Mustavalkoista menoa

Nyt niitä piisaa. Kukkakuvia siis. Osa tulppaaneista ja suurin osa narsisseista jo lopettelee kukintaansa, myös ne joiden piti kukkia vasta kesäkuun puolella. Toukokuu on ollut "liian hyvä" säiden puolesta. Ja edelleen viime syksynä ostamieni sipulikasvien nimet ovat kirjattu ylös vihkoon, joka on jossain muuttolaatikoiden uumenissa. Eli kuvat ovat ilman tarkempia lajikemäärityksiä. Perennapenkkiä ja peltomaisemaakin ilta-auringossa. Alkukesän valoisat illat ovat huumaavia, paras aika kuvata on iltakymmeneltä. Tästä valkoisesta kerrotusta narsissista tuli illan valossa keltainen.   Päivällä kuvattuja perennapenkeistä. Queen of Night, sitä tulppaanin nimeä ei voi unohtaa. Angelique, tosin paljon "vaisumpana" kuin edellisvuosina kukkineet. Tulppaani illalla...   ...ja aamupäivän auringossa.    Ovat nämä aurinkoiset alkukesän päivätkin lumoavia hehku...

Seuraava blogipäivitys tulee olemaan hyvin värikäs ja kukka-aiheinen, mutta väliin mustavalkoista asiaa. Noppa kävi eilen silmäpeilauksessa. Epäilen, ettei sen näkökyky ole kovin hyvä ja Addisonin taudilla olisi siihen vaikutusta. Eläinlääkäri sanoi Nopan toisessa silmässä olevan hieman pullistumaa, mutta se on niin pientä, ettei siitä tule virallisiin papereihin merkintää. Mutta Nopan silmät (ja koko muu koira) on jatkuvan tarkkailun alla tehostetusti koko sen loppuelämän, sillä Addisonin tauti vaikuttaa koko elimistöön. Tänään hain sille lisää lääkettä pissankarkailuun, luultavasti Noppa saa sitäkin loppuelämän ajan. Noppa sterilisoitiin yli vuosi sitten, mutta holtiton virtsan valuminen alkoi vasta Addisonin taudin puhkeamisen myötä. Nopalla on jatkuvan kortisonilääkityksen ja hervottoman turkin takia lähes koko ajan kuuma, joten se juo paljon. Kun se juo paljon, sillä on jatkuva pissahätä. Ja jostain syystä se ei huomaa itse eikä pysty säätelemään virtsaamista. Sitä valuu heti ...

Olimme mökillä (samalla kasvuvyöhykkeellä) vajaan viikon, mutta tänään kotiin tullessamme tuntui siltä, että olimme olleet poissa ainakin pari viikkoa. Perennapenkissä hehkuivat kerrotut tulppaanit, kaikki kasvit olivat kasvaneet vartta ja kukkaa monta senttimetriä, maasta punkesi uusia alkuja... Liljoista näkyi pienet alut kun lähdimme, tänään ne olivat parikymmensenttisiä. Ensimmäiseseen pioniin oli tullut jo nuput! Myös nurmikko, voikukat, vuohenputket ja heinä olivat kasvaneet. Niitä oli runsain määrin perennapenkeissäkin. Kuten myös myyränkoloja, tai pitäisikö sanoa tunneleita. Eräs niistä oli keskellä perennapenkkiä (ilmankos siinä kohdassa ei kasvanut mitään), läpimitaltaan kymmensenttinen reikä josta lähti samanlevyinen onkalo. Ainoat, jotka eivät olleet kasvaneet, olivat marjatuomipihlajat ja syyshortensiat. Molemmat vaikuttavat siltä, että ovat kiikun kaakun enää elossa. Ne olivat tämän kevään ostoksia ja yhä ruukuissa. Tein hortensioille hätäistutuspaikan...

Perennapenkeissä loistaa: narsissit kukkivat keltaisen, oranssin ja valkoisen eri sävyissä ja pienet Tete-a-Tete:t suorastaan hehkuvat tummaa (ja vielä paljasta) maata vasten. Muutama tulppaani kukkii myös, ensimmäinen kerrottu versio avautui tänään varovaisesti. Jonkin ajan kuluttua kukkapenkin värimaailma onkin paljon monipuolisempi niiden auettua. Viime syksynä merkitsin ylös kaikki ostamani narsissit ja tulppaanit, jotten olisi käsi päässä pähkäilemässä niiden nimiä keväällä. Jep. Muuton yhteydessä se vihko lajikenimineen ja kuvineen katosi. Ei ole löytynyt, joten olen siis käsi päässä kukkapenkin reunalla pohtimassa, mikä tuo sitten onkaan... Perennapenkin yllätyksiä - niitä ikävämpiä - on myös kadonneet perennat ja sipulikasvit. Ilman rappausverkoista tehtyjä suojia ei täällä juuri sipulikasveja olisi, myyrät olisivat pitäneet siitä huolen. Verkkojen sivustat ovat tyhjää täynnä kun talven aikana mullan alla on tutkittu miten liljoihin ja tulppaaneihin olisi mahdollista pääs...