Vasta maaliskuu ja mopo keulii jo! (puutarha-asiaa)

Pitihän se arvata. Kun tällä hermorakenteella ei esikasvatusta tehdä (näpertely ei ole mun juttuni. Mieluummin iso monttu ja taimi keskelle, piste), eikä remontin keskellä ole sille tilaa. Pakko siis purkaa keväänodotusturhaumia johonkin konkreettiseen. Kuten Fionan käyttämiseen lumien kaivuukoneena (loputkin lumet lähtevät sen jäljiltä nopeasti) ja shoppailuun.

Ikään kuin viime syksyn alennuksella ostamani siemenet eivät muka riittäisi, oli ihan_pakko ostaa "vähän" lisää.

Kukkien siemeniä sitten riittää.. Valkoisen kerrotun korkean samettikukan siemeniä löytyi Kauppilasta. Nekin pitäisi kuulemma esikasvattaa. Mutta todistetusti ehtivät kukkia pitkään ja hartaasti täällä kolmosvyöhykkeelläkin niin, että siemenet hutkaistaan joskus toukokuun lopussa kasvimaalle. Tulevana kesänä korkeat samettikukat sijoittuvat kasvimaan reunalle eivätkä keskelle porkkanapenkkiä (terveisin nimimerkki Kannattaa lukea pussista kuinka korkeita niistä tulee).

Kasvimaalla on ruuhkaa ensi kesänä jos nämä kaikki sinne kylven...
Eikä tietokaan minne saan sullottua nämä puuliljat ja värililjat, kun tarvitsevat meillä kuitenkin sen rappausverkon alleen myyrien takia. Kruunuvuokkojen mukulat mätänivät kellarissa kuten arvelinkin, joten piti ostaa uusia (seliseli). Daalioita on kellarissa 16 ruukullista (ooops....), vaihdoin ne jo kostuneista sanomalehdistä kuivaan turpeeseen ja ne pärjäävät siinä toukokuulle asti. Sen jälkeen siirrän ne ruukkuihin ja multiin. Osa jää odottamaan maahan istuttamista kesäkuussa kun ei ole enää hallanvaaraa, osa jää ruukkuihin. Mutta juuri tuollaisia daalioita minulla ei ole, joten nuo päätyivät ostoskoriin.

Muutama perennakin odottaa ruukuissa maan sulamista, mutta niistä sitten myöhemmin :)

Sen verran tolkkua on (vielä), että jätämme kasvihuoneesta haaveilun hamaan tulevaisuuteen (huom! MINÄ ehdotin sitä!). Aika on tiukilla työn, koiraharrastuksen, puutarhanhoidon ja remontin kanssa, joten en edes yritä sulloa siihen vielä kasvihuonetta rakentamisineen, ylläpitoineen ja kasvien kasteluiden kanssa. Kukkapenkit ja kasvimaa menevät Jos et viihdy niin kuole pois-menetelmällä, mutta kasvihuone vaatii jatkuvaa ylläpitoa.

Jatkuvaa ylläpitoa tarvitsevat myös karvaiset laumanjäsenemme. Niiden kanssa ei mopo pääse keulimaan monessakaan asiassa. Kuten koulutuksessa. Juuri kun luulet että jotain on joskus mennyt niille perille, saa Noppa oravahepulin metsässä, Tara pöllii pennun lelut ja Fiona syö lentolaukkuni lopullisesti (se aloitti sen jo pikkupentuna).

Fionan kanssa olen käynyt ohjatussa koulutuksessa ja treenattu on iltaisin kotonakin. Hyvin vaihtelevalla menestyksellä. Joka toinen kerta tuntuu ettei tästä tule yhtään mitään ja joka toinen kerta mietin että ehkä jonain päivänä me osataankin jotain..


 "Ei järki haittaa, ei jarrut paina kun on vauhti aina..."
Tara kävi akupunktiossa ja kuten arvelinkin, se on todella kipeä. Neulat olivat aivan rullalla ja koukussa kun ne otettiin pois ja Tara oli vuorokauden ajan aivan pökerryksissä kun pahimmat lihaskivut helpottivat. Ainakin kolme hoitokertaa on vielä tarpeen jotta sen lihasjumit saadaan auki ja koiran oloa helpotettua. Liukkaat kelit, nopea vauhti ja jarruton meno selkäongelmien lisäksi ovat yhdistelmä joka on sen kivuliaaksi tehnyt.

Tara ja stalkkeri

Suuri Tappajatrio kunnostautui metsälenkillä äitini kanssa myyräntappo-operaatiossa, joka koirien mielestä onnistui hyvin, äitini mielestä erittäin huonosti. Todistetusti kolme bordercollieta ei saa hengiltä yhtä myyrää. Pihamme tuhoa ajatellen surku juttu. Ne jyrsijät eivät kuole vaikka Fiona ja Tara hyppivät tasajalkaa niiden päällä. Jonkun pitäisi valistaa karvakorvia että myyrien ja hämähäkkien tappo ei ole ihan samanlaista. Hämähäkki kuolee tassun alla, myyrä ei.

Myyrien ahertamia "pikku" kekoja on paljastunut lumien sulaessa, lukuisten entisten lisäksi.
(Kuvassa näkyvät muovit ovat osa mintuntappo-operaatiotani "Tukahduta se riesa hengiltä".)

Noppa voi hyvin, se on hyväntuulinen, seurallinen ja pirteä. Kävin sen kanssa doboilemassa, kuntoilua meille kummallekin. Minä löysin kivuliaasti vatsalihakseni ja Nopalla oli hauskaa pallon päällä taiteillessa. 

Noppa 6 vuotta 10 kuukautta (huomaa karvat! Sen karvat kasvavat taas!)
 
Ensi viikolla on taas parit ohjatut treenit Fionalle ja minulle ja Taran akupunktio. Ei näemmä kolmea viikkoa ilman eläinlääkärireissua, se on tämän talven saldo.

Teinikoira chillailee sohvanselkämyksellä

Kylätien kyttääjät

Todistettavasti se nukkuu myös!

Kommentit

  1. Kyttäystrio :-D
    Olipa ihana monipuolinen postaus! Huipun näköiset nuo daaliat, hui, jos noin upeita on tänä keväänä jaossa, niin enpä uskalla mennä taimikaupoille, noitahan olisi ihan pakko hankkia! Vaan mulla on vain 2 daaliaa talvetuksessa ja nekin ehkä heittäneet henkensä. 16 ruukullista... huhuhuuuu :-DDD
    Ihanaa kuulla, että Noppa on reipas! Jospa lumen sulettua Taran selkävaivakin hellittäisi. Nyt on luvassa niin lämmintä kai koko maahan vielä moneksi päiväksi, jotta kai ne rippeet teiltäkin lähtee.

    VastaaPoista
  2. Kyttäystrion pärskii meidän ikkunat eksoottisen näköiseksi, en aina hihku riemusta kun koirat ovat näkevinään jotain kylätiellä :)

    Nuo ostamani daaliat olivat kerrassaan hurmaavia! Joka syksy sadattelen niitä kun kaivan mukuloita ruukuista kädet kohmeessa ja sullon niitä sanomalehtiin ja kellariin. Ja joka kevät huomaan ostavani niitä lisää... masokistista.

    Lämpimien säiden pitäisi auttaa Taran selkäjumeihin, etenkin nyt kun se saadaan taas rentoutettua akupunktion avulla. Nopalla olo helpottuu myös kun ei tarvita ihan koko ajan takkia ulkona (toistaiseksi vielä, kunhan säät lämpenevät) ja turkkiakin tulee. Sitten on mukavampi viipottaa pihalla pöksyt tutisten oravia tarkkailemassa.

    Takapihalta sulaa lumet hyvää kyytiä, tilalle on tulossa iiiiso mutakenttä. En siis pistä pahakseni kovia tuulia jotka kuivattavat sitä.

    VastaaPoista
  3. Ihanat hauvelit kerrassaan. Ihanaa, että muillakin kuin mulla karkailee mopo noitten siementen suhteen...

    VastaaPoista
  4. Kävin kateellisena katsomassa sinun blogistasi kuvia, aika urakka! Toisaalta lohduttavaa että muillakin riistäytyy käsistä jo siemenvaiheen puutarhatouhu :)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Ei-toivottuja perennoja

Nopan diagnoosi: Addisonin tauti

OravaTV:ta pitäisi säätää ja karvanorppa vadelmapuskassa