leikitään!"

Miten tuosta Taran ilmeestä tulee niin mieleen Lassi ja Leevi (Calvin and Hobbes), etenkin Lassin ilme tässä viimeisessä kuvassa http://www.gocomics.com/calvinandhobbes/2014/04/20#.U2aY9ih7QoM

Tuntuuko siltä että joku vaanii sinua?

Tara ei huomaa mitään...


 On ne pystyt. Korvat siis.

 Uljas Fiona mökin rantarappusilla

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Ei-toivottuja perennoja

Nopan diagnoosi: Addisonin tauti

OravaTV:ta pitäisi säätää ja karvanorppa vadelmapuskassa