kuva

kuva
Vielä kaikki neljä yhdessä, elokuussa 2017

29.4.2012

Nopan poika Hessu A-luokkaa

Nopan pennuista Hessu (Borderiinan Hulivili) on ensimmäinen lonkka- ja kyynärnivelkuvauksissa käynyt, tuloksena kyynärät 0/0 ja lonkat A/A.

Ei-koiraihmisille blogini seuraajille suomennettuna: Hessulla on siis terveet kyynärpäät ja priimat lonkat.

Hessun selkä kuvattiin myös, se oli eläinlääkärin mukaan kuulemma "kaunis" :) Priimaa sieltäkin, hienoa!

28.4.2012

Rento potilas

Nopan luonteessa on vahvana se erinomainen osa, ettei se juuri stressaa asioista. Paitsi uimisesta (altaaseen tai järveen ei koskaan pääse tarpeeksi nopeasti) ja ruuasta (sitä on aina liian harvoin ja vähän). Mutta yleensä ottaen se on hyvin rento tyyppi.

Niin kuin nytkin. Puolet vatsaosasta on täynnä tikkejä ja haavaside on tiukka, mutta ei se haittaa. Kun vihdoin saa ruokaa (eilen ei saanut) niin väliäkö sillä vaikka masussa muuten kiristää oudosti.

Kauluria kokeilimme, mutta siitä ei tullut mitään. Noppa ei pystynyt nukkumaan se päässä eikä siten mekään.

Tein sille pyjaman, jonka se oli yöllä riisunut päältään. Onneksi Noppa ei koskekaan haavaan, välillä vain kurkistaa masun alle että mikä siellä nipistää. Vielä se on normaalia väsyneempi (ymmärrettävää), mutta yritti jo leikkiä apuhoitajan kanssa (olin koirien mielestä suppea ja estin sen). Pyjaman se saa luvan pitää yllään tulevina öinä, täytyy kehittää sellainen viritys ettei siitä kuoriutuminen onnistu. En usko että Noppa pistää sen päreiksi kuten Tara teki omalleen.

27.4.2012

Toipilas Noppa

Noppa sterilisoitiin tänään eläinlääkäriasema Hertassa. Leikkaus sujui hyvin eikä Nopalla onneksi ollut munasarjoissa tms. mitään ongelmia, vaikka niin hieman pelättiinkin. Potilas on vieläkin nukutusainepöhnässä ja ihmettelee miksi sen lempituolin tilalla on kaukalo patjoineen.

Karvainen apuhoitaja oli hyvin huolestunut Nopasta kun tulimme kotiin. Tara nuuhki Nopan läpikotaisin, nuoli sen suupielet ja lopulta istui Nopan eteen ja haroi Noppaa varovasti etutassulla. Äsken se päätti piristää unista kaveria ja kiikutti Nopalle pehmoporsaan. Valitettavasti Noppa ei nyt jaksa innostua asiasta.

Seuraavat kaksi viikkoa hihnalenkkejä ja rauhallista menoa. Nopan kohdalla siitä tuskin tulee ongelmaa. Ja tuskin Noppa syö haavasiteen ja avaa itse tikit, kuten Tara teki aikoinaan... Ihme kyllä siitä ei tullut ongelmia Taralle.

On niin pöhnäinen olo, ettei kieli pysy vieläkään suussa..

Posliinihyasinttipelto ja muita loppukevään iloja

Sailalle lupasin kuvan posliinihyasinttipellosta, joka ilahduttaa joka kevät. Kasvupaikka on takuulla kaikkien puutarhaoppaiden vastainen, mutta onneksi kukat eivät sitä tiedä :) Ne ovat levinneet muuallekin, mutta ahkera tassutus karvahirviöiden toimesta on karsinut vastaavaa uutta tiheää esiintymää.

Kukat ovat kauniita yksittäinkin kun niitä katsoo lähempää

Kuten Sailalle hänen blogissaan kommentoin, olen istuttanut näitä kevätkurjenmiekkoja vuosien varrella kymmeniä. Tänä keväänä kukki sentään kaksi. Viime- ja toissavuonna ei yhtään...

Tämän kuvan kohdalla tuli tyhjiö, jonka Saila onneksi korjasi: kuvassa on isokevättähti (Scilla luciliae)

25.4.2012

Emä ja poika

Noppa-mamma miltei 5 vuotta

Noxu-poika miltei 1,5 vuotta (16 kk jos tarkkoja ollaan :)


(Emänsä propelikorvat Noxu on ainakin perinyt!)

22.4.2012

Noppa kävi lääkärissä

Noppa kävi kuluneella viikolla eläinlääkäriasema Hertassa, jossa se tutkittiin taas ja otettiin uudet verinäytteet. Edellisellä kerralla sillä todettua anemiaa ei enää ollut, joten Noppa sterilisoidaan ensi viikon perjantaina.

Helpotus oli suuri, sillä olimme kaikki ihmeissämme sekä huolissamme anemiasta ja miksi se oli Nopalle tullut.

Olen varma, että se johtui jotenkin siitä järjettömästä valeraskaudesta, joka muutti Nopan täysin psyykkisestikin pitkäksi aikaa. Nyt se juoksee ulkona, leikkii Taran kanssa ja sillä on huumorintajuakin. Valeraskauden aikana se oli masentunut ja kiukkuinen ruuan kanssa oikutteleva zombie.

Tarakin sai vinkulelunsa takaisin! Ne olivat evakossa kun Noppa olisi ominut ne pennuikseen.

Pullerosta ei ole uusia kuvia (uhkasin ottaa siitä kuvia vasta kun sen karvanlähtö on hurjimmillaan ja se näyttää paljon hoikemmalta :), ohessa pari kuvaa heinäkuulta 2007 jolloin Noppa tuli meille. Kuvissa Noppa on suunnilleen 13 viikon ikäinen.

Tässä asennossa se nukkuu vieläkin, yli kymmenen kiloa ja toistakymmentä senttiä isommalla mitoituksella tosin :)

Jestas se on ollut pieni ja suloinen! Etenkin nukkuessaan.. Tuon edesmenneeltä Wilma-corgilta perityn patjansa se tuunasi uuteen uskoon muutama päivä myöhemmin. Ylipäätään kaikki kankaat olivat ihania pienen pennun askartelujuttuja. Ja vähän isommankin. Meillä ei ollut yhtään ehjää tyynyä eikä koiranpeittoa. Minä sain myös verkkarit 3/4-lahjemitoituksella, tosin vain toisen lahkeen..

19.4.2012

Tara - Tuusulan kolmanneksi tottelevaisin koira, todistettavasti :)

Muutama viikko sitten sain Tuusulan kennelkerholta viestin onnitteluiden kera. Tara oli TuuKK:n Vuoden Toko-koirakilpailussa kolmas. Meidän oma kotikahelimme! Nopalla oli samassa kisassa paremmat tulokset, mutta yksi kisa vähemmän (kun se sai kolme ykköstulosta peräkkäin). Taralla oli mukana pisteissä SM-kisat myös (josta se hyvän kakkostuloksen).

15.4.2012

Haastevastaus

Sain Jennilta blogihaasteen:
Listaa asioita, jotka tuovat hyvää mieltä. Ihan sekalaisessa järjestyksessä. Haasteeseen kuuluu jakaa vähintään kymmenen hyvän mielen asiaa  (jos saa haasteen uudelleen, niin ainakin viisi lisää).

Anna eteenpäin viidelle bloggaajalle. Kerro heille, että ovat saaneet haasteen, sekä mainitse haasteen antaja postauksessasi (linkitä, jos hänen bloginsa on julkinen).

Hyvää mieltä tuovia asioita on paljon. Kaikista tärkeimmäthän ovat oma rakas laumanjohtajamme Juha, lähimmäiset, karvakorvat ja ystävät. Niiden lisäksi 10 asiaa. Mistäköhän aloittaisi... Ainakin näistä:
  1. Piha ja puutarha. (kas kummaa, tähän aikaan vuodesta miten osuikin :) Eikä välttämättä oma piha, nautin myös toisten pihojen katselusta, heidän onnistumisistaan ja hyvistä vinkeistä ja ideoista.
  2. Kasvun ihme. Näin keväällä etenkin se on yhtä hämmästyttävää ja ihastuttavaa, joka vuosi. Tosin loppukesästä se kasvun ihme on kasvun riesa rikkaruohojen ja nokkosten kanssa, mutta siihen on vielä aikaa...
  3. Metsä. Ei ole parempaa tapaa rentoutua kuin lähteä metsälenkille. Jopa sateella tai räntäsateessa. Syksyisin ja talvisin sen hiljaisuus tyynnyttää, keväisin lintujen laulu tuo lupauksen kesästä.
  4. Mökki. Meidän mökkimme tai vanhempieni, jossa vietin kaikki kesät lapsena. Kumpaankin liittyy valtavasti tunteita ja muistoja. Se tunne, kun perjantai-iltana työviikon jälkeen ajaa mökin pihaan, nousee autosta, päästää koirat juoksemaan (suoraan rantaan) ja hengittää syvään puhtaampaa, järven raikastamaa ilmaa... ah!
  5. Kesäillat. Ovat aamutkin ihania, mutta olen iltaihminen. Ne kesäiset, lempeän lämpimät illat kun arkisin autojen ja muut äänet ovat hiljenneet, on tyyntä ja rauhallista... Mökillä hiljaisuuden katkaisevat vain kuikkien laaja-alainen hihkuminen ("Kakeee, missä sä ooooooooooooot?" ja Kake vastaa: "Tääääällääää"). Olen kuvannut kotipihaa puoli kahdeltatoista yöllä kesäkuussa! Valoa riitti hyvin.
  6. Hyvä ruoka. Tätä ei tarvitse selitellä. Olen onnekas sillä Juha on erinomainen kokki ja tekee paljon vaativampia ja parempia ruokia kuin minä.
  7. Onnistuneet treenit, joiden jälkeen me kaikki kolme olemme hyvällä tavalla väsyneitä ja hyväntuulisia tai pitkä, mukava lenkki metsässä koirien kanssa. Ylipäätään ystävien ja koirien kanssa on paljon upeita hetkiä, joita on turha eritellä listoiksi.
  8. Uniset koirat. Tyytyväinen, uninen koira on varmaan hellyyttävintä mitä koiranpentujen jälkeen tiedän. Etenkin Tara osaa hymyillä kun se on oikein rento ja tyytyväinen. Nykyisin sillä on myös äänitehosteet, joita se käyttää runsaasti. Keittiön pöydän alta tai sohvalta kuuluva "Möööööööööh..." kertoo, että Taralla on mukava olla.
  9. Kirjat. Sääli, ettei vuorokaudessa ole tuplatunteja. Nyt nukkumiseen ja lukemiseen jää liian vähän aikaa. 
  10. Hyvät shoppailut. Entinen suosikkini, nykyisin aikapulan ja liiallisen tavaramäärän takia yhä harvemmin enää toteutuva. Onnistunut shoppailu puutarha-, antiikki-, divari-, vaate- tai kirjakaupassa, etenkin hyvässä seurassa tuo hyvää mieltä pitkäksi aikaa. Astioita meillä on jo liikaakin, kirjojen kohdalla hyllytila on täynnä, vaatteita olen pistänyt kierrätykseen urakalla, pihallakin alkaa olla ahdasta... Mutta aina mahtuu kun hieman sulloo!
Siirrän haasteen viidelle bloggaajalle, joiden blogien kautta minun blogiini tullaan eniten (kiitos heille linkityksestä!)



Ensimmäiset kukkakuvat tältä keväältä

Siis kukkivien kukkien kuvia :) Edellisessä päivityksessä nuo eriväriset krookukset olivat vasta alulla. Siellä missä pihalla on sulaa, on myös kaikenlaisia sipulikasveja kukkimassa tai kasvamassa. Krookuksia putkahtelee sellaisistakin paikoista jonne en muista niitä istuttaneeni, samoin muutama narsissi.

Myyränkoloja en ole onneksi nähnyt kuin pari etupihalla, tosin kolmasosa pihasta ja kaksi isoa perennapenkkiä ovat edelleen ison lumikasan alla. Samoin kuin kärhöjen kasvupaikka.

Terassi täytyy esikasvatusruukuista ja koirat ramppaavat pitkin perennapenkkiä kun talvella sitä ei tarvinnut varoa. Täytynee kaivaa aitatarpeet esiin ja rajata taas tassuilta kielletty alue. Eilisillasta alkaen pihalla on ollut tavallista vilkkaampaa kun bordercollieherrat Leksa ja Tiki ovat meillä tähän iltaan asti hoidossa.

Tätä kirjoittaessani tosin kaikki neljä makaavat reporankoina pitkin lattioita. Pihatyöt, lenkitys ja yleinen touhotus ovat näemmä käyneet voimille. Vielä pitäisi meidän karvahirviöiden terästäytyä illan treeneihin. Voi olla aika velttoja suorituksia luvassa..

 Nämä krookukset kasvavat vuodesta toiseen kuivassa kivikkoisessa rinteessä. Ne ovat jotain vanhempaa kantaa, ainakin 15 vuotta samassa paikassa kasvaneita.

Valkoisten joukkoon on putkahtanut joku erivärinen :)

9.4.2012

Ensimmäiset sulaneen maan kuvat tältä keväältä

Tästä se lähtee, blogini puutarhapäivitykset tältä vuodelta! Terassin edustalla kuusaman juurella on jos jonkinnäköistä alkua, toivottavasti kaikki myös kukkivat.

Krookuksien, helmililjojen, erilaisten kerrottujen tulppaanien ja hyasinttien jälkeen siitä pitäisi nousta myös kääpiokokoista kuunliljaa. Tosin kuunlilja on kärsinyt viime kesien helteistä tuossa paikassa niin, että taidan siirtää sen siitä pois. Loppukesästä siinä kasvaa kituen kaikki kun aurinko porottaa siihen koko päivän. Mutta näin alkukeväästä se on riemastuttava kun muu tontti on vielä lumen peitossa.

Toisen kuusaman ja pionin (Sarah Bernard, ainoa pioni jonka olen tällä tontilla saanut pidettyä hengissä ja kukkimaan) juurella kukkii myös jo krookuksia ja lumikelloja.

Koirat ovat juosseet rinteessä lumipeitettä rikkoen sen verran että sieltä pilkottaa perennapenkin turvereunukset hieman, mutta muut perennapenkit ovat isojen talven aikana kasattujen kinosten alla. Humalan ja kärhöjen juurelle olen vienyt lunta lisää, niillä ei ole vielä kiire yöpakkasten takia.

Lumien sulamista odotellessa olen surffaillut netissä pahinta puutarhatuskastelua helpottaakseni. Mutta taisikin käydä toisinpäin. Toukokuussa posti tuo kaikkea kivaa, eli nettitilaukseni eri puutarhamyymälöistä.... :)

Keltaisia krookuksia

Gladioluksia ruukussa. Nämä ovat nousseet liian nopeasti (autotalli on ollut liian lämmin paikka esikasvatukseen), tuskin kukkivat kun kasvavat näin aikaisin.

Terassin edustan pikkupenkissä kuusaman juurella on kohta ahdasta :)
..

8.4.2012

Aneeminen pullero yllätti mölleissä ja muuta viikon aikana tapahtunutta

Alkuviikko meni hiljaiselossa treenien ja muiden touhotusten suhteen, käytiin vain normilenkit ja nautittiin valoisista illoista hankikannon kera.

Eläinlääkäri lähetti lopulliset tulokset Nopan verikokeista, niistä ei valitettavasti selvinnyt syytä anemiaan. Kilpirauhasarvot olivat OK, joten sitä ongelmaa Nopalla ei ole. Vaikka niin alunperin oireiden takia epäilinkin.

Seuraavan kerran Noppa tutkitaan eläinlääkäriasema Hertassa reilun viikon kuluttua. Otetaan uudet verikokeet, toivottavasti syy anemiaan ja punasolujen "outouteen" löytyisi myös. Jos tilanne ei ole muuttunut tulosten osalta, täytyy siirtää Nopan leikkausta. Harmi, sillä sen valeraskaus näyttää nyt vihdoin helpottaneen. Vielä viime viikonloppuna se oli aivan pää sekaisin, mutta nyt on jo paljon rennompi ja hieman pirteämpikin.

Pääsiäispyhät ovat olleet koirille väsyttäviä kun koko ajan ollaan menossa, tulossa tai meillä on vieraita. Koirien normaali päivärytmi on ihan sekaisin ja päiväunetkin jäävät väliin. Kuten kuvasta näkyy, rankkaa on ollut :)  (kuvissa Noppa pitkäperjantai-iltana)


 Juhan vanhemmat ja Tara (joka näyttää siltä että on nielaissut ison vinkulelun...)

Kiirastorstaina kävimme Vilja-bortsuneidon luona. Taralla ja Viljalla on ihan omat (oudot) leikit, joihin Noppa ei osallistu lainkaan. Noppaa ei nuorempien kaahotukset kiinnosta.

Vilja pyytää Taraa leikkimään 
Pyytää uudelleen
Ja sitten sille tuleekin kiire :)
Ja taas leikkiinpyyntö! (huomaa tylsistyneen oloinen Noppa kuvien alareunassa)
Tara loikkaa ja haukkaa lunta samalla. Ns. Vauhtikauha-ilmiö...
Tara suivaantui: "Mä sanoin sulle, että nyt riittää!" Huomaa Viljan ilme :)
Mutta ei Vilja vähästä hätkähdä. Taas mennään....!

Tänään olimme möllitokoilemassa Espoossa, mukanamme oli myös Vilja omistajansa Jonnan kanssa. Jonnalle ja Viljalle kisamainen tilanne oli ensimmäinen, hienosti molemmat suoriutuivat! Viljan seuraaminen oli parempaa kuin kummankaan oman koirani... Ja me olemme treenanneet vuosia, Vilja vasta muutaman kuukauden!

Aneeminen potilaamme (joka ei todellakaan näytä aneemiselta, päinvastoin...) yllätti osaamisellaan. Koko viikossa ei olla treenattu ja tunnistenoutoa ollaan tehty vain pari kertaa koko talvena (huonolla menestyksellä) kun meidän tunnarikapulat menivät vahingossa toiseen käyttöön enkä ole saanut hankittua uusia.

Pulleron nostatus ja vireeseen saaminen on oma näytelmänsä, jota minä en osaa. Etenkin nyt, kun se väsyy helposti, on Nopan nostatus lähinnä vitsi. "Pidä narupallosi ja anna makkaraa" -asenne ei naurata kisoihin mentäessä... Siksi hämmästyin iloisesti kun Noppa teki liikkeet ihmeen reippaasti, hyväntuulisesti ja oikein. Ruutuun meno on meillä vielä täysin kesken ja siinä piti ohjata Noppaa, mutta sillä oli selvästi ymmärrys siitä, mitä sen piti tehdä.

Tunnistenouto meni ihan nappiin! Loppuasento oli vajaa, mutta en sitä edes huomannut kun riemastuin Nopan nenänkäytöstä (se ei arponut kapuloita) ja toi varmasti oikean kapulan. Hienoa!

Taran osuus meni sitten vähemmän onnistuneesti, mikä lie aivopierupäivä sillä oli. Ennakoi, seurasi huonosti ja noutohan meni nollille. Mutta kivaa sillä oli!

Ikävästi juuri ennen kotiinlähtöä tuli selkkaus Taran ja toisen nuoren nartun välillä. Tara yritti pakoon autoon enkä saanut koiria heti kiinni ja toista koiraa irti Tarasta. Onneksi näyttää siltä, ettei Tarassa ole reikiä eikä toivottavasti pahoja henkisiä vammojakaan. Se on huono lukemaan muita koiria ja on niin epävarma, etten halua sille yhtään lisää negatiivisia kokemuksia muista koirista. Tara on niin pehmeä, että muistaa tuollaiset asiat ihan liian hyvin.

Kotiin tullessa kummatkin koirat uuvahtivat pariksi tunniksi, lopulta myös minä. Havahduin torkuilta siihen, että Noppa läpsi minua naamaan. Oli selvästi aika lähteä iltalenkille...

Tarhapöllöt orrella eli Vilja ja Tara pakettiauton koiraosastossa tänään.

1.4.2012

Puutarhamessut käyty, missä viipyy kevät!?

Tehoisku eilen Puutarhamessuille: paikalla hyvissä ajoin ennen messujen aukeamista, mukulat, siemenet ja sipulit kyytiin ja ulos siinä vaiheessa kun käytävät alkoivat täyttyä ihmisistä.
 
Tuli taas tehtyä heräteostoksia, mutta myös suunniteltuja hankintoja ja kivoja löytöjä.

Laitoin osan taimista ja juurakoista esikasvatukseen, osa jää vielä autotalliin odottamaan sitäkin. Ulkona mättää lunta siihen malliin etten pidä kiirettä...

Puutarhamessujen hankinnoista odotan erityisesti XXL-kokoisten daalioiden kukintaa - sitten elo-syyskuussa. Myös kirjavat siniset ja punaiset gladiolukset, valko-punakirjavat päivänliljat ja valkokirjavat ritarinkannukset kukkivat toivottavasti tulevana kesänä.

Kunhan se kesä tulisi tai alkaisi nyt se kevät pian!

Pullero potee

Viime tiistaina joogailtani vaihtui eläinlääkäri-iltaan kun vein Nopan tutkimuksiin eläinlääkäriasema Kauriiseen. Noppa ei ole laihtunut siitä huolimatta, että sen päivittäiset annokset (2 kertaa päivässä) on lähes puolitettu tammikuun puolestavälistä alkaen ja sen liikuntaa on lisätty selvästi. Lisäksi se oli normaaliakin vaisumpi, torkahteli jopa tokotreeneissä.

Noppa tutkittiin perusteellisesti, kohtutulehdusepäilyjen vuoksi se ultrattiin, mitattiin kuume ja otettiin verinäytteet. Noppa oli selvästi turvoksissa ja nisistä tuli maitoa. Kohtu oli normaali, ei onneksi mitään kohtutulehdukseen viittaavaa. Myös perna oli normaali. Sydänäänet olivat kunnossa, maksa- ja tulehdusarvot myös. Mutta verikokeesta selvisi, että sillä on valkosolujen määrä noussut ja että sillä on anemia. Ei paha, onneksi.

Käsittämätöntä. Verikokeet lähtivät Eläinlääketieteelliseen korkeakouluun lisää tutkittavaksi, saan tulokset lähipäivinä. Samoin kilpirauhaskokeiden tulokset tulevat alkuviikosta.

Eläinlääkäri oli sitä mieltä, että jatketaan elämää Nopan kanssa normaalisti kunnes tiedetään paremmin mikä sille on anemian aiheuttanut. Se saa touhuta, tehdä mitä jaksaa ja syödä normaalisti.

Nopan sterilisaatioleikkaus olisi kuukauden kuluttua, mutta jos syytä anemiaan ei löydy, ei sitä voi leikata.

Noppa sai Galastop-lääkekuurin valeraskausoireisiin, jotka pahenevat jostain syystä yhä vaan. Perjantaina se oli löytänyt kumilelun, jota oli imettänyt  ja pedannut kaikki talon kankaat ja matot joihin se pääsi käsiksi (eli tassuiksi).

Perjantai-iltana menimme Sirpan ja Mikan luo tapaamaan Nopan tyttäriä Nelliä ja Myytä (joista en erota kumpi on kumpi...), mutta Noppa oli niin sekaisin hormoneista että käyttäytyi omituisesti. Se huohotti ja punki syliini (!) eikä tervehtinyt muita ihmisiä eikä noteerannut karvalapsiaan lainkaan. Aivan outoa käytöstä siltä.

Pennut olivat reippaita, avoimia, touhukkaita ja leikkisiä. Myy ja Nelli painivat ja kävivät välillä pusuttamassa Sirpaa ja Mikaa. Minä en erottanut Myytä ja Nelliä toisistaan! Ne eivät ole tulleet emäänsä, tässä tapauksessa positiivisesti: kumpikin on huomattavasti pienempi, kummallakin on suora nätti karvanlaatu (toisin kuin emänsä afromalli) ja kummallakin oli kauniit, hyvin asettuneet korvat (toisin kuin emänsä propelit...).

Noppa oli koko lauantain hermostunut ja etsi "pentuaan" (eli sitä vinkulelua) ja hätäpäissään imetti naudan sääriluun palaa, jonka olin antanut jyrsittäväksi. Tara sen luun jyrsi ja Noppa imetti.

Noppa kitisee ja oikuttelee ruuan kanssa, mikään ei ole hyvin eikä kelpaa. Luulin, että sillä on jotain kipuja, mutta kylässä eilen se oli rento ja rauhallinen. Kitinä ja levottomuus alkoivat heti kun tulimme kotiin. Kuumetta sillä ei ole.

Toisaalta sen hädän ymmärtää, jos sillä pää ja kroppa huutavat, että pennu/pentu on viety siltä pois ja imettää pitäisi.

Keskiviikkona kävimme uimassa, Noppa ui olotilaansa nähden yllättän paljon vapaaehtoisesti. Sitä ei tarvitse pakottaa, huuto ja kiskominen sisälle alkaa kun se pääsee autosta pois ja tajuaa olevansa koirauimalan pihalla. Sisälle mentiin taas uimalan ulko-oven saranat ryskyen ja altaaseen olisi pitänyt päästää nanosekunnissa.

Tänään tokotreeneissä Noppa oli yllättävän pirteä ja päivällä lenkillä innostui hankikannosta niin, että sai jopa pienen hepulin itsekseen. Sitten se varasti Taran löytämän kepin ja pinkoi se suussa pitkin hakkuualuetta. Hanki kantoi minuakin, jopa vielä iltapäivällä. Teimme ensimmäisen kerran sitten viime joulukuun metsäkierrokset, joissa ei tarvinnut kompuroida polulla.

Härpätin (Tara) voi hyvin, ihmettelee Nopan käytöstä ja puuttuvia vinkulelujaan (jotka on evakuoitu Nopan takia).

Kuvissa Nopan ja Ossin jälkeläiset Myy (Borderiinan Hulda Huoleton) ja Nelli (Borderiinan Hepsankeikka) 15 kk. Toivottavasti Sirpa, Mika ja omistajat tietävät kumpi on kumpi, minä en! :)