Nitrot taas tarpeen

Haluatko jännitystä elämään? Hanki bortsunpentu! Pieni mustavalkoinen piraija imuroi kaiken maasta ja lattialta (ja seiniltä jos vain ylettyy) ja sitten onkin viihdyttäviä ja vinkeitä hetkiä kun jahtaat pentua pitkin pihaa tai huushollia sen rallatessa iloisesti suu täynnä jotain. Kun saat pennun vihdoin kiinni, se nielaisee saaliinsa nopeasti. Siinä sitten arvaillaan mitäköhän mitä sillä tällä kertaa oli suussa...

Toistaiseksi tuo kääpiöimuri on sulattanut tehokkaasti kaiken, minkä se on syönyt ja kai enemmänkin. Koska sillä on aina niin kiire, se ei vaivaudu pureskelemaan. Mikä nieluun mahtuu, se menee kokonaisena.

Jaa että miksi minulla ei ole nameja tarjota vaihtariksi pennulle jotta se luovuttaisi "saaliinsa" pois? Onhan niitä, mutta Fiona nielee ensin sen minkä se oli juuri suuhunsa sullonut ja tulee sitten vasta luokseni nameja hakemaan.

Helppo se on kouluttaa, takuulla. Istu, maahan, seiso, sivulle ja ota-käskyt ovat jo hallinnassa, mutta malttia ei vielä ole, eikä sitä voi vaatiakaan 10-viikkoiselta kakaralta.

Noppa on hyvin huolestunut pennun namikoulutuksesta ja siitä, että pentu syö useammin kuin hän. Tara kun ei meille tullessaan ruuasta välittänyt, mutta tuo naskalihampainen panda on toista maata. Kun kutsun Fionaa niin Noppa ampaisee paikalle todella nopeasti. Harmi ettei sen kanssa voi enää kisata, olisi nähty kerrankin vauhdikkaat luoksetulot kun olisin kisoissa hihkaissut Fionan nimen käskynä...

Tara-täti leikittää Fionaa ja on sen suhteen ihmeen pitkäpinnainen. Tarahan ei osaa kunnolla "koiraa" joten sen leikkejä pitää vahtia. Sen touhotus on vielä liian rajua pienelle pennulle joten pönttöduo EtSyöSitä ja PoisKukkapenkistä leikkii vain valvotusti.

Pihalla ollaan saatu taas kaikenlaista aikaiseksi, kiire tulee kun illat lyhenevät ja säät viilenevät. Oma työskentelyni pihalla on hyvin pätkittäistä tietyn pienen riiviön avustamana. Jos Fiona ei muuta keksi, se saa sikapossuhepulit keskellä perennapenkkiä. Ja jälleen on huomion saanti turvattu...

Fiona 10 viikkoa (arvotaan seuraavat korvien asennot...)

Fiona ja Noppa, minipandalla taas koko takaosa ilmassa.

On se kasvanut, pakko todeta. Henkivartija Noppa vahtii Fionaa.

Pihavahti työssään. Kukaan ei pihaan pääse ilman julmetunmoista huutoa. Ei siis haukkua, vaan möykkää, josta moni palosireenikin olisi kateellinen. Fionan tulon jälkeen Noppa on ollut vieläkin herkempi ilmoittamaan kaikesta epäilyttävästä liikkeestä tai äänestä, joka voi liittyä vieraiden tuloon tontillemme.

Fiona, Tara ja lelut. Kummankin pentumaisuusaste suunnilleen sama (Tara 5 vuotta, Fiona 10 viikkoa). Jos Taralta kysytään, ne ovat kaikki hänen (varastaa pennulta), jos Fionalta kysyttäisiin, vastaisi se että ne ovat kaikki sen (varastaa Taralta jos Tara ei huomaa).



Kommentit

  1. Voi että, on tuo vaan ihana piraija-terminaattori. Eikä nää sun jutut onnistu vähentämään yhtään halua hankkia oma bortsu joku päivä. Mutta se on sitten kun mulla on lampaitakin, pitäähän koiralla olla tekemistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Masokisti! Toisaalta saisivat kauriit kyytiä pihalta... Ellei se sitten paimenna koko laumaa sinulle :) Me olemme menossa katsomaan lampaita ensi kuussa. Tara pääsee paimentamaan ja Fiona näkee bääbäät ensi kertaa. Jännä nähdä mitä se tuumaa.

      Poista
  2. Isänsä klyyvari ja äitinsä hymy, kaunis tyttö :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi sillä on myös äitinsä tehokas ruuansulatus... :)

      Poista
  3. Lohduttavaa, että muillakin on tuota "Mä syön aivan kaiken ja jos namia näytetään niin nielaisen ensin saaliin ja tulen sitten!" :D Ei käy ainakaan elämä tylsäksi kun saa arvuutella, mitä siellä suussa nyt on... :)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Nopan diagnoosi: Addisonin tauti

Ei-toivottuja perennoja

OravaTV:ta pitäisi säätää ja karvanorppa vadelmapuskassa