Mustavalkoista menoa

Oli takuulla viimeinen kerta kun pyydän tokoporukkaa Tuusulaan treenaamaan. Minulla on selvästi joku paha karma. Viime viikolla kenttä oli kuin pohjoiskorealainen moottoritie, ei ketään missään. Tänään se oli kuin Mannerheimintie neljältä... Sen lisäksi, että paikallisella teatterilla oli viereisessä rakennuksessa esitys jonne tuli katsojia kentän läpi ja  jonka vahtimestari oli kovin kiinnostunut (positiivisessa mielessä) mitä kentällä teemme ja miksi, paikalle tuli hyvin tuttavallinen mies kahden vapaana olevan ja kiltin pointterin kanssa. Kun vihdoin luulimme päässeemme eroon ylimääräisistä kenttävierasta, paikalle pyyhälsi vapaana oleva labbis. Sen omistaja älysi sentään pyytää anteeksi kun se rykäisi Taraa häiritsemään kesken luoksetuloliikkeen. Labbiksen mukana kentälle tuli toinen niistä pointtereista, jotka kävivät omistajansa kanssa heti treenien alussa luonamme. Tällä kertaa omistajaa ei ollut mailla halmeilla ja labbiksen omistaja sanoi koiran tulleen heidän mukana...

Lisää Hessun ensitapaamisesta lampaiden kanssa Katjan blogissa. Mamma-Nopan valeraskaus on edennyt viime viikonloppuna tapahtuneen "synnytyksen" jälkeen "pentujen" imettämisvaiheeseen. Oiva keino saada sen ajatukset muualle on antaa naudan sääriluu (tai puolikas) sille ja Taralle kaluttavaksi. Kun luusta ei enää irtoa mitään, voi yrittää varastaa kaverin luun. Ilta kuluu rattoisasti koirien vakoillessa ja väijyessä toistensa luita ja Nopalla on muuta mietittävää kuin valepennut.

Hämeessä oli tänään upea hankikanto josta koirat ottivat ilon irti. Todistettavasti hankikannon kiloraja tuli meikäläisen painon kohdalla vastaan... Toivottavasti nämä ovat tämän talven viimeisiä "paljon lunta" kuvia! Yllätys yllätys, viimeistä kuvaa lukuunottamatta kuvissa on Noppa. Tara ja minä

Vihdoinkin! Ensimmäiset merkit alkavasta puutarhavauhkoamisesta ovat varmistuneet! Lumet sulavat, kohta versoo! Kaikkea! Toivottavasti! Tosin siis vain kahdella kämmenen kokoisella alueella toistaiseksi, mutta tästä se alkaa :)  Kävimme tänään Juhan vanhempien luona Hämeessä. Siellä ei ole vielä kiire puutarhatöihin viikkoihin, Tara seisoo kuvassa perennapenkin kohdalla... Siellä maakellarissa talvehtineet kerrottujen narsissien sipulit olivat jo (liian pitkällä) alulla, olisi pitänyt hakea ne esikasvatukseen aikaisemmin. Kotiin päästyämme olin kotona tyrkkäämässä niitä muoviruukkuihin multaan kun muistin että isot muoviruukut jäivät Hämeeseen eikä minulla ole lämmintä multaakaan... Huomenna siis ostoksille! Isoja saviruukkuja ei jaksa kantaa edes takaisin autotalliin yöksi ja päiväksi terassille. Hyötäämiseen en enää ala, viimetalvinen kokeilu oli pettymys. Paljon vartta, muutama nuppu ja vain pari auennutta kukkaa. Tulppaaneista ei kunnolla ainuttakaan. Mieluummin ist...

Tokotreenejä enemmän ja vähemmän onnistuneesti, mukavia ulkoilusäitä ja kivoja lenkkejä, perjantai-ilta koirakylpylässä - siinä lyhyesti summattuna viikon koira-asiat. Noppa ei älyä lopettaa valeraskauttaan vaan hyytyy yhä enemmän ja petaa yhä raivoisammin. Tuntuu että se turpoaa lisää vaikka syö huomattavasti vähemmän kuin sydäntalvella. Liikuntaa on lisätty ja ruokaa vähennetty, mutta Pullerosta ei huomaa mitään! Hormonivetelys-Noppa yllätti positiivisesti maanantaina Veikkolan hallitreeneissä. Aivan vieressä kiiti äänekkäitä agilitytreenaajia, mutta Noppa kuten myös Tara suorittivat tokoliikkeensä niin hyvin, että harkitsin jo kisakalenterin tutkimista. Taran osalta siis. Se toi noutokapulan jo käden ulottuville! Tosin Tara on niin kierroksilla kapulasta että kisatilanteessa taitaa mennä kuula jumiin ja homma tyssätä siihen. Vielä torstaina Viljan kanssa tokoillessa homma meni aika hyvin, mutta lauantain hallitreenit pistivät miettimään kisakalenterin avaamista korkeintaan kes...

Viikolla jäi koirien treenit vain yhteen kertaan ja iltaohjelmat muutenkin vähäiseksi. Loppuviikosta sen huomasi sillä Taralla alkoivat kierrokset nousta rasittaviksi. Noppa on niin (vale)raskaushuumassa, ettei sitä juur mikään piristä. Nyt se petailee raivoisasti "pentujen" synnytykseen valmistautuessa. Ensi viikolla on koirille tiedossa neljät treenit. Sitä enempää Taralla ei pää kestäisikään, mutta tuo määrä hyydyttää sitä mukavasti. Lisäksi olemme menossa taas Hyvinkään koirakylpylään, sen reissun jälkeen on yleensä hiljainen ilta tiedossa. Tänään koirat olivat kahdella lenkillä ja sen jälkeen olimme vanhojen (ei iän, vaan ajan puolesta) treenikavereiden kanssa "omalla" eli Tuusulan kennelkerhon kentällä pienellä porukalla tokoilemassa. Olipas kivaa treenata  pitkästä aikaa tutulla kentällä! Ei ollut seurassakaan valittamista, etenkin kun Tara sai samalla ihan uusia leikkikavereita. Meidän suorituksissa ei ollut kehumista, osa liikkeistä meni huonommin k...

Tämä teksti on osittain "ääneen" pohdintaa ja osittain vastaus Maahisten ja Sailan kommentteihin edelliseen kirjoitukseeni. Maahiset kommentoi koirien eroavaisuuksia ja todellakin; jos joku kysyy minulta millainen on bordercollie, vastaan että joku pidempään rotua harrastanut voisi kertoa paremmin tai sitten mietin millainen olisi Nopan ja Taran välimuoto. Ne ovat niin erilaisia luonteiltaan ja ulkonäöltään (vaikka vieraiden mielestä ne näyttävät ihan samanlaisilta...), että vain tietyt rotuominaisuudet yhdistävät niitä. Siinä missä Noppa on aina ollut hyvin rauhallinen, päättäväinen, itsenäinen ja kooltaan isokokoinen (roteva), on Tara miellyttämisenhaluinen, pehmeä, herkästi kiihtyvä (liian kiihtyvä), innokas, epävarma, huomionhakuinen ja rakenteeltaan erilainen kuin Noppa. Noppa on kaikkea muuta kuin nöyrä, mutta se ei koskaan ole vihainen ihmisille. Matami tuntee arvonsa ja sillä on itsetunto kohdallaan. Tara kiihtyy kaikista uusista tilanteista ja jopa jokapäiväi...

On talvessa jotain hyvääkin. Kuten nämä aurinkoiset kevättalven päivät, jolloin tuntuu mykistyvän valosta ja raikkaasta ilmasta. Koiratkin nauttivat selvästi, etenkin kun niille oli hankikanto. Minulle ei, huomasin kun hulahdin etupihalla miltei reittä myöten lumeen. Viimeistään parin kuukauden kuluttua narsissit, krookukset ja muutama rohkea tulppaanikin ovat jo hyvässä kasvussa, on niitä odotettukin! Lumikellot tulevat esiin jo varmaan tämän kuun aikana lämpimissä kohdissa. Kävin koirien kanssa lenkillä metsässä ja pellolla, tai siis pellon reunalla. Kaikki peltoalueiden polut oli tehty laduiksi, jonne ei kyltin mukaan ollut jalankulkijoilla eikä koirilla asiaa. Erikoista. Ikään kuin koko tienoo olisi varattu vain Pyhille Hiihtäjille, muut pysykööt poissa koko talvikauden. Onneksi huomasin kyltin vasta takaisin kadulle palatessamme. Emme todistettavasti hiihtäjiä häirinneet kun ainoa sellainen oli pellon toisella puolella. Minä kävelin ladun vierustaa ja koirat nauttivat hankik...

Torstai-iltana kävimme tokoilemassa Hyvinkäällä tutun treeniporukan kanssa. Mukana oli tällä kertaa meitä neuvomassa Tiina ja ilta venähtikin pitkäksi kentällä. Vaikka Nopan ja Taran kanssa treenaamiseet eivät menneet niin kuin olin toivonut, oli taas mielenkiintoinen ja kiva ilta seurata muiden harjoittelua ja vaihtaa mielipiteitä koirista ja niiden kanssa harrastamisesta. Tara on hävittänyt luoksetuloliikkeissä (kaikissa) sivulletulon, ei osaa sitä lainkaan. Erikseen kyllä, mutta ei yhdistettynä luoksetuloon. En ymmärrä missä kohtaa sillä nyt liiraa ja miksi. Noutokapulan toi sentään jo reilun puolentoista metrin päähän. Huoh. Nopan kanssa totesin, että voittajaluokan liikkeiden osaaminen on sekä ohjaajalta että koiralta vielä kaukana edessäpäin. Eniten kouluttamista on ohjaajassa eli minussa. Taralla on lukuisia pakkomielteitä yhä, vaikka suurin osa niistä on saatu lähes kolmen vuoden aikana siltä pois. Yksi sen pakkomielteistä on auto. Se rakastaa autossa oloa ja antaa ää...