Rodun jalostusta vai lisäämistä?

Minä en ole kasvattaja, eikä minusta ikinä tule kasvattajaa. Mutta ah, kritiikkiä kasvattajia kohtaan olen kyllä valmis antamaan, niin kuin lähes jokainen koiraharrastaja.

Harmittaa, miten unohtuu kehua niitä kasvattajia, jotka ovat tehneet rodun eteen paljon vaivaa, miettineet yhdistelmiä, hankkineet tietoa ja myyneet pennut hyviin, tarkasti valittuihin koteihin. Heille kiitokset tätä kautta, ja anteeksi kun liian usein se jää kertomatta. He tekevät töitä rodun jalostamiseksi ja parantamiseksi.

Sitten on niitä "kasvattajia" jotka vain lisäävät koirien määrää.

Bordercollie on suosittu rotu ja näemmä suosio vain jatkuu. Se ei ole aina hyvä asia. Moni, jolle bordercollie ei olisi se oikea rotuvalinta, haluaa koiran kun se on niin kiva ja älykäs (ja oppii kaiken itsekseen, jep).

Heille pitäisi antaa Tara muutamaksi päiväksi, niin ymmärtäisivät mitä se voi olla. Tai pahimmillaan Tara silloin, kun se tuli meille. Pelkotiloja, arkuutta, arvaamatonta käytöstä ja pakkomielteitä.

Niitä pakkomielteitä sillä on vieläkin, mutta onneksi ne on saatu kutakuinkin hallintaan. Vaikka Tara on meille rakas ja ihana, en ikinä voi luottaa siihen täysin. Sen englantilainen pullea kaveri on koira, jonka perintötekijöissä pääkoppa on ainakin kunnossa. Ensimmäisenä bortsuna teimme Nopan kanssa virheitä, jotka eivät ole onneksi siihen mitään merkkejä jättäneet. Taran kanssa samat asiat olisivat olleet katastrofi tai ainakin hidastaneet sen sopeutumista normaaliin elämään.

En voi edes harkita vieväni Taraa luonnetestiin, jopa eläinlääkärin mielestä se olisi eläinrääkkäystä. Vaikka sillä on A/A-lonkat, tottelevaisuukokeista ykköstulos (tosin vain alokasluokasta) ja näyttelystä erinomainen, en olisi voinut kuvitellakaan teettäväni sillä pentuja. Siinä ei ole mitään, joka parantaisi rotua. Ei edes sen suku.

Siksi minulta menee yli ymmärryksen ne "kasvattajat", jotka teettävät pentuja koirilla joiden ainoa ansio on, että "ne ovat niin kivoja". Ei luonnetestiä tai luonnetestiä ei ole läpäisty. Ei hääviä näyttelytulosta, ei kenties mitään muitakaan tuloksia. Jopa terveydessäkin vikaa. Mutta pennut on teetettävä. En ymmärrä.

Ensi viikolla on Taran seuraava lääkärikäynti selästä johtuvan pissaongelman takia ja sään (toivottavasti) lauhtuessa päästään treenailemaankin. Kummankin kanssa tokoa bortsuporukassa ja Nopan kanssa hakua pitkästä aikaa.

Kuvissa LyylilylleröNoppa juoksuissaan reilu viikko sitten. Silmissä haaveileva katse ja rento asento. (ja Taran pehmoporsas siinä edessä.)

Kommentit

  1. Voi mikä lyllerö ♥
    Viisaita sanoja, viisautta toivoisi jokaiselle ihmiselle joka luontoa jalostaa eläinten tai jopa kasvienkin kanssa. Siinä on suuri vastuu, on helppo arvostella ja todeta, tajuaako edes moni kasvattaja miten suuri. Helppo on sanoa, kun en itse ole kasvattaja.
    Tänään tuloksettomalta uimahallireissulta palatessani (allas oli remontissa juuri sinä päivänä vuodesta kun päätin urheilla :-/) vastaan tuli bortsupentu! Voi mahdoton. Hyvä etten kidnapannut sitä, vähältä piti. Sellainen vähän kissojani (jotka ovat isoja) isompi lapasenpurija. Siis ooh! Kyllä niiden pentujen haluamisen ymmärtääkin, paremmin kuin hyvin. Mua jarruttaa koiranhankinnassa sekä liikkuva elämänmuotoni että se, ettei aiempaa koirakokemusta ole. Vaikka hoitokoiria olen kyllä kova komentelemaan ;-) Mutta se ei riitä, pitäisi osata puhua koiraa. Koirien ja kissojen kanssa elämisessä on juuri se pieni ero, että kissoja ei tarvitse kouluttaa tai olla niille pomo. Voi vaan olla. Ah, miten helppoa!

    VastaaPoista
  2. Mietin joskus, millaista elämä olisi ilman koiria. Kovin tylsää ainakin! Minä olisin monta, monta kiloa tukevampi ja huonokuntoisempi. Vapaa-aikaa olisi enemmän ja samoin energiaa. Kävisi Juhaa ja lähipiiriä sääliksi :)

    Sääliksi käy myös niitä pentuja, jotka on teetetty toisarvoisten asioiden takia ja jotka myydään "vääriin" koteihin, sellaisiin jonne bortsu tai jopa mikään koira ei sovi.

    VastaaPoista
  3. Ihan lölleröinen. Varmaan teän koirat muistavat olla joka päivä hyvin kiitollsia saamastaan erinomaisesta hoidosta ja huolenpidosta! ;)
    Meillä kaikki viisi näin pakkaspäivänä( -35 ja risat)ovat nauttineet olemassaolostaan ja varmaan mielessään kiitelevät. Näin sen on pakko olla.
    Mutta allekitjoitan kaiken, mitä sanoit tuosta kasvattamisesta ja pentujen liäämisestä. Tara saa olla onnellinen siitä, että päätyi teille. Osaakohan tuo?
    Ne eivät osaa, mutta ollaan me, jotka noista karvakasoista nautimme. Oli ne sitten kissoja tai koiria. Mie muuten ottaisin meille heti kissan, mutta koska en päästäisi sitä ulos, niin siinä olisi aivan kauhea vahtiminen noitten ovien kanssa. Tykkäisin kyllä ja jos ottaisin , ottaisin Kemin eläinsuojelun kisun.

    VastaaPoista
  4. Rilla on kuin emänsä, mielellään selällään maaten tekee käpälillään / hampaillaan sirkuskoiratemppuja leluillaan. Pakkanen ei haittaa Rillaa, kitisee ulos vaikka mittari näytti Koillismaalla -39.8. Ulos nuuskimaan ja hölkkäämään, välillä pinkomaan karvaluotina ja 15 min kuluttua tassuja lämmittelemään pirttiin. Ja 5min jälkeen taas kitinää ovan takana "päästä ulos".

    VastaaPoista
  5. Ihana Rilla! Jösses mitkä pakkaset teillä on ollut! Toivottavasti lauhtuvat jo.

    Nopalla on niin paksu turkki (ja rasvaa kyljissä...) ettei sitä juuri pakkanen haittaa, mutta kun tassuihin kertyy lunta ja jäätä niin rouva ei voi liikkua.

    Tuon vauhdin Rilla on perinyt isältään! Noppa istuisi pihalla oravavahdissa tai nyt juoksujen aikana portin edessä korvat heiluen kun se katseli mistä tulisi ihania poikakoiria :)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Nopan diagnoosi: Addisonin tauti

Ei-toivottuja perennoja

OravaTV:ta pitäisi säätää ja karvanorppa vadelmapuskassa