kuva

kuva
Maura tappaa voikukkaa toukokuun alussa

1.1.2014

Vuoden ensimmäinen puutarha-aiheinen päivitys

Tammikuun ensimmäinen päivä on mitä mainioin kasvimaan pöyhimiseen. Kolme vuotta sitten keräsin suppilovahveroita jouluaattona, mutta tänä vuonna ne ovat mädäntyneet runsaiden sateiden takia. Kasvimaalla ei mikään haitannut kaivamista kun maa oli sula ja kostea. Mitä nyt kaksi bordercollieta oli tiellä, toinen tuli innoissaan paimentamassa rikkaruohoja (Tara) ja toinen syömässä niitä (Fiona).

Sain käännettyä syksyllä kesken jääneet kohopenkit kokonaan, samalla levitin kalkkia ja tuhkaa. Mietin jo valmiiksi mitä istutan ensi keväänä minnekin ja kitkin pahimmat rikkaruohot pois. Kotimaisissa puutarhalehdissä lupailtiin että porkkanan voisi kylvää kunhan maa on sula, joten taidan kokeilla sitä.

Välillä en tiedä ovatko niiden puutarhalehtien toimittajat aina ajan tasalla teksteissään tai ovatko tietoisia lainkaan mitä kirjoittavat. Toisaalta puutarhanhoito(kin) on aika mukaansatempaavaa (lue: hyvin helposti maanista, pakkomielteistä ja tuloshakuista), joten moni kasvimaalla tai perennapenkissä aikaansa viettänyt on sitä mieltä, että tietyt jutut tehdään juuri niin kuin hän on sen kokenut ja tehnyt.

Vaikka puutarhanhoito jos mikä opettaa nöyryyttä (kaiken sen työn ja varjelun ja kastelun ja oppaiden lukemisen jälkeen joku helppo perenna sanoo että juu kiitos hei ja häviää ikuisesti, tai hirveän hoidon ja vaivan jälkeen tulee kuiva kesä, myyräinvaasio tms. joka tuhoaa kaiken tekemäsi), niin päteviä ohjeita tulee vuolaasti joka suunnalta.

Puutarhaohjeet ovat niitä helpoimpia suodattaa (verrattuna esim. koirankoulutusohjeisiin!), kunhan käyttää tervettä järkeä. Ehdottomasti parhaimmat ohjeet ja neuvot saa kuuntelemalla ihmisiä jotka ovat vuosia pihalla aikaansa viettäneet. Ja suodattamalla ohjeet niin, että ne sopivat juuri omaan pihaasi.

Savimaan pihanhoito on aivan eri juttu kun hiekkapohjaisen, nelosvyöhykkeellä ei viihdy samat kasvit kuin eteläisimmässä Suomessa. Mutta aina voi kokeilla! Jottei puutarhanhoito olisi liian helppoa, moni asia on päinvastoin kuin ohjeissa neuvotaan. Kasveilla tuntuu olevan oma tahto, joka ei noudata mitään logiikkaa tai ohjeita.

Pionit ovat kirjojen, lehtiartikkeleiden ja netin ohjeiden mukaan vaikeampia hoitaa kuin Taran saaminen tokovalioksi. Siis lähes mahdotonta.

Joku voisi kertoa sen pihamme pioneille. Vanhimmat niistä ovat kuulemma kymmeniä vuosia vanhoja, moneen kertaan siirrettyjä. Kasvavat kaikkien ohjeiden vastaisesti montussa (koska myyrät kaivavat mullat niiden alta), paahteessa ja hyvin epämääräisesti lannoitettuna ja kalkittuna. Hyvin viihtyvät.

Kärhöjen kasvatusohjeet aiheuttavat jo hilpeyttä. Eräässä puutarhalehdessä korostettiin että istutusmontun pitää olla lähes metrin syvyinen (whaat?! Onnea sille joka täällä saa lapiolla sellaisia kuoppia aikaiseksi...) ja kasvi istutetaan niin että sillä on lähes 50 cm multaa päällä. Jep. Montakohan vuotta kestää kun se pinnistää versot sieltä maan uumenista...Taisi olla sama lehti joka kehotti istuttamaan kärhöjä myös ruukkuihin! Siitä vaan hankkimaan yli metrisiä ruukkuja kärhöjä varten.

Meillä taitaa olla kolmisenkymmentä kärhöä pihassa. Muistaakseni. Osa on viime kesänä istutettuja, niiden selviytymisestä talven yli uusilla kasvupaikoillaan en vielä tiedä. Mutta ne muut on sananmukaisesti hutkaistu monttuihin, joissa osassa on "tarpeeksi" multaa päällä ja osalla ei. Osalla on turvetta, osalla hiekkaa, osalla multaa. Osalla on tyven suojana joku toinen kasvi, osalla ei. Hyvin kukkivat ja kasvavat.

Eräs suomalainen superpuutarhaguru kehui köynnöskasveja ja kritisoi sitä että villiviinien ei anneta kasvaa talon seiniä pitkin. Hän ei kuulemma vuosikymmenien aikana ole nähnyt yhtään villiviinin pilaamaa tiiliseinää.

Hänelle tervemenoa katsomaan entistä taloamme, jossa kasvoi seinää pitkin villiviini toistakymmentä vuotta. Sitä villiviiniä oli joka paikassa, myös saunan hormeissa, ränneissä, terassin laudoituksien välissä... seinä oli täynnä vuosien aikana siihen kiinni jääneitä villiviinin "imukuppeja". Ja kyllä, se rapauttaa tiiliseinää. Lisäksi seinä oli kesät kosteana, villiviinin juuret olivat käsivarteni paksuiset ja seinä alaosasta koko ajan kostea mullan takia.

Lisäturhautumista kärsimättömälle puutarhafanaatikolle tuo tanskalaiset puutarhaohjelmat ja -neuvot, jotka vain käännetään suomeksi ja sitten anti mennä. Hieman on tuo kasvuvyöhyke erilainen ja olosuhteet muutenkin. Onnea sille joka Suomessa täräyttää "ihastuttavan yrttimaan" kasvuun maaliskuussa ja pitää "mukavat sadonkorjuujuhlat" marraskuussa. Meillä on normisti metri lunta molempina kuukausina niihin aikoihin ja valoa kirkkaina päivinä 4 tuntia päivässä.

Eräässä sisustuslehden puutarhaerikoisnumerossa oli (tanskalaisesta lehdestä käännetty) artikkeli ettei kasvimaata saisi jättää paljaaksi talveksi, vaan siihen on saatava katetta. Kuten jättämällä sadonkorjuusta jääneet naatit kasvimaalle. No, meillä ainakin etanat tykkäisivät...

Puolikesyn pihajäniksen harmiksi Juha teki verkkosuojan pensasmustikoille ja hortensioille. Muita päältäpäin kasveja tuhoavia eläimiä meillä ei ole Fionaa lukuunottamatta. Mutta mustavalkoinen tehopakkauskaan ei pääse niihin tuhomittakaavoihin puutarhassa joita myyrät tekevät. Juhan äidin lähes parikymmentä vuotta sitten istuttama ruusukvitteni tuhottiin jo alkusyksystä, sen tyvi näytti siltä kuin lauma kääpiömajavia olisi tehnyt päivätyön. Lähes kaikki tulppaaninsipulit ovat syöty, useampi sata siis. Olen suojannut kukkasipulit rappausverkolta altapäin, mutta myyrät syövät sipulit yläkautta. Jopa etupihan havupenkistä on kaivettu ja syöty sipulit, vaikka luulin etteivät myyrät juokse pihan hiekkapihan läpi ja kiipeä kivireunuksen yli. Kerrottu vaaleanpunainen lilja ehti onneksi tehdä pikkusipuleita ennen kuin se syötiin. Perennapenkit ovat kuopalla kun alapuoli on täynnä onkaloita ja nurmikolla pitää liikkua pimeällä otsalampun kanssa koska se on täynnä kekoja joihin kompastuu helposti. Ja tämä vuosi on kuulemma vielä pahempi myyrävuosi kuin edellinen!

Ensi kesän suunnitelmia ovat aidata kasvimaa (jos Fiona haistaa porkkanat, niitä ei siellä kauaa ole), takapihan metsäreunan hortensia- ja rhodoistutukset, 20 syreenin istutus ja perennapenkkien reunuksien teko. Sitä ennen syksyn ja talven tuhojen tutkiminen ja niiden mahdollinen paikkaus. Eli shoppailuja puutarhamyymälöissä!

 Miss Bateman ja Hagley Hybrid viihtyvät pihan soratiellä olevan portin juurella. Kuva otettu 16.9.2013

 Tähän uuteen havupenkkiin myyrät kipittivät pihan läpi syömään kukkasipulit.

Tämä lilja hävisi heti kukinnan jälkeen myyrien suihin.

1 kommentti:

  1. Tähän ei voi sanoa kuin amen! Minäkin välttelin kärhöjä, kun niiden istuttamisen piti olla niin kamalan vaikeaa, mutta tuossa ne litimärässä, sinisessä savessa kasvavat vuodesta toiseen, eikä istutuskuoppa ole lähelläkään metriä. Vyöhykekin on niille ihan väärä.

    VastaaPoista