Tokomotivaatio vähissä

Ei voi kirjoittaa että motivaatio olisi kadonnut tai hukassa, mutta vähissä se on. Tokoilussa siis. Puutarhassa motivaatiota riittää enemmän kun on aikaa ja voimia.

Kysyy intoa (mutta ei järkeä) ajaa 70 kilometriä suuntaansa arki-iltana kouluttamaan omia koiriaan, joista toinen ei pysty ei kykene vaan paineistuu kentällä ja toisella on ihan omat huvit. Paluumatkalla bonuksena ukkosmyrsky ja sade, joka teki moottoritielle paksun vesipatjan ja vei näkyvyyden. Niin, ja olihan mukana Aapo-kelpie, joka piti huolen ettei treeneissä ollut liian rauhallista..

Taralla on pahemman luokan ahdistus tokoillessa, enkä tiedä miksi. Mitään ikävää sille ei ole treenatessa sattunut viimeisen vuoden aikana.

Nopan tokomoottori pätkii taas. Sen mielestä omat pelleilyt ovat mukavampia kuin vakava tekeminen, etenkin jos on yleisöä. Tosin sen lääkitys ja Addisonin taudin tuomat oireilut (kuten lähes jatkuva pissailun tarve) haittaavat treenaamista myös.

Pidetään siis taukoa (keskellä parhainta treenikautta säiden puolesta) jonkin aikaa tokoilusta. Jos se kadonnut oikean tekemisen intokin löytyisi sitten. Omistajallekin.

Pihalla on tulppaanien loiston jälkeen hieman yksivärisempää, eli vihreän upeita sävyjä. Kasvimaalla oli myös kovin kuivia ruskeita sävyjä tähän päivään asti. Tänään on tullut vettä monen viikon kuivuuden jälkeen niin vauhdilla, että taimet ovat ihan nurin. Myös perennapenkeissä. Unikoilla oli nopea kukinta kun ukkossade piiskasi tänä aamuna auenneet kukat rikki iltapäivän aikana.

Tein koirille aidan kasvimaan eteen sitä edes jonkun verran suojaamaan, sillä Hullut Puutarhurit (Aapo ja Tara) oikaisivat näppärästi kasvimaan kautta. On pakko kylvää uusi satsi punajuuria, sillä nyt itäneet alut kasvavat kohopenkin sivuilta. Punajuuret kasvoivat lähinnä piha-aluetta ja Hullut Puutarhurit ottivat siitä vauhtia lenkille lähtiessä ja hepuleissa.

Myyrät jatkavat urakointia, alkuviikosta löysin uusia kraatereita kuunliljojen tyveltä. Ihme kyllä kuunliljat eivät näytä olevan moksiskaan siitä että puolet juurista on tyhjän päällä myyränkolossa.

Syysasterit olivat tehneet elämänlangat, eli vallanneet yhden perennapenkin päädyn täysin ja kietoutuneet jokaisen muun perennan juuriston ympärille tukahduttavan sitkeästi. Kaivoin kaikki ylös, pesin joka perennan juuriston huolellisesti ja poistin syysastereiden ja muiden ei-toivottujen kasvien juuret. Penkin pohjalle tuli rappausverkosta myyräeste, sitten katekangas estämään rikkiksiä, juuriesteet myös sivuille ja 700 litraa multaa, kaikki omin käsin puutarhamyymälöistä raahattuna pusseissa... Autoni on kulkenut sangen vakaasti peräosa maantietä viistäen viime viikkoina.

Operaatiossa olivat ahkerasti mukana Hullut Puutarhurit, tosin Aapo lähti välillä jäähylle kun mullan kaivaminen otti niin koville että se tarrasi lapioon. Pienen tauon jälkeen jatkettiin taas. Tänään sitten Tara teki tuhoja oikaistessaan uuden kukkapenkin läpi ja katkoi kurjenmiekkojen kukkanuput.

Aapolla ja Taralla on ollut vauhdikasta. Lenkeillä hiekka pölisee kun ne jahtaavat toisiaan ja jatkavat sitten pihalla. Eikä ole yhtään yksinäinen olo puutarhatöissä kun neljä silmää ja kahdeksan tassua haluavat osallistua ihan kaikkeen... Ovat ne olleetkin iltaisin väsyneitä. Ylempi Työnjohtaja Noppa on tyytynyt seuraamaan Nuijan ja Tosinuijan touhuja varjossa makoillen ja hyttysiä napsien.

Nopasta ei ole yhtään kuvaa, eikä muutamaan aikaan tulekaan. Ai miksikö? Sen takia että se muistuttaa karvaista tynnyriä, jolla on jalat ja iso pää. Leikkasin reteästi sille kesäturkin koneella, sellainen varttitunnin operaatio. Ja siltä se näyttääkin.. Nopan ulkonäkö on kauniisti sanottuna kamala, mutta on sillä helpompi olo helteillä kun ei ole megaturkkia kuumottamassa. Sen karva ei vaihdu sterilisaatioleikkauksen ja lääkityksen takia, pöksytkin menivät vain yhä pahempaan takkuun harjaamisesta huolimatta.

Aapo paimentaa perennapenkkiä ilta-auringossa

Hullut puutarhurit, kummallakin silmät kiinni kuvassa...

Aapo ja tulppaanit 

Aapo varmistaa, etten lähde liikkeelle huomaamatta

Iiriksiä ja unikon nuppuja (taustalla saksankirveli joka saa lähtöpassit tänä viikonloppuna)

Lähikuva iiriksestä

Särkynyt sydän

Keijunmekko

Perennapenkin pohjatöitä

Valmista

Laukkoja

Lumipalloheisi

Kokonainen pensas portin vieressä

Pieniä särkyneitä sydämiä

Pioni kukkii (onko kellään tietoa minkä niminen voisi olla kyseessä? On ollut tuossa parikymmentä vuotta)


Ensimmäinen päivänlilja kukkii

 Sinivalkoinen akileija

Tulppaani, joka vaihtoi väriä (ensin valkoinen punaisin merkein, nyt pinkki)

Unikko avautumassa (ja tänä iltana jo lakastunut sateen takia)

Sadepisaroita kuunliljan lehdillä

Kommentit

  1. Koeta nyt tosi tarkkaan etsiä sitä mun kadonnuttta tokomotivaatiota sieltä sun kukkien keskeltä.
    Se motivaatio siis- on jollain ihme konstilla tullut teille ja sinä ketale olet mennyt sen hukkaamaan! Hyi, hyi, hyi!
    Kotoa olen etsinyt ihan joka paikasta ja sitä ei löydy ja nyt se sitten selvisi! Teillä se on tai siis oli!
    JOS nyt sattuisit sen löytämään, niin palau...eikö siis pidä itselläsi ja lähetä sitten joskus joulun alla postipakettina tänne.
    Näin ei tarvitse selitellä mitään kenellekään,kun se on siellä ja ilman sitä ei tietenkään voi treenailla. Me lähemme nyt joelle.
    PS. SE pioni on Lumpus lumpus eli pinkkipioni! tai jotain sinne päin. Voi se olla Lynx lynxkin tai Martes martes(=näätä), mutta ei kai se ole niin metrilleen. Pääasia, että on kaunis.
    Kesähölmöilyt ajatukset teille sinne. :)
    Meillä oli se neljän päivän nuorisoleiri ja vieläkin on pää pyörällä, vaikka loppui sunnuntaina. NYT ei sitten ole mitään. saa olla ja mennä ja möllötellä.

    VastaaPoista
  2. Ahaa, sitä on siis liikkeellä! Siis motivaation katoamista :)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Ei-toivottuja perennoja

Nopan diagnoosi: Addisonin tauti

OravaTV:ta pitäisi säätää ja karvanorppa vadelmapuskassa