Koiranulkoiluttajan aamujumppa (myös iltapäivä- ja iltaversiona)

Kaloreiden kulumisesta en tiedä, mutta luulisi että niitä(kin) kuluu. Hermojen lisäksi.

Kas näin minä jumppaan tahattomasti kahden hormoneistaan sekaisin olevan narttukoiran kanssa:

Aamujumppa: ensin reipas takakeno heti portista kadulle astuttaessa. Reipasta äänijänteiden virittelyä, joka tuo samalla happea aivoihin. Tehotakakenoasento venyttää käsivarsilihaksia ja nostaa verenpainetta.

Parinkymmenen metrin jälkeen Noppa toteaa, ettei oravia ole tiellä (yllätys yllätys.. säkkipimeässä aamukuudelta kaikki tervejärkiset oravat ovat vielä nukkumassa) eikä naapurin sekopäinen sakemanni tule vastaan (niin kuin ei ole tullut viimeiseen puoleen vuoteen).

Kun oravamahdollisuus on hävinnyt, voikin sitten tempaista tien toisella  nuuskimaan. Tai niin Noppa kuvittelee.

Lyhyen katuosuuden jälkeen kävely säkkipimeässä metsässä tehostaa kuuloani, näköaistiani ja reagointikykyäni. Etenkin kun Tara saa hepulin ja töminästä päätellen pitää miettiä mihin suuntaan sitä väistän. Tara kun tulee niin lujaa, ettei sen jarruista ole takuuta.

Loppumatkan menen kädet hihnoissa kiinni etukenoa, takakenoa tai kädet reippaasti  suoraan sivulle sojottaen kun karva-akat jahtaavat hormonihöyryissään eri puolilta tietä iiihania urosten hajuja. Tai mitä vaan hajuja. Kaikki käy.

Tämä sama eteen-taakse-sivulle-hengitä-välillä-ja-karjaise -jumppa toteutuu joka päivä kunnes Tara on selvittänyt juoksunsa ja mahdollisesti tulevan valeraskautensa ja Noppa (toivottavasti) oikean raskautensa.

Ensi talvea, Taran leikkausta ja Nopan pentujen luovutuksen jälkeistä aikaa odotellessa...

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Nopan diagnoosi: Addisonin tauti

Ei-toivottuja perennoja

OravaTV:ta pitäisi säätää ja karvanorppa vadelmapuskassa