Fiona, Tara ja Maura itsenäisyyspäivänä 2017. Kuva: Kristiina Kerttula

11.6.2011

Kuumat kisat ja taas Noppa hyökkäyksen kohteena

Hengissä selvittiin! SM-tokokisoista nimittäin. Olen hyvin, hyvin helpottunut. Monin tavoin.

Kisapäivä oli poikkeuksellisen kuuma ja olin varma, että Tara irtisanoo yhteistyö- ja avunantosopimuksen heti kättelyssä. Juuri ennen kisapaikalle lähtöämme naapurin kuriton jämtlanninpystykorvanarttu karkasi pihaltaan kadulle Nopan päälle kun kävelimme kotiin lenkiltä.

Onneksi se jämtlantilainen on aika vanha eikä mikään vaahtopäinen tappaja, niin kuin viimekertainen hyökkääjä. Karjuin niin, että koko lähiö kuuli ja pystykorva säikähti. Niin oli tarkoituskin. Omistaja lyllersi sopertaen hakemaan koiraansa ja me lähdimme paikalta. En jäänyt asiaa siihen mouhaamaan, vaan jatkoimme matkaa normaalisti. Tara etenkin olisi saanut takuutraumoja, jos olisin jäänyt siihen hössöttämään. Tutkin Nopan, se ei näytä saaneen reikiä tällä kertaa. Toivottavasti.

Eikä Noppa näytä tälläkään kertaa saaneen mitään traumoja. Joskus sen kovapäisyydestä on jotain hyötyäkin.

Aika kireissä tunnelmissa lähdin kuumalle kisapaikalle. Minä en jaksanut enää pahemmin jännittää, harmitti se hyökkäysepisodi ja olin ihan varma, että kisat menevät pepuralleen kummminkin. Mitä sitä siinä sitten stressaamaankaan...

Kisa oli positiivinen yllätys. Tunnelma alokasluokan kehän laidalla ja kehissä oli ihmeen leppoisa, tuomarit rennon oloisia ja Tarakin toimi. Tara taisi luulla olevansa taas treeneissä kun hihnakin jäi epähuomiossa tavalliseksi ulkoilutushihnaksi eikä kisahihnaksi.

Me olimme alokasluokan varakoirakkona viimeisien joukossa ja kun viimeinen kisaaja keskeytti, me olimme sitten ihan viimeiset. Tuomaritkin vitsailivat meille siitä.

Kehiä oli neljä ja liikkeet suoritettiin vauhdilla, eri järjestyksessäkin kuin normaalisti. Tara touhotti kuumuuden huomioiden hämmästyttävän hyvin, olin varma että sillä menee nuppi jumiin siinä tilanteessa. Tosin seuraaminen oli taas liian löysää ja luoksetulossa piti antaa tuplakäsky ("Täh, sanoitsä jotain?") ja liikkeestä seisominen meni nollille, ihan niin kuin arvelinkin. Jokin siinä liikkeessä on, että se harjoituksissa toimii, kisoissa ei nyt näemmä lainkaan. Sen arvasinkin, että se on meidän heikoin kohta. Mutta ei me mitään täydellistä suoritusta odotettukaan :)

Kaiken kaikkiaan hyvä tunnelma ja  Taralle jäi kisoista toivottavasti miellyttävä mielikuva.

Lisäys: tulokset tulivat juuri. Tara oli 92 osallistuneen alokasluokan koiran joukosta sijalla 49 ja bordercollie&kelpie-kerhon kakkosjoukkue, jossa Tara oli varakoirana, oli upeasti kuudes (69 joukkuetta osallistui).

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti