Päivä päivältä paremmin

Noppa piristyy hiljalleen entiselleen - siis sellaiseksi kuin se on Addisonin taudin aikana. Ihan ennalleen, terveeksi siis, se ei tule enää koskaan.

Pullero pummii ruokaa törkeästi (varma merkki että se on piristynyt), hiippailee minun ja Taran perässä pihalla ja se nukkuu levollisesti. Ei ole pahoja kipuja eikä huonoa oloa. Ruokakin tuntuu pysyvän sisällä, tosin kortisonin määrän nosto kostautuu juomisena ja tolkuttomana pissahätänä.

Pikkuhiljaa Nopalle voi antaa normaalia ruokaa kun lääkitystäkin on vähennetty, edetään silti varovaisesti ja hitaasti.

Tara on ollut apulaisenani pihalla niin ahkerasti että iltaisin se on aivan uuvuksissa. Tänään se törmäsi pari kertaa kottikärryihin kun ei malttanut katsoa eteensä. Tapaturma-Tara...

Pihalla tapahtuu kaikenlaista: kaivinkone on vihdoin takapihalla ja toivottavasti viikon aikana saadaan tehtyä edes suurin osa mitä pitäisi. Suunnitelmia on enemmän kuin ehditään tekemään edes konevoimalla.

Minä olen tehnyt riemastuttavia puutarhamyymälöiden poistomyyntilöytöjä, niiden "ansiosta" meillä on lannoitteita ja kasveja pitkäksi aikaa....Toivottavasti edes osa hamstraamistani edullisista jalokärhöistä selviää hengissä ensi kesään asti!

Daaliat aloittavat kukinnan, vihdoin. New Baby on hehkeän värinen.

Tästä daaliasta ei ole tietoa minkä niminen se on.

Äidiltäni saatu yksinkertainen oranssi daalia, jota on kolme eri kokoversiota.

Liljat aloittavat kukinnan myös. Ihana keskikesä ja sen värit!




 

Tämä vaaleanpunainen erilainen lilja kasvaa hyvin erikoisessa paikassa, tuskin minun sinne siirtämäni. Joltain myyrältä on jäänyt illallinen matkan varrelle ja se alkoi siellä kasvaa...

Päivänliljat ovat jääneet muiden kukkien varjoon perennapenkeissä - sananmukaisesti. Tämä pinnistelee kukkansa kera isompien alla.

Malvat kukkivat myös. Kukinnan jälkeen seuraa niiden määrän karsinta tai ensi vuonna siinä perennapenkissä ei mitään muuta kasvakaan.

Malvaa ja ritarinkannus

 Viimeiset unikot kukkivat vielä. Tässä tumma sisus...

Ja tässä vaalea.

Tumma kerrottu pioniunikko ja sen yksinkertainen kaveri.

Pihavahti ja unikoita (kuva otettu ennen Nopan turkin leikkuuta)

Hehkuvaa rakkautta

Ja vaaleanpunaista palavaa rakkautta

Loppuun vielä yksityiskohta ritarinkannuksesta

Kommentit

  1. Maahispoppoo13. heinäkuuta 2013 klo 12.20

    Miksi minun liljani ovat jo kukkineet ja tiputtaneet melkein kaikki terälehtensä?
    Mutta on sinulla kyllä upeat kukkatarhat! Meillä kukkivat seuraavana nauhukset ja siihen se sitten jääkin. Joku kummallinen lilanvärinen sojottelee siellä sun täällä.
    Meillä alkaa keittoöremppa lähestyä. Maalaus, uudet kaapit ja uusi lattia. Muu maalaus saa odottaa ensi kesää.

    Hienoa, että Noponen toipuu ja pääsette normielämään kiinni. Vaikkei tervettä tulekaan, niin saa varmasti elellä lokoisaa koiranelämää.

    Terveiset teille läheteelee pohjoisen sakki!

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Ei-toivottuja perennoja

Meillä ei ole sellaisia perennoja, jotka ovat erityisen hoitoa vaativia tai jotka olisivat suojattavia talvisin tms. Jos niitä joskus on tullut niin ovat kuolleet pois. Koska aikaa on rajoitetusti, pihan ja perennapenkkien hoito pitää olla niin helppoa kuin mahdollista. Sen takia eri tavoin työläät perennat ovat niitä, jotka ovat listalla: "Jos joskus voisi aloittaa alusta, tätä en pihalleni haluaisi". Ehdoton ykkönen työläydessä on tarha-alpi. Puutarhakirjojen mukaan helppo ja vaatimattomissa olosuhteissa hyvin pärjäävä, pitkään kukkiva perenna. Jep. Pärjää niin vaatimattomissa oloissa, ettei sen taimia saa hengiltä kuin kitkemällä. Leviää riesaksi asti helposti, vaatii jatkuvaa "kuria". Muuten perennapenkki on täynnä sen punaisia juuria ja alkuja. Sitä ei kannata heittää juuripaakkuineen kompostiin, katkeraa kokemusta siitäkin. Kun sain tarha-alpin kuriin, riehaantui perennapenkissä suopayrtti. Vastaava kaunis ja pitkään kukkiva vanhan ajan perenna, joka lev
Lue lisää

Nopan diagnoosi: Addisonin tauti

Yliopistollisen eläinsairaalan sisätautien klinikalla otettujen kokeiden ja testien perusteella Nopalla diagnosoitiin krooninen Addisonin tauti. Se on epätyypillinen oireiltaan, siksi sitä ei osattu pelkkien oireiden perusteella arvioida. Mutta ACHT-stimulisaatiotestin tulos oli niin selvä, ettei epäilystä enää ollut. Olo on helpottunut kun jotain vihdoin löytyi. Pahinta oli, kun koira oli todella kipeän oloinen eikä ollut kuin arvailuja mikä sitä vaivaa ja miten sen oloa voisi helpottaa. Nopalle määrättiin aluksi lääkitys Prednison 5 mg tabl (kortikosteroidi) 2,5 tabl kerran päivässä toistaiseksi.  ja Florinef 0,1 mg (mineralokortikoidi) 2 tabl aamuin illoin toistaiseksi. Mahdollisen stressitilanteen tullessa lääkitystä nostetaan. Mutta nyt kun muutot ja elämäntilanteiden muutokset ovat ohi, toivottavasti sellaisia tilanteita ei tulekaan että lääkitystä jouduttaisiin lisäämään. Koska tuo lääkitys on Kennelliiton antidoping-listalla (ts. karanteenit ennen kisoja noiden lääkkeide
Lue lisää

OravaTV:ta pitäisi säätää ja karvanorppa vadelmapuskassa

Kuva
Kävimme viime viikolla hieronnassa, ts. Noppa ja Tara kävivät. Minäkin tarvitsisin, mutta en saa aikaiseksi mennä itseäni hoidattamaan. Tara oli juuri niin jumissa kaiken koheltamisensa jälkeen kuin arvelinkin. Kaksi kertaa autoa päin ja sitten se iso törmäys viime maanantaina johonkin, josta lähti sen osa naamaa mukaan. Se naamahaava (ts. kadonnut pala naamasta) paranee hyvin, mutta on siinä hoitamista. Toivottavasti arpi jää pieneksi tai häviää lähes kokonaan. Noppa oli rento ja joustava, se ei revittele (ainakaan ilman hyvää syytä toisin kuin Tara) eikä hötkyile turhaan muutenkaan. Mutta niskat sillä oli hieman jumissa. Syy selvisi pian: OravaTV:n katselu. Liian pitkiä aikoja ylöspäin tuijottaen. Käy niskoihin. Viikonloppuna mökillä Noppa nautiskeli uimisesta, Tara karjui laiturilla sitä takaisin tai ui perään paimentaen Nopan takaisin rantaan. Hirveän koirakiroilun kera kummaltakin. Tara ei uskalla uida pitkälle Nopan perään ja Noppaa ärsyttää suuresti kun Tara yrittää ohjata
Lue lisää