kuva

kuva
Vielä kaikki neljä yhdessä, elokuussa 2017

30.9.2013

Puutarhapäivitys (pentukuvia tulossa!)

Eilen oli vipinää, vilskettä ja kovin mustavalkoista kun Fiona tapasi sisaruksensa kasvattajan järjestämällä pentupäivällä. Siitä seuraavassa päivityksessä enemmän, samoin kuin iso liuta kuvia. Niitä on 200, joudun hieman karsimaan...

Pihalla alkaa olla jo ankean näköistä, yöhallat ja kylmät päivät ovat hyydyttäneet suurimman osan kasveista. Osa yrittää vielä, ritarinkannus kasvattaa yhä nuppuja isommiksi vaikka ylimmät olivat aamulla ihan huurteessa. Puhumattakaan tämänpäiväisestä raekuurosta joka paiskoi taas osaa kasveista.

Olen tyytyväinen että kesän projektit saatiin valmiiksi, vaikka välillä tuntui aika toivottamalta. Varaston teko on vielä kesken, mutta muuten voidaan jo miltei valmistautua talveen (=sisäremonttiin). Tosin loput daaliat pitää nostaa vielä ylös ja laittaa tilalle kukkasipulit, istuttaa yksi iso kuunlilja, loput kesäkukat pitää lykätä kompostiin, kääntää maata kasvimaalla ja ja ja... Mutta periaatteessa kaikki siis kunnossa!

Tänään istutin viimeisen pionin. Laskin samalla että niitä on yhdessä perennapenkissä 16, tosin vain muutamaa lajiketta. Vanhimmat ovat jo useamman vuosikymmenen ikäisiä, siirretty isoina tänne 20 vuotta sitten. Kolme pionia ovat yhdestä hyvin iäkkäästä pionista jaettuja. Nuorimmat kukkivat vasta kahden kesän kuluttua, luulisin.

Mutta jos Karl Rosenfieldin saa kolmella eurolla, niin onhan se pakko ostaa! Sen seurana ovat ainakin Bowl of Beauty, Festiva Maxima ja tietenkin Sarah Bernhardt.

Tänään totesin taas ettei meillä onnistu pionien kohopenkki-istutus. Päinvastoin, siitä tulee viimeistään talven aikana monttupenkki. Myyrät ramppaavat nurmikolla ja näemmä taas perennapenkeissäkin niin kiihkeästi, että koko pitkä perennapenkki on vajonnut alaspäin. Multaa saisi lapata sinne ylettömästi ja silti sitä häviää kasvien alta. Terijoen salavat entisen perunapellon laidalla ovat vinksin vonksin ja kekojen ympäröimät, nurmikolla koirat meinaavat kompastella valtaviin kekoihin. Arvatkaa miksei meillä ole omenapuita...?

Odotan mielenkiinnolla kevättä, montako kukkasipulia kukkapenkeistä nousee, miten liljat ovat selvinneet kosteudesta (monttupenkki kerää veden) ja selviävätkö uudet pionit talven yli. Enää 8,5 kuukautta niin sekin selviää...

Havupenkistä puuttuu enää keskeltä yksi.

Bellis kaunokainen, ei ymmärrä vuodenaikaa :)

Osa daalioista tuo vielä väriä perennapenkkiin. 

Kuten myös lyhtykoiso

Sininen miekkalilja ei taida ehtiä avata kaikkia nuppuja enää.

Takapihaa ja uudet valot. Kuvassa vasempaan reunaan tulee ensi kesänä rhodoja ja hortensioita, siitä eteenpäin (ennen isoa kivikasaa) syreenejä ja pihapenkki. 

27.9.2013

Tämän vuoden viimeisiä puutarhapäivityksiä (ei yhtään pentukuvaa)

Vielä viikko sitten t-paitasillaan tuli hiki pihatöissä päivällä, eilen lapioin multaa toppavaatteet päällä. Lämpötila oli juuri ja juuri plussan puolella ja pohjoistuuli viimeisteli raekuurojen kera lähes talvisen sään.

Kaksi daaliaa oli jo alkuviikosta sateen paiskomia ja nostin ne ylös. Iso kirkkaankeltainen kerrottu on upea, mutta kukkii aika myöhään ja kaatuu herkästi tuulesta ja sateesta. Viime yön halla viimeisteli suurimman osan maahan jääneistä daalioista, mutta ihmeekseni pompom-daaliat ovat vielä ihan reippaina pystyssä.

Miekkaliljoja on maassa (ruukussa) enää yksi, se tuskin ehtii enää kukkia koska nuput ovat vasta avautumassa. Muut nuppuvaiheessa olevat ja yhden kukkivan toin sisälle maljakkoon.

Syyskuun ollessa vielä lämmin (huoh...) siirsin osan nauhuksista takapihan nurkan uuteen, isoon pengerrettyyn perennapenkkiin. Isäni teki raskaimman työn eli kivireunuksen jota minä en saanut mielessäni hahmoteltua etukäteen lainkaan (Sailan neuvoista huolimatta). Kun pengerrys oli valmis, täytimme sen peltomullalla. Paha virhe. Ostomultaan ei budjetti taipunut (multaa tarvittiin parikymmentä kottikärryllistä), mutta peltomulta olisi pitänyt etukäteen sekoittaa soraan ja hevosenlantaan (joka on taas loppu). Se on niin savista, että joudun luultavasti istuttamaan ensi kesänä uudet perennat. Laitoin turvetta ja soraa/hiekkaa peltomultakerroksen päälle, mutta epäilen sen hyödyllisyyttä. Tulppaanien ja liljojen sipulit taisivat mätääntyä sinne jo ensimmäisen viikon jälkeen. Kuunliljat, nauhukset, kultapiiskut ja jaloauringonkukka sinnittelevät vielä.

Näyttää karulta kun takaosa on vielä muokkaamatta eikä nurmikosta ole tietoakaan. Talvi pesee kivet, kevät tuo nurmikon ja ympäristökin siistitään sitten keväällä.

Alunperin haaveilin tuohon takapihan perennapenkkiin siirtäväni kaikki nauhukset, kultapallot ja kuunliljat, mutta kuinkas siinä sitten kävikään... Nauhuksista sinne mahtui vain muutama, kultapalloja pari, kuunliljoja kymmenkunta (kaikki jättilajikkeita) ja liljoja parikymmentä.

Sen jälkeen seurasi mietintätauko minne tungen loput...

Nauhuksien entinen paikka etupihalla oli niille liian kuuma ja suojaton kun huvimaja siirtyi varjostamasta takapihalle. Toisen perennapenkin päädyssä oli ollut koivu, joka kaadettiin muutama vuosi sitten. Paikalle jäi iso monttu, jota olen täyttänyt parin kesän ajan puutarhajätteillä ja -mullalla. Saila ehdotti että siihen jäisi paikalla kitunut pihlaja, jotta kaikki ei olisi niin tasaisin korkeaa vaan olisi jotain joka nousisi yli muiden.

Koska pihlaja kärvisteli ötököiden riivaamana koko alkukesän, se nitistettiin pois ja tilalle tuli koivuangervo. 
Silti tilaa oli vielä muillekin istutuksille ja maa muhevaa. Joten nauhukset ja kultapallot siirtyivät sinne. Ei suinkaan hetkessä, vaan monen illan aikana. Välillä mietin touhun järkevyyttä rahdatessani valtavia nauhuspaakkuja ees taas kaatosateessa, rinteisessä kukkapenkissä liukastellen yltä päätä mutaisessa mullassa. Onneksi sain ujutettua muutaman nauhuksen uuteen kotiin eikä yhtään tarvinnut heittää pois. Mutta ahdasta niillä on jos (ja kun) lähtevät kasvamaan, eli ensi kesänä on taas karsintaa tiedossa.

Tässä vaiheessa olin saanut nauhukset pois vanhasta paikastaan uutta istutusta odottamaan. Huomaa Hullun Puutarhurin häntä kuvan reunassa. Sen kääpiökaveri nautti suunnattomasti liukuessaan "apunani" rinteessä.

Nauhukset istutettuina

Talon eteen nauhuksien paikalle perennapenkin päähän istutin koko kesän valeistutuksessa olleet kolme pientä pionia (joista tulee toivottavasti hyvin suuria), liljoja (kuinka ollakaan :)), tulppaaneita ja muita kevään kukkivia sipulikasveja. Kaikki sipulit ovat häkissä myyrien kiusaksi.

Koska puutarhassa ei mikään ole ikinä valmista, huomasin perennapenkin päätyä muokatessani että siellä on reunassa vanha rikkaruohoeste. Tarkemmin katsottuna se kiertää koko ison perennapenkin. Pakkohan sitä oli tutkia ja kaivaa esiin. Ja kaivaa ja kaivaa ja kaivaa... Rikkaruohot olivat vallanneet vuosien saatossa viidenneksen perennapenkistä siirtymällä maahan painuneen rikkaruohoesteen yli! Jos tänä syksynä en ehdi, ensi kevääksi jää uusien esteiden laittaminen ja reunojen täyttäminen soralla. Ei se estä, mutta hidastaa uutta rikkaruohohyökkäystä.

Toissapäivänä tein löytöjä Agrimarketista ja Kodin Terran puutarhamyymälästä: paljon taimia ja perennoja puoleen hintaan tai jopa alle. 2 lumipalloheisiä on istutettu edellisten tilalle, kasvimaan takana on yksi uusi isotuomipihlaja, 2 isoa tuijaa odottaa istutusta ja monta uutta perennaa on jo istutettu. Niille perennoille piti saada tilaa, joten "perusakileijat" saivat väistyä perennapenkistä. Ne ovat nyt maakellarin reunalla tai katolla, samoin kuin loput unikoiden siemenet. Jos ne innostuvat uudesta paikasta, pitäisi maakellarin ympärys ja katto kukkia kauniisti ensi kesänä.

Ruukuissa olevat kärhöt piti saada kiireesti maahan ennen kuin liian kylmiä kelejä. Kesällähän sen sitten huomaa, olinko myöhässä kun istutin ne vasta maanantaina. Takapihan terassin toinen pääty muuttuu pergolaksi (sitten joskus) ja sen eteen tulee metallinen kaariportti (ostettu, odottaa pergolaa). Tyrkkäsin kärhöt tulevan kaariportin molemmille puolille jalopähkämön kera. Ilman jalopähkämöä kärhöjen alaosa olisi ollut liian suojaton.

Jotta hommat eivät loppuisi, Juha urakoi kehykset uudelle matalalle havupenkille talon edustalle keittiön ikkunan alle. Sekin oli Sailan ideoima. Sailan suunnitelmasta poikkean sen verran etten laita siihen ainakaan toistaiseksi hortensiaa, sillä penkki on niin matala etten usko hortensioiden viihtyvän siinä.

Siitä havupenkistä tuli yllättävän iso. Niin iso, että multaa uppoaa sinne yllättävän paljon. Tälläkin kertaa emme käyttäneet kaupan ostomultaa, mutta toivottavasti savimaata parempaa perusmultaa. Kitkemistä sekin tietää.

Havupenkki alkuvaiheessa. Projekti on vielä kesken, kuvia tulossa lisää!

Näiden projektien lisäksi takapihalle on tullut myös valot. Ei siis mitenkään yllättäen ja nopeasti tupsahtaen, vaan sekin oli iso urakka ja monen päivän työ muutamalta mieheltä (etenkin Juhalta). Takapihalla on nyt 4 valopylvästä joiden ansiosta pystyn hahmottamaan minne mustavalkoinen kääpiöformulamme rientää tarpeilleen. Fiona kun ei tarpeitaan pihalle tee, vaan aina metsään tai tontin reunaan.

Lisäksi Juhalla ja isälläni on työn alla takapihan varasto joka pitäisi saada rakennettua ennen pakkasten tuloa. Kaikki kesän alussa huolella pesemäni ruukut ovat jopa pahemmassa kunnossa kun ovat olleet ulkona kuukausia. Ennen talvea ne pitää saada kuitenkin suojaan (ja pestä uudelleen...).

Vielä maanantaina pihalla kukki ja loisti kaikenlaista kuten kuvista näkyy, tämän päivän näkymä oli kovin erilainen. Ensi kesänä sitten taas!

Hagley Hybrid ja Miss Bateman kukkivat portinpielessä

Daaliat loistivat vielä alkuviikosta.


 

 

 Viinikärhö Purpurea Plena Elegans oli vielä muutama päivä sitten nuppuja täynnä!


Kerrottu lila syysasteri kukkii reippaasti ja pitkään. Tästä leikkasin yhden varren vahingossa pois, lievästi sanoen harmittaa.

Lyhtykoisot hohtavat jo muuten valjussa perennapenkissä. Ne ovat kuulemma (liian) hanakoita leviämään, meillä eivät meinaa lisääntyä millään.

Tämä ihana (joku rantakukan serkku?) kukkii alkusyksystä. Joka kevät onnistun kitkemään siitä suurimman osan pois. Jos nyt ensi keväänä ymmärtäisin kitkeä vain ne kasvit, jotka tunnistan rikkaruohoiksi...?

Kodin Kukat-nettikaupasta keväällä tilaamastani kymmenestä ritarinkannuksesta kaksi (!) selvisi kylmästä keväästä (taimet toimitettiin 4.4. jolloin meillä oli vielä hankikanto ja puoli metriä lunta) ja toinen niistä yritti vielä kukkia pari päivää sitten.

Salkoruusu ei ymmärtänyt missä vuodenajassa ollaan, kasvoi hanakasti nuppuja pungertaen eiliseen asti.

Tuoksuherneet kompostia maisemasta häivyttämässä

Valkovihreä miekkalilja, viimeinen kokonaan kukkimaan ehtinyt.

22.9.2013

Vapiskaa aikuiset koirat, Fiona on vapaana!

Kääpiöpandalla on ollut mukavasti rankka päivä: ensin päivällä Nopan ja Taran kiusaamista ja "auttamista" puutarhatöissä seuranani, sitten päiväunet ja lisää leikkimistä.

Iltapäivällä tuli Lahdesta Skip-sheltti kylään. Pikkuriiviömme muuttui hetkessä mielisteleväksi pennuksi ja tutustumisen jälkeen oli vauhti taas aikamoinen. Fiona kävi ottamassa päiväunet ja sillä aikaa Tara pääsi juoksemaan Skipin kanssa. Mukavaa oli, kiitos kyläilystä!

Tätä kirjoittaessani ulkona sataa kaatamalla ja koirat makaavat reporentoina pitkin lattioita. Jopa Fionakin!

Tara seuraa tyynesti Fionan leikkiinhakuyrityksiä

 

Mitäköhän kasvattaja tuumaisi jos tuuppaisi tämän kuvan rajattuna vuosikirjaan :) Pysty häntä ja korvat!

"Siinä se taas menee..."

 Lohikäärme-Fiona yritti tehdä vaikutusta Taraan

 

Tara näyttää kieltä Fionalle
 

 Tämä on niin tyypillistä: pentu vetää sikahepulia (huomatkaa ilme!) ja Tara ei_taaskaan_tajua_mitään...

Tuntuuko siltä, että selkäsi takana tapahtuu jotain? 

 "Mulla on suurempi kita kuin sulla!"

Sitten Fiona siirtyi Nopan seuraan - idolin seurassa se on paljon varovaisempi kuin Tara-tätiä kiusatessa.


Kun kummastakaan isosta koirasta ei ollut Fionalle leikkiseuraksi, se juoksi yksinään.



Iltapäivällä tuli mukava Skip-sheltti tapaamaan Fionaa. Ensimielistelyn jälkeen oli leikin vuoro, siitä minulla ei valitettavasti ole kuvia.
 
Duo Torvelot pinkomassa

19.9.2013

Off-kytkin toimii hyvin autossa

Fionalla on niin kiire ja se on niin utelias ettei sen lepäämisestä meinaa tulla mitään. Vasta viimeiset muutamat yöt se on nukkunut kokonaan, mutta päivisin se vain torkahtelee. Jos se saa olla asunnossa vapaana, se ei ymmärrä levätä juuri laisinkaan. Sillä seurauksella että siitä tulee kiukkuinen kommentoiva ärripurri joka ei jätä Noppaa ja Taraa rauhaan.

Autosta se on sen sijaan aivan hurmaantunut. Suorastaan huumaantunut, nukahtaa sinne oitis. Tänään kävimme Ylöjärvellä Koirakoutsin Mikan koulutuksessa ja Fiona nukkui umpiunessa koko automatkan ja koulutuksen odottelun. Tampereella liikennevaloissa oli pakko kurkata takapenkillä olevaan häkkiin että onko pentu elossa kun mitään ei kuulu. Se nukkui kaikki neljä töppöjalkaa kohti kattoa sikeässä unessa.

Harmi että tapaamisemme Puutarhan ja Hellan Ullan kanssa ei ihan ajoituksellisesti onnistunut, lisäksi Fiona antoi siellä ja koulutuksessa väärän kuvan persoonastaan olemalla kuin pieni kullannuppu. Totta ihmeessä kun oli juuri vetänyt hyvät tirsat autossa!

Illalla se pinkaisi kesken tassujen pyyhkimisen ulko-oven raosta takaisin pihalle ja sai sikapossuhepulit, eli juoksi järkeä vailla ees taas pitkin pihaa. Totesin ettei sitä saa ainakaan juosten kiinni eikä se tuossa mielentilassa tule kutsumalla, joten avasin auton etuoven. Samantien hämärästä singahti karvaohjus paikalle yrittäen tunkea itseään autoon. Toimii!

Fionan pohjaton kaiken syöminen on hieman helpottanut, mutta kaikkea pitää yhä maistaa. Perennapenkkiä se harventaa yhä hartaasti, porkkanat se haistoi kasvimaalta ja karsii niitä, mansikoihin se ei onneksi yletä (Noppa ylettää, valitettavasti) ja perunamaalta noston jälkeen jääneet perunat on siltä evakuoitu.

Toinen ahmatti Noppa on raivostuttava ruokahalunsa kanssa. Se varastaa Fionan puruluut (syö ensin omansa ja vie sitten pennun luun), kitisee koko ajan välipalaa ja tunkee itsensä paikalle kun koulutan Fionaa. Noppa lihoo ja turpoaa liikaa jatkuvan kortisonilääkityksen takia, joten huumorintajuni sen ahmimisen kanssa on aika tiukilla.

Tara leikittäisi Fionaa ulkona, mutta sen leikki on yhä liian rajua. Fionan mielestä siis ihan mahtiskivaa, minun mielestäni ei... Sisällä aikuiset koirat ovat helisemässä, sillä Fiona pääsee vihdoin hyppäämään sohvalle. Enää ei ole muuta pentuvapaata turvapaikkaa kuin Nopan sohva, joka on niin pyhä ettei edes Aapo-kelpie mennyt sinne, eikä mene Tarakaan. Fionan tuntien se kyllä tunkee itsensä sinnekin. KääpiöNapoleon kyseenalaistaa auktoriteetit! Fiksuna pentuna se hyödyntää oppimaansa nopeasti, koulutusta ajatellen pelottavan nopeasti. Kaiken se oppii, myös ne minun tekemät virheet jos en ole tarkkana.

Alla olevat kuvat on ottanut Jonna Peltonen.

Näyttää väsyneeltä, mutta korvien asennosta näkyy että antennit ovat valmiina...

Pari sekuntia paikoillaan ja sitten taas mennään! 


Joskus tuntuu että Fionalla on takajalat enemmän ilmassa kuin maan pinnalla....



LiitoFiona



Torvelot tanssii: toisella lähtee etupää liitoon ja toisen takaosa jatkaa omaa elämäänsä...

Taran (vähemmän) älykkäästä ilmeestä näkyy, ettei se huomaa kun MustaPantteri on hyökkäämässä.

Noppa paheksuu moista riekkumista


Kun on päivän riekkunut, riehunut, tappanut leluja, oppinut uusia asioita ja kiusannut laumakavereita, voi ottaa tirsat sohvalla isännän kyljessä.