Tokoa ja ylisöpöjä ilmestyksiä

Tuolla otsikon ylisöpöillä ilmestyksillä ei tällä kertaa tarkoiteta mustavalkoista teini-ikäistä kuulantyöntäjäilotulitesekoitustamme, joka on taas muuttamassa muotoaan. Parissa viikossa se on venynyt pituutta niin että moni mittarimatokin olisi kateellinen. Jalkoja sen sijaan ei, joten toivoa on ettei laumassamme ole tulevaisuudessa kolmea kookasta narttukoiraa vaan yksi ihan normikokoinenkin.

Se lauman korkeajalkaisin (ja massavin...) menee ensi viikon perjantaina taas  yliopiston eläinsairaalaan tutkittavaksi. Noppa tutkitaan tarkoin mikä voisi aiheuttaa sen valtavan karvanlähdön ja anturoiden halkeilun. Minä epäilen jotain aineenvaihduntaongelmaa. Toivottavasti syy selviää ja Noppa saa siihen hoitoa.

Fionan kanssa jatketaan sitkeästi tokoharjoittelua, tosin treeni keskittyy vastaisuudessa enemmän koiran ja omistaja-ohjaajan mielentilaan enemmän kuin tekemiseen. Fionalla älyä, nopeutta ja oppimiskykyä löytyy niin paljon etteivät tehtävät ole ongelma, vaan se vauhti jolla ne tehdään. Luoksetulossa ei tarvitse kiivetä rinnuksilleni asti loppumatkaa eikä esteen ja koiran väliin tarvita metriä ilmaa. Ja käskyjä olisi syytä odottaa eikä sinkoilla omatoimisesti.

Tätikoirat ovat treeneissä mukana, tottakai. Odottavat vuoroaan auton takaluukussa (luukku on avoinna) ja seuraavat tarkasti muiden ja Fionan tekemisiä. Noppa on tohinoissaan kun pääsee tokoilemaan, mutta kokonaista voittajaluokan suoritusta se ei enää jaksa. Tara on tyytyväinen kun saa seurata, kunhan ei tarvitse nousta autosta. Se saattaa käydä luvan kanssa tervehtimässä tuttuja pikaisesti ja kirmaa sitten kiiruusti takaisin autoon. Ihan sama kuka tai mikä auton ohi menee tai tekee, tätikoirat eivät avonaisesta takaluukusta tule ulos ilman lupaa.

Tätikoirien aatelia on myös pari viikkoa sitten tapaamamme Karkki-bortsu (kts. edellinen blogipäivitys).

 Samalla reissulla kävin katsomassa näitä söpöstyksiä, 5-viikkoisia Silimen-kennelin sheltinpentuja.








Kommentit

  1. Toi isoin noista toi kenellä on noki viiru kunnossa on meiän koira

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva! Tuliko siitä iso myös aikuisena? Se oli pentuna sisaruksiaan selvästi kookkaampi.

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Nopan diagnoosi: Addisonin tauti

Ei-toivottuja perennoja

OravaTV:ta pitäisi säätää ja karvanorppa vadelmapuskassa